Sivut

perjantai 13. tammikuuta 2012

Eka kerta


Yläasteen jumppasalin sivuhuoneessa oli penkki, ylätalja ja vähän puntteja. Pojat niitä yleensä kolisteli, mutta yhdellä tunnilla opettaja laittoi tytötkin yrittämään. Pelkkä tanko nousi penkistä useamman kerran, vaikkakin varsin vahvasti vaappuen. Moni muu ei jaksanut nostaa sitä ollenkaan. Se oli eka kerta, kun mä koin liikuntatunnilla olevani yhtä hyvä (tai parempi ;) kuin muut. Valitettavasti punttien kolistelu koulussa jäi pariin hassuun kertaan, mutta siitä kokemuksesta rohkaistuneena uskalsin lähteä omin nokkineni salille 16 vuotiaana. Se oli mun ensimmäinen liikunnallinen harrastus. Sitä ennen olin ollut täysin sohvaperuna. Siitä tulee tänä vuonna kuluneeksi 16 vuotta. Joskus syyskuun tienoilla voin siis sanoa käyneeni salilla tasan puolet elämästäni!

Muistatko vielä ekan kerran, kun kokeilit rakkainta harrastustasi? Kerro siitä kommentissa tai omassa blogissasi :)

1 kommentti:

  1. Yläasteikäisenä silloisen harrastuksen tiimoilta tuli ajankohtaiseksi myös punttitreeni voimaharjoittelun muodossa. Ensin opeteltiin tekniikoita ammattilaisen valvovan silmän alla, (tästä kiitos silloiselle valmentajalle, joka tunnisti oman osaamisensa rajat), sitten sai treenata itsenäisesti omalla ajall. Paitsi maksimivoimassa, jossa kyykkyjä (vapailla painoilla, ei smithissä) sai tehdä vain salihenkilökunnan valvovan silmän alla.

    Harrastus jäi, salitreeni ei, vaikka taukoja onkin ollut. Mutta veikkaan, että musta ei enää koskaan tulla näkemään valokuvia, joissa vatsalihakset erottuvat. Voi kyllä myös johtua siitä, että suosin asustuksessa hiukan suurempaa kangasmäärä nykyään ;)

    VastaaPoista