One of those days...

Erehdyin käymään puntarissa tänä aamuna. 87,3kg ja koko päivän ottanu päähän ku betoniseinä puskuripässiä! Onneks töissä oli tänään paljon kivoja miittareita ja kinkkisiä asioita ajateltavana niin sain päälleni muutakin tekemistä kuin tuon lukeman murehtiminen. On se vaan perkele, että yks pikku mökkireissu ja talkoot lihottaa noin paljon! Mä väitän, että mulla on edelleen kylläisyys- ja nälkähormonit viturallaan sen jäljiltä, kun laihdutin noin vuoden verran elokuusta -08 alkaen, vaikka siitä laihdutuksen loppumisesta onkin jo kolme vuotta aikaa ja kaikki paino on tullut takaisin. Mä syön mielestäni nyt paljon terveellisemmin ja järkevämmin kuin ennen laihdutusta, mutta silti lihon nopeammin. Olen oppinut tosi hyvin syömään lähinnä oikeaan nälkään, eikä aina jokaiseen mielitekoon ja houkutukseen. Ja mulla on melkein aina nälkä, kun on ruoka-aika. Siksi koen, ettei mulla ole juurikaan varaa vähentää syömistä - ei ruuasta, koska nälkää en aio nähdä, eikä herkuista, koska sosiaalisesta elämästä en aio luopua. Mitä tässä oikein enää voi tehdä? Jatkaa vaan lihomista? Tänään on siis tämmönen päivä. Taidan lähteä kävelylle!

Surkeeta golfia ja mainiota talkoomuonitusta

Eilen oli firman golf-kerhon kesäretki Eke Golfiin Tammisaareen ja pelasin kesän ekan kierroksen. Pistebogitulos oli emäsurkea 13 pistettä, mutta peli tuntui menevän ihan kivasti, paljon paremmin kuin tulos antaisi ymmärtää. Joka väylälle mahtui myös loistavia lyöntejä. Niitä huonoja vaan oli liikaa, joten kokonaislyöntimäärä paisui. Avain onneen on valikoiva muisti. Pitää muistaa vain ne loistavat lyönnit ja unohtaa ne muut ;) Lisäksi voin muistaa aurinkoisen, lämpimän, täydellisen sään ja herkullisen murkinan kierroksen jälkeen :)

Tänään oli sitten taloyhtiön pihatalkoot. Meillä on pienenpieni pihanen, joten kovin kauaa en ehtinyt haravan varressa notkua. Mun suurin panostus oli käydä hankkimassa ainekset savulohisalaattiin sekä siivota meidän keittiö sen jälkeen, kun siippa oli sen salaatin kasannut. Me ollaan oltu muonitusjoukoissa jo useampi vuosi, kun talkooväki tykkää siipan salaatista niin kovasti. Tänä vuonna erikseen pyydettiin tekemään kaksi kulhollista :D
Runsaan osanoton toivossa mä päätin mainostaa salaattia talkookutsussakin ja teippasin seinille värikkäin kuvin koristellut mainokset tällä tekstillä:

Talkooväelle tarjolla virkistäviä juomia, hiiligrillissä herkulliseksi käristettyä makkaraa sekä aiempina vuosina suursuosioon noussutta lohisalaattia!
Kaikki tämä omalla takapihallasi - ei voisi sijainti paljon parantua!

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että hallitukseen on tullut uusi jäsen, joka tykkää kirjoittaa ;)
Ja se toimi! Paikalla oli 16 henkeä, joka on selvästi enemmän kuin aiempina vuosina :)

Mökkidraamaa

Mikähän siinäkin on, että kaikissa arjesta poikkeavissa tilanteissa pitää syödä ihan liikaa?
Torstaina menomatkalla mökille farkut oli löysät ja kotimatkalla ne melkein puristi.
Siippaan iski Mikkelin Prismassa shopping frenzy ja se lappoi kärryyn ruokaa sopivasti kolmelle hengelle. Ja sitä oli noin vähän vain siksi, että mä hoin koko ajan "käydään sit lauantaina kaupassa uudestaan". Siihen päälle sitten vielä kaikki karkit ja voitte uskoa, ettei tarvinnut käydä kaupassa uudestaan ja silti ruokaa meni roskiinkin enemmän kuin koko alkuvuonna on kotona mennyt. Se surettaa mua :( Ruoka on hyvää ja arvokasta, eikä sitä pidä heittää pois vaan se pitää syödä.
Ruokaa mä en varmaankaan syönyt reissussa liikaa, mutta ne karkit oli kaikki ihan ylimääräistä. Mä söin kaikenkaikkiaan Jättistuutin, Fazerina-levyn, Pätkis mini bites pussin, TV Mix Choco pussin, pari-kolme riviä Fazerin sinistä, muutaman hedelmäkarkin ja lakuja selkeästi alle puoli pussia. Arvatkaa kuinka paljon mä tykkään hedelmäkarkeista? Ja kuinka paljon suklaasta? ;) Meillä oli aika pitkälti omat erilliset karkit - siksi tiedän noin tarkkaan, mitä mä söin.

Päästiin eilen kotiin vasta just ennen yhtätoista. Ei oltu budjetoitu aikaa ihan kaikkeen draamaan ;)
Ennen matkaan pääsyä saatiin vaihtaa rengas autoon, kun todettiin se täysin tyhjäksi. Se pamaus, jota oltiin luultu auton pohjan osumiseksi kiveen olikin sitten ollut ruuvi, joka puhkaisi renkaan. Pakko hehkuttaa, että me hoidettiin renkaan vaihto tosi hyvässä yhteistyössä ja täysin tappelematta. Jälkeenpäin pestiin kädet järvessä ja kehuttiin toisiamme  :)
Auton päälle oli leijunut siitepölyä sun muuta töhnää puista ja pissapojalla oli ummetusta. Ensin tuulilasiin hinkattiin aukko Savetilla ja kylillä käytiin huoltoaseman vesipisteellä juottamassa pissapoikaa. Siinäkin kesti aikansa, kun puolen litran pullolla hinkattiin vettä eestaas.
Mä tajusin matkalla, että mulle tärkeä osa mökkireissua on varikkopysähdys. Uusi tie on nyt kokonaan valmis ja matkan voisi hurauttaa jopa 2,5 tunnissa yhteen putkeen, mutta fiilis ei ole sama ilman ABC Kuorttia. Eli siellä piti käydä syömässä - ja kyllähän siinä vaiheessa taas jo oli nälkä, kaikkien automekaanikon hommien jälkeen ;)

Pakko vielä kertoa ihmeiden ihme: Hyttysiä ei ollut mökkisaaressa juuri ollenkaan! Saatiin kunnon legioona verenimijöitä niskaamme vasta mantereella rengasta vaihtaessa. Ilmeisesti saaressa on ollut niin vähän ihmisiä, ettei hyttyset ole vielä löytäneet tietään sinne.

Kanoteerausta

Sitä on tänään harrastettu. Endomondon mukaan noin 3 kilsaa ja 50 minuuttia, saaren ympäri :)

Siitepölyä!

Sitä on riittävästi.

Aurinkostressi

Aurinko paistaa -> mä koen stressiä siitä, että pitäis olla koko ajan ulkona. Äskenkin piti kiiruhtaa lenkille heti ruuan jälkeen. Vietin tunnin pururadalla kävellen ja hölkäten. Keskisyke 142 on itse asiassa yllättävän matala. Joko mä olen oppinnut hölkkäämään hitaammin kuin viime vuonna tai mun kunto on parempi kuin luulen ;)
Pohkeet kyllä anoo armoa, kun ne oli jumissa jo sirkuksessa pomppimisesta ja nyt ne sai vielä hölkkäkyytiä. Mä meen sellasilla päkijäaskelilla, jotka ottaa pohkeiden lihaksiin paljon enemmän kuin kanta-askeleet. Aamulla sängystä noustessa pohkeet oli jäykät ja kipeet kuin mummolla. Kauheeta kyllä vanhuksilla, jos niillä on kaikki lihakset joka aamu yhtä jäykkänä. Täytyy ottaa tehovenyttelykuuri pohkeille!
Nyt olen taas sisällä ja harmittelen, kun en ole ulkona. Pakko kuitenkin sinnitellä loppuilta sisällä pakaaseja pakaten, koska huomenna lähdetään suoraan töistä mökille ja siellä saa sit olla ulkona :)

Sirkusteema jatkuu

Tänään oltiin katsomassa Slapstick Sonata nimistä nykysirkusesitystä Kansallisteatterissa. Se oli ajoittain vähän tylsä, välillä omituinen ja lopussa upea. Cirque du Soleil asetti riman niin korkealle, että pienempien ryhmien on varsin vaikea kilpailla. Kuuden esiintyjän voimin ei vaan jaksa tehdä upeita temppuja yli tuntia putkeen. Väliin on pakko tehdä jotain kevyempää fylliä. Muhun niitten huumorin laji ei oikein uponnut. Akrobatia ja temput sen sijaan osu ja uppos. Uskomattoman hienoja ja monipuolisia urheilijoita noi sirkustaiteilijat. Voimaa, taitoa ja sulokkuutta yhdessä tiukassa paketissa. Kyllä kelpais mullekin sellanen kroppa, ulkonäkö ja suorituskyky!

Mä ostin Orlandon reissulta tämmöset Clarksit kokoa 10 normaalilla lestillä, koska leveeltä ei kaupassa ollut. Tänään ne oli ekaa kertaa jalassa ja voi luoja, miten kapeet ne on. Jalat on aivan muussina ja tulessa ja tuskassa! Kyllä mä niitä pitkään testailin ja sovittelin ja varmistelin sopivuutta. Sama homma sieltä ostettujen golfkenkien kanssa. Sunnuntaina kävelin niissä rangelle ja takas, yhteensä pari kilsaa, ja varpaat oli aivan muussina ja toisen isovarpaan sisäsyrjässä oli rakko, kun se oli hangannut yhteen akkavarpaan kanssa! Reissussa käytinkin niitä jo yhdellä autolla kierretyllä rundilla ja ne tuntui ihan hyvältä.

Miten voi mennä noin pieleen? Ilmeisesti jostain kumman syystä mulla ei ollut siellä jalat turvoksissa ja nyt taas on, suorastaan turbo-turvoksissa. Varsin yllättävää kyllä, kun siellä reissussa kuitenkin käveltiin paljon ja syötiin vaikka mitä shaibaa. Säätila siellä oli about samanlainen kuin täällä nyt, joten turvotus tuskin johtuu lämmöstä. Kyllä muuten harmittaa, jos jalat ei tästä kutistu ja kahdet uudet kengät on liian pienet ja käyttökelvottomat :(

Virkistävää sirkustelua

Meillä oli tänään töissä tiimin virkistyspäivä ja virkistyksestä vastasi Circus Helsinki. Firmoille, polttariporukoille ja muille ensikertalaisille tarkoitettu kahden tunnin sirkusopetussetti oli mainio. Siihen kuului jonglöörausta, nuorallakävelyä, kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, veitsen heittoa ja iso mahtava trampoliini :) Oli hauskaa ja hiki tuli. Suosittelen! Mä oon ylpeä meidän tiimistä, kun kaikki on niin vetreitä, että pystyttiin meneen tollaseen :)

Kotiin pääsin ihan tavalliseen aikaan, mutta heti ovelta oli siippa houkuttelemassa lähtemään seuraksi käymään sen porukoilla. Mä erehdyin taas suostumaan, kun piti olla ihan lyhyt asia vain. Koska mä opin? Siinä kesti sitten kolme tuntia, jona aikana mä hyödynsin kesäsäätä ja uusia maisemia käymällä pienellä kävelyllä (n. 5 km :) vaikka olinkin sirkustelusta jo vähän väsy. Sain myös venyteltyä huolella appiukon lomakuvia katsellessani. Kaksi tuntia olis vielä kulunut ihan kivasti, mutta se kolmas oli liikaa. Ehdin tylsistyä ja nälkiintyä ja kotimatkalla siipan piti tietenkin saada hampurilainen snägäriltä eli mä jouduin nälissäni haistelemaan sen tuoksuja. Tiesin sen tuoksun petollisuuden - ei se ole oikeasti kovin hyvää. Sinnittelin kotiin asti ja nyt tässä tätä näpytellessäni söin samalla broileripastaa. Eines voittaa snägärisafkat mun kirjoissa kuus nolla.

Penkkii ja lenkkii

Hyvin huomaa, että kesän tullen mä en enää nöräile koneella niin paljon kuin talvella. Eilenkin jäi blogi päivittämättä! Osasyy on myös noi lätkäkisat, kun on tullut katsottua kaikki Suomen pelit (paitsi eilinen kolmas erä ;) Onneks ne on kohta ohi. Alkaa jo kyllästyttää, kun tulee näin paljon kerralla. Riittää taas vuodeksi eteenpäin. Enpä muistakaan, että olisin yhtenäkään vuonna tätä ennen onnistunut katsomaan jokaista peliä. Joskus on tajuttu koko kisojen olemassaolo vasta pudotuspelivaiheessa ja yleensä aina joku peli sattuu vaan huonoon aikaan. Nyt oli kyllä pedattu kotijoukkueille parhaat peliajat, että mahdollisimman moni pystyy katsomaan :)

Eilen tehtiin pena & kumppanit. Lämppäri 60 kilolla tuntui melko raskaalta, joten ajattelin tehdä vain 65 kilolla loput sarjat, mutta naapuripenkin nuori laiha poika vei 2,5 kilon limput mun nenän edestä (ja teki penkkiä 45 kilolla) joten oli sit pakko lisätä vitoset. Ja hyvinhän se meni. Jotenkin kummasti jaksoin kuitenkin 70 kilolla 3 toistoa ekassa ja 2 toistoa tokassa sarjassa. Tässä vaiheessa siippa yllytti lisäämään painoja, joten tein sit vikaan sarjaan ykkösen 75 kilolla (tokaa en saanut itse ylös), muutaman toiston 60 kilolla ja jokusen 40 kilolla, pudotussarjana. Siitä kun nousin ylös niin tuli sellanen olo, että paras istua takas alas ja hengitellä hetki :D

Vaikkei se 80 kiloa vielä ole noussutkaan niin jotain pientä kehitystä on selvästikin tapahtunut, kun toi 75 nousi nyt noin kevyesti. Kärsivällisyyttä vaan. Tässä vaiheessa ei voi enää odottaa yhtä nopeeta kehitystä kuin aloittelijana, etenkin kun ei pidä mitään massakautta.

Tänään kävin jo tavaksi tulleella askelkyykkylenkillä eli puolentoista tunnin kävelyn lomassa askelkyykkyjä 50 + 40 + 4*30 kappaletta. Yllättävän hyvin jaksoin, vaikka jalat oli vähän väsyneet perjantain hölkkäilystä. Sykekään ei noussut yhtä korkeelle kuin viime viikolla. Askelkyykkyjen jälkeen maksimit oli nyt ~170, viime viikolla ~180 ja keskisyke nyt 136, viime viikolla 140. Aivan selvästi huomaa kuukaudenajan vaihtuneen. Normaalissa kierrossahan on yleensä pari viikkoa nihkeempää ja pari viikkoa vahvempaa aikaa fyysisiä suorituksia ajatellen. Mulla tän e-kapselin kanssa ei ole mitään kiertoa ja harvoin huomaan näin selkeesti pasaatituulten vaihtavan suuntaa. Fyysisen suorituskyvyn lisäksi tällä viikolla myös henkiset fiilikset, nälkä ja mieliteot on tehneet täyskäännöksen. Viikko sitten oli sellanen syrjitty reppana olo (täysin ilman syytä) ja koko ajan nälkä ja makeannälkä. Nyt on tosi hyvä ja iloinen fiilis, eikä ruoka kummittele koko ajan ajatuksissa :)

85,8 kg

Eli pilkulleen sama ku viime viikolla. Toivottavasti blogger ei tykkää kyttyrää, kun tulee posteja samalla otsikolla, koska näitähän saattaa tulla vielä lisääkin ;)

Tänään kävin lenkillä pururadalla ja kokeilin vähän hölkätä, erittäin hitaasti. Juoksumatolla olen testaillut, että sellasta 7km/h vauhtia mä pystyn sekä kävelemään että hölkkäämään. Kävellessä saa pinnistellä, että vauhti pysyy riittävän nopeana ja hölkätessä saa pinnistellä, että vauhti pysyy riittävän hitaana. Mut jotain semmosta vauhtia siis varmaankin hölkkäilin. 

Oli tarkoitus tehdä vähän lyhyempi lenkki ja kokeilla vaan, miltä se tuntuu polvissa ja muuallakin jaloissa. Mut sit ulkona oli niin ihanaa ja jaksoin tosi hyvin ja sykekin pysyi järkevänä ja lopulta sykäri näytti 1h 22min, avg 138. Polvet kyllä ehti vähän kipeytyä :( Eihän ne polvet tiedä, onko se lihasta vai läskiä, joka niitten päällä röykyttää!

Mä haluisin pystyä hölkkäämään, koska siinä on ihan toisenlainen tekemisen meininki kuin kävelyssä! Kävely käy pitemmän päälle tylsäksi, kun ei saa niitä sykkeen noususta tulevia endorfiineja. Pitäisin täysin mahdollisena, että noi polvet tottuu, kun vähitellen aloittelee ja hitaasti lisää hölkkäilyä. Noin kerran viikossa vois tehdä tämmösen hölkkää sisältävän lenkin pururadalla ja sit pari kertaa viikossa kävelyä, golfia, vesijuoksua tms. polville hellempää...

Stadionkausi avattu

Elämyskamelin kanssa useemman kerran hierottiin, koska mennään Stadikalle ja tänä aamuna vihdoin tajuttiin, et tänään on vapaapäivä ja molemmille sopii :) Mä ostin kymppikortin, kun siellä kelpas liikuntasetelit, toisin kuin Espoon uimahalleissa. Hyvä homma, koska nyt siellä tulee käytyä enemmän, kun on pakko käydä 10 kertaa. Siellä on siis tosi kivaa ja mä haluunkin käydä siellä, mutta jotenkin se lähteminen on niin hankalaa. Toi "pakkokortti" nyt toivottavasti auttaa sen lähtemiskynnyksen yli ;)

Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olis pitänyt mennä pyörällä, kun ei siellä sit satanutkaan. Epävakaan ennusteen takia menin bussilla ja tulin takas junalla, mihin kyllä sisältyi ihan hyvä määrä kävelyä myös. Saunan jälkihiki yhdistettynä kosteaan ilmaan sai aikaan melkosen hikoilun siihen nähden, että lämpötila on alle 20 astetta. Ja onneks muistin leimata lipun, sillä junassa tuli tarkastajat, kerrankin. Sais tulla useemmin niin ei niin paljon harmittais maksaa mansikoita bussilipusta. Nykyhinnoilla autoilu olis halvelmpaa, eli se siitä yrityksestä kannustaa ihmisiä kulkemaan julkisilla yksityisautoilun sijasta!

Ennen lähtöä kokeilin leuanvetoja ilman apukumpparia ja sainkin kokonaista 4 kappaletta jossain määrin kohtuullisella tekniikalla :D Tämä todisti mun epäilyksen, ettei 7 weeks to fitness -sivuston leuanveto-ohjelma ole täydellinen. Sen mukaan pitäis jaksaa 10 toistoa apukumpparilla about yhtä hyvin kuin 2 tavallista leukaa. Mä jaksan maksimissaan 8 kumpparilla, mutta siis jo 4 ilman. Mikäs siinä, jatkan eteenpäin rajusti soveltaen. Eihän mulla muuten ole tarvetta koko ohjelmalle paitsi muistuttamaan, että pitää harjoitella kolmesti viikossa ja yhdellä kerralla ei tarvitse tehdä hirveetä määrää, vaan vähempikin riittää. Ylitreenaaminen on mulle suurempi uhka kuin alitreenaaminen ja se pätee kaikissa lajeissa.

Lounaaksi pistelin maukasta savulohisalaattia uudella basilikaöljyllä, jota löysin eilen kaupasta. Ennen en tykännyt oliiviöljystä salaatissa, se tuntui jotenkin ällöltä, mutta olen näköjään vähitellen tottunut ja nyt toi on jo herkullista. Löysin myös toisen soossin, jossa ei ole ksantaanikumia! Sitä en ole vielä tyypannut. Se ei vaikuta oikein salaatinkastikkeeksi sopivalta, mutta hampurilaiseen tms. ainakin. Purkissa lukee, että se on Great with Hamburgers, Grilled food & Meatballs!

TGIW?

Kylläpä väsyttää. Ja kerrankin sillai kokonaisvaltaisesti, että lihakset on väsyneet ja mieli on väsynyt ja kaikki on yhtä mieltä siitä, että tänä iltana vaan laiskotellaan :) huomenna sit vietetään vapaapäivää kuntoilun merkeissä uusin voimin. Eilen syömäni ihana suklaakakkupala on käynyt mielessä tänään useaan otteeseen. Jos sellanen olis tässä niin söisin heti. Onneks niitä saa vain Carlitoksesta eli ei ole vaaraa liian usein joutua kiusaukseen ;) eli makeeta tekis mieli, mutta vain ruokaa olen toistaiseksi syönyt, paljon. Olen hokenut mielessäni Siniltä kuulemaani iskulausetta:

Don't give up what you really want for what you want right now.

Jassoo, mitäs sitä tänään turisis?

Eilen oli sellanen nälkäpäivä, että oksat pois :(
Tänään vietettiin äitienpäivää, kun porukat oli viikonloppuna mökillä. Vein äitin Sellon Carlitokseen syömään ja se oli ilmeisen onnistunut lahja. Ainut ongelma oli hinta, jota äiti päivitteli joka käänteessä, eikä melkein kehdannut tilata lasillista viiniä pihvinsä kanssa, kun se maksoi 8,50. Mulle hinta ei ollut ongelma - mä olen käynyt ravintolassa tällä vuostuhannella ja tiedän, missä hinnoissa touhu liikkuu ;)
Näillä eväillä voi kyllä unohtaa toiveet uuman kapenemisesta... Kauheen hankalaa, kun musta tuntuu, että jos syön vähemmän niin se menee niin äkkiä siihen, että syönkin liian vähän, mistä seuraa kauhunälkä ja järjetön liiallinen syöminen. Jos en syö vähemmän niin enpä sitten laihdukaan, tietenkään. Onko oikeesti niin, että ruokien punnitseminen, kalorien laskeminen ja täydellinen ruokanatsismi on ainut tapa pystyä syömään niin vähän vähemmän, ettei se johda kauhunälkään?
Protestoin! En suostu! Joku muu keino on pakko olla!
Patrik Borgin ruokavalio-opit on mun mielestä teoriassa kaikkein uskottavimpia, järkevimpiä ja terveellisimpiä, mitä tästä nykymaailman dieettiviidakosta löytyy. Teoriassa. Käytännössä niitten toteuttaminen onnistuneesti tuntuu olevan aivan mahdotonta. Ei ole mahdollista syödä rennosti ja vapautuneesti ja syyllisyyttä tuntematta, mutta silti niin kevyesti, että siinä laihtuisi. Se olisi kuitenkin se ainut oikea tapa syödä, jotta painonpudotus olisi pysyvää ja uudet ruokatavat mielekkäät ja luontevat koko loppuelämän tähtäimellä.
Pirskatti, kun ottaa pannuun! Mä haluan laihtua järkevästi ja pysyvästi ja ilman, että joudun luopumaan normaalista elämästä tai olemaan nälässä. Onko se nyt liikaa vaadittu?

Loma- vs. arkisyöminen

Eilinen karmea ruokarytmi toi mieleen sen, miten me syödään lomalla: ihan mitä ja miten sattuu!
Lomamatkoilla mä en kuitenkaan yleensä liho vaan jopa laihdun. Syykin on helppo keksiä: lomalla on paljon kivaa tekemistä, jolloin nälkää ei aina ehdi huomatakaan, eikä tule syöpöteltyä ajan kuluksi tai väsymykseen, kuten tylsässä ja univajeisessa arjessa tuppaa tekemään.
Laihduttajia aina kehotetaan syömään monta pientä ateriaa päivässä. Mun lomaruokailut on jotain ihan muuta. Voi olla esim. 2 isoa mättöä, tai 1 iso mättö plus 2 pientä herkuttelua, tai 3 normaalia kunnon ateriaa päivässä. Pointti on siinä, että silloin kun syödään niin syödään kans kunnolla, kun taas muina aikoina ei syödä, eikä edes ajatella syömistä.
Miten tätä voisi soveltaa arkena?
Arkeen pitäis saada niin paljon kivaa tekemistä, ettei ehdi eikä tee mieli syödä liikaa.
Arjesta pitäis saada pois kaikki tylsät hommat, joista selviytyy lähinnä seuraavan ruokatauon voimalla ;)
Helpommin sanottu kuin tehty siis...

Siippa teki eilen lomavideoita. Uskomatonta, että siitä on jo kolme kuukautta! Videosta voi muuten tarkkailla omaa ulkonäköään paljon tarkemmin kuin pelkistä valokuvista. Totesin jälleen, etten mä omaan silmään tuskasen lihavalta näytä. Tuska alkaa vasta, kun pitäis mahtua vaatteisiin - joko omiin vanhoihin tai kaupasta ostettaviin...

Nakke Nakuttaja ja Tikkatukka Universal Studiosilla

Treenipäiväkirjan puolelta kerrottakoon, että heitin taas puolentoista tunnin kävelylenkin, jonka muassa tein 6*40 askelkyykkyä, joista viimeisen sarjan aivan upean valkovuokkomeren keskellä :) Melkonen jano tuli. Harmi etten ole koira, enkä voinut lipittää vettä kimaltavan kirkkaista puroista ja lätäköistä ;)

Muhkea 33 prosentin parannus!

Viime viikkoiseen penkkitulokseen nimittäin. Silloin nostin 3 toistoa 65 kilolla ja tänään jo 4 toistoa. Yksi toisto lisää ei kuulosta paljolta, mutta 33% parannus on jo ihan toista maata :D
Kolmessa seuraavassa sarjassa meni enää 3 toistoa ihan täysin omin voimin. Viime viikolla nekin meni vähän huonommin. Ojentajat oli selvästi heikoin lenkki tänään, kuten osasin odottaakin. Jotenkin kummasti ne väsyy leuanvedossa, vaikkei sitä tehdä ojentajilla. Turha siis odottaa kovia penkkituloksia, jos tekee leukoja kolmesti viikossa. Penkin jälkeen tein vatsoja ja naisten punnerruksia vuorotellen. Jotenkin ne ojentajat oli ihan kummallisella tavalla voimattomat - kädet meinas vaan pettää alta, vaikkei lihaksissa ollut sitä "tuntumaa" tai poltetta. En jaksanut edes 15 toiston sarjoja ilman pientä välilepoa!

Salin jälkeen yksi asia johti toiseen ja lopulta saatiin ruokaa vasta ihan liian myöhään. Sitä upposkin sitten ihan liian paljon plus jälkiruoka. Kotona kellahdettiin sänkyyn mahojemme viereen "lepäämään". Äsken just kampesin itseni ylös. Valitettavan usein sattuu näitä ruokailukatastrofeja. Edellisestä on vasta kaksi viikkoa. Silloin jäi aamupala välistä ja olin koko päivän nälän riivaama ja kiukkuinen. Mulle näitä käy lähes yksistään viikonloppuisin, kun yritetään sovittaan mun ja siipan aikataulut ja ruokatarpeet yhteen. Arkisin olen paremmin vapaa syömään silloin, kun itse haluan. Tiedän homman menevän just toistepäin monilla. Luulen tän mun ongelman olevan kuitenkin helpommin ratkaistavissa. Pitää vaan olla paremmin kartalla omista tarpeistaan  ja sanoa asiat ääneen, eikä olettaa mitään, sekä ymmärtää siipan aikakäsitystä, jossa "ihan nopee juttu" voi tarkoittaa mitä tahansa kymmenestä minuutista neljään tuntiin ;)

85,8 kg

Tän aamun punnitustulos oli siis tasan puoli kiloa vähemmän kuin viikko sitten. Suoraan oppikirjasta! Mähän olen aina ollut mallioppilaspinko ;) Ei vaan oikeesti, helppohan sitä on puoli kiloa tiputtaa, kun edellinen punnitus oli niin pian synttärien ja Vapun jälkeen ja tää punnitus taas tavallisen arkiviikon jälkeen. Nyt ne haasteet vasta alkaa!

Jos en olis vannonut perjantaipunnituksen nimeen niin olisin varmasti syönyt eilen peliä katsellessa jotain muutakin kuin naposteluporkkanoita. Jälleen kerran pakko sanoa, että mä olen onnekas, kun tykkään myös terveellisestä napostelusta. Porkkana on herkullista. Väsyneenä olis kyllä maistunut moni muukin murkina ;)

Toisaalta en halunnut syödä mitä tahansa senkään takia, että mä söin iltaruuaksi Harakanpesässä kana-caesarsalaatin ja halusin tarkkailla saanko siitä ilmavaivoja eli onko niitten kastikkeessa ksantaanikumia. Jos olisin syönyt jotain epämääräistä illalla niin ei vois yhtään sanoa, mikä aiheuttaa mitäkin. Nyt voin sanoa, että kyllä se salaatti jotain aiheutti, muttei kamalan pahasti. Eli sitä voi syödä, jos lähitulevaisuudessa ei ole tiedossa mitään ihmeempää, kuten koko päivän istumista palaverissa.

Jos jollain on norsun muisti niin saattaa vielä muistaa, kun multa meni hermo ilmavaivojen kanssa maaliskuussa. Juttelin ravintoneuvojan kanssa ja otin kokeiluun fodmap-ruokavalion sekä skarppasin jälleen ksantaanikumin (E415) välttelyn kanssa. Helpotus oli välitön ja olin onneni kukkuloilla - paitsi että ruokavalio oli sen verran rajoitettu, ettei sitä pysty pidemmän päälle ylläpitämään. Siksipä olen yrittänyt tässä vähitellen kokeilla eri ruokien sopivuutta mun vatsalle. Touhu on niin hidasta ja epämääräistä, ettei siitä ole ollut edes mitään raportoitavaa. Tässä kuitenkin yhteenveto tämän hetken käsityksestäni.

Maitotuotteet: No problems, thank god!
Viljatuotteet: OK, paitsi ruisleipä :(
Heraproteiini: Never again!
Ne hedelmät ja rehut, jotka eivät yleensä sovi ärtyvästä suolesta kärsiville: Voin syödä näitä kohtuudella ilman ongelmia, joskus jopa runsaastikin, mutta joskus pienikin määrä jo turvottaa. Selvästikään mikään yksittäinen rehu ei ole syyllinen vaan ne kaikki yhdessä. Mulla uppoaa helposti se puoli kiloa päivässä, puolitoista parhaassa, ja se määrä nyt taitaa tuottaa kaasua, vaikkei varsinaista ärtyvää suolta olisikaan ;)

E415: Pahis numero uno! Äärettömän ärsyttävää, koska tätä voi olla ihan missä tahansa, oikeesti, vaikka ranskalaisissa. Täällä on pitkä lista tuotteita, joissa sitä on ainakin. Lista on ihan wiki-tyyliin kerätty eli ei missään nimessä kattava vaan sitä voi ajatella enemmänkin vihjeenä siitä, mistä kaikista tuotekategorioista pitää katsoa sisällysluettelo ennen syömistä. Siis ihan kaikista! Kakka homma :(

Itse asiassa, kun ksantaanikumia voi olla missä tahansa ja mä syön joka päivä vähintään yhden aterian työpaikkaruokalassa tms. paikassa, jossa en voi olla varma aterian sisällöstä, on täysin mahdollista, että mun kaikki ilmavaivat johtuu ksantaanikumista, eikä mulla mitään ärtyvää suolta olekaan. Ruisleipä ja herahan nyt pierettää kaikkia eli se ei vielä ärtyvää suolta tee...

Jos joku nyt ihmettelee, miksi mä selostan näin pitkästi mun vatsan toiminnasta niin syy on tämä: Toivon tästä olevan apua jollekin toiselle, joka kamppailee vatsavaivojen kanssa. On kohtuullisen helppoa saada tietää, että kyseessä on luultavasti ärtyvän suolen oireyhtymä. Paljon hankalampaa onkin sitten löytää tieto, että on olemassa ruokavalio, joka oikeasti auttaa tuohon vaivaan suurella osalla potilaista. Mutta sitten onkin lähes mahdotonta löytää apua ja tietoa, jos edes fodmap-ruokavalio ei auta! Siinä tapauksessa suosittelen tarkkailemaan ksantaanikumia. Mulla kävi tuuri, kun Tartsu vinkkasi asiasta. Itse en varmaan olis ikinä kekannut koko juttua. Kiitos Tartsu!

Vuorikauris ja tikka

Mieluusti kirmaisin kuin vuorikauris pitkin metsiä, mutta nyt vaan väsyttää ja pohkeetkin on edelleen kipiät!

Siitepölytys on tänä vuonna sen verran kiihkeää, että lääkkeet ei tahdo riittää ja nenä ja silmät kutisee välillä holtittomasti. Luulis senkin väsyttävän, kun kroppa on jollain tapaa hälytystilassa allergisen reaktion vuoksi, vaikkei allergia kai tulehdus olekaan?

Joka tapauksessa taitaa mennä laiskotteluksi tää päivä. Mun oli tarkoitus mennä salille tekemään vatsa-selkä-kyljet, mutta motivaatio siihen oli vähän heikko, kun ei ollut mitään "isoja lihaksia" tehtäväksi. Mun kesän treenisuunnitelmassa on sellanen heikkous, että korsettia ei oikein tule treenattua, ellen mene salille erikseen sitä tekemään. Ja kuten tänään huomasin, siihen on hiukka vaikeaa motivoitua.

Munhan olis tarkoitus tehdä viikottain 3 lenkkiä (tai golf, pyöräily, vesijuoksu) ja penkkitreeni salilla sekä kolmesti viikossa leuanvetojen harjoittelua. Siinä hoituu kaikki muut lihasryhmät paitsi korsetti. Jaloille tulee askelkyykkyjä lenkillä, penkkipäivänä teen myös olkapäät, ojentajat ja vatsoja ja leuanvedoissa hoituu yläselkä ja hauikset. Golf ottaa kyllä vähän kylkiin ja selkään, mutta se on niin toispuoleista ja kuluttavaa, että nimenomaan kaipaisi kaveriksi jotain vahvistavaa treeniä. Kaipa sitä on pakko motivoitua salille pelkästään sen takia. Toivottavasti joka viikko ois yks sadepäivä ;)

Täysin off topic, mut tänään yhtäkkiä kävi ekaa kertaa niin, että peiliin katsoessa ajattelin olevani vähän kyllästynyt mun tikkatukkaan. Mietin, että eilen tukka näytti kivemmalta, kun se oli "tavallisesti" eikä keesinä. Puoli vuotta näyttäis olevan joku maaginen aika, jonka jälkeen mä alan kaivata vaihtelua, vaikka olisin ollut kuinka tohkeissani jostain kampauksesta... Onneks tää on helppo nakki - en vaan föönaa sitä pystyyn joka aamu :)

Perkeleen pohkeet!

Ne on taas ihan jumissa! Talvella ne oli hetken kohtuullisessa kunnossa, kun ne sai kuukausittain hierontaa, enkä harrastanut lainkaan aerobista liikuntaa ja tein pohkeita vain salilla kerran viikossa. Kävelylenkki kolmesti viikossa on kuitenkin mun säälipohkeille liikaa ja ne on ihan kamalassa tinassa nyt muutaman viikon lenkkeilyn jäljiltä, vaikka mä venyttelen niitä päivittäin. Hieronta sattui eilen ihan hulluna ja lihakset on siitä tänään kipeenä!
Mitä mä voin tehdä? Olen neuvoton :(

Lenkillä käymistä en aio lopettaa. Tai vaikka lenkkeilyn lopettaisinkin niin se ei paljon auttais, kun kohta alkaa golfkausi ;) Tänäänkin kävin pitkällä kävelyllä nauttimassa luonnosta ja treenaamassa peruskuntoa golfkierroksia ajatellen. Kierroksen aikanahan tulee käveltyä kymmenisen kilsaa ja oltua jalkojen päällä yli viisi tuntia. Siinä on jalat melko muussina kauden alussa ennen kuin ne tottuu ;)
Tän illan lenkki oli siis 1h 4min keskisykkeellä 130.

Huono pyörä

Tai ehkä se on hyvä, muttei vaan sovi mulle... Ehkä toi runko on mulle liian pieni? Kuten kuvasta näkyy, satula on nostettu aika ylös. Tankoa ei saa ton ylemmäksi. Siinä ei ole juuri lainkaan säätövaraa! Lyhyellä koeajolla toi ajoasento on ihan ok, mut pidemmällä matkalla alkaa käsissä ja yläkropassa tuntua liiallisen etunojan rasitus...

Toisekseen pyörä on aikamoinen hötkäle. Etuhaarukka kääntyy todella helposti. Kukaan ei pystyis ajamaan tuolla ilman käsiä. Itse en uskalla ajaa edes yhdellä kädellä muutamaa sekuntia kauempaa. En tiedä johtuuko tää ominaisuus rungon pienuudesta vai haarukan rakenteesta vai mistä...

Kolmanneksi tiukassa kurvissa ei voi polkea, koska varpaat osuu lokasuojaan. En tiedä riittäiskö tuo polkimen ja lokarin välinen tila jollekin 37 kengälle, mutta mun 43 kanootilla ei oo toivoakaan. Tavallisissa mutkissa hötkälepyörää ei onneksi tarvii kääntää noin paljon, mutta ongelma tulee esiin aina, kun suojatien jälkeen pitää kääntyä 90 astetta pyörätielle. Tilanteeseen saa varautua tarkasti ja etukäteen miettiä, millä hetkellä polkaisee. (Pumpumkattikengät on muuten aika huonot pyöräilyyn, kun niissä on niin pehmeet pohjat.)

Neljänneksi ketjujen/ lahkeiden suojana oleva "levy" on liian pieni. Kaikki lahkeet menee aina ketjurasvaan ja vähänkään löysemmät lerpakkeet kiertyy rullalle ketjujen väliin. Yhdet jumppahousut tulivat maallisen matkansa päähän tän pyörän ansiosta. Eli tällä kulkupelillä ei kuljeta minnekään, missä tarvii olla puhtaat housut (tai kesällä puhdas iho ;)

Pieni riesa on myös "integroidun" lukon puute. Nyt joudun roudaamaan mukana tota hillitöntä kettinkiä. Se on varmaan paljon turvallisempi, mutta niin hankala, että olisin valmis ottamaan riskin.

Pyörän paras ominaisuus on polkemisen keveys. Usein tuntuu siltä, että mä poljen puolet vähemmän kuin joku toinen vieressä samaa vauhtia etenevä. En mä silti nopeammin perille pääse, koska en uskalla ajaa kovaa. Mulla on hitaat refleksit ja liikenteessä voi tulla eteen yllättäviä tilanteita ja tiessä voi olla yllättäviä röykkyjä. Alamäissä jarruttelen melkein aina ja ylämäissä vauhti haihtuu vähäisestä harjoittelusta johtuvaan polkukunnon puutteeseen. Ja se vähäinen harjoittelu johtuu tietenkin huonosta pyörästä :D

Viime kesänä jo pohdin uuden pyörän ostoa, mutta pyörien hinnat tuntui turhan korkeilta mun vähäiseen käyttööni nähden. En usko käytön kovin massiivisesti lisääntyvän, vaikka pyörä olisi täydellinen. Silti pohdin samaa asiaa taas. Ehkä rahaakin suurempi ongelma on se vaiva, kun pitäis selvittää, minkälainen pyörä tarkalleen olis hyvä, mistä se kannattais ostaa ja mitä siitä vois maksaa. Ostaminen on stressaavaa, kun en halua ostaa huonoa, itselleni vääränlaista tai liian hienoa ja kallista! Todennäköisesti olen laiska ja suhaan tällä pyörällä kunnes se lahoaa käsiin ;)

Lounasruokailun problemattiikkaa

Meillä vaihtui viikko sitten työpaikkaruokalan ravintoloitsija. Vanha oli Sodexo. Jos siitä jotain hyvää hakee niin eipähän tullut syötyä liikaa ;) Uusi on Eurest. Tähän mennessä ollut tosi hyvä. Toivottavasti sama linja jatkuu kuherruskuukauden jälkeenkin!

Yleensä mä syön aamupalan kotona klo 8 ja menen töihin klo 9. Lounaalle mennään yleensä jo pian klo 11 jälkeen eli heti kun ekalle porukasta tulee nälkä. Hyvää tässä on se, ettei ruokailuväli pääse venymään liian pitkäksi ja lounaalla on helppo syödä järkevästi vain nälkäänsä. Ongelma tässä puolestaan on se, että lounaalla on helppo syödä vähemmän ja vähemmän ja vähemmän, kunnes syönkin jo liian vähän. Sit iltapäivällä nälkä äityy niin pahaksi, ettei mikään tavallinen välipala riitäkään ja olen vallan raivonälässä, kun pääsen kotiin! Illalla ei sitten ole kovinkaan paljon toivoa pysyä järkevissä murkinoissa.

Eli lounaalla pitää syödä tarpeeksi, muttei liikaa. Se ei aina ole helppoa, etenkin kun ruokalan pöperöistä ei päällepäin näe, kuinka kalorikkaita ne ovat. Kun mulla tosiaan on täysin järki tallella siinä vaiheessa päivää niin voisin hyvinkin ottaa ruokaa tasan optimaalisen määrän. Esim. jossain lihakastikkeessa voi teoriassa olla mitä tahansa 100 ja 200 kalorin väliltä /100g. Haluaisin ottaa sitä vaikkapa 400 kalorin edestä, mutta kun ei voi tietää, onko se sitten 200g vai 400g. Siinä on aika iso virhemarginaali. Voi päätyä kauhunälkään tai syömään liikaa. Kauhunälän ongelman jo selostinkin. Liikaa syöminen ei olisi ongelma, jos nälänsäätely toimisi moitteettomasti ja kertoisi, ettei runsaan lounaan jälkeen tarvita välipalaa. Mulla on valitettavasti joku bitti poikittain ja iltapäivällä on aina (muka?) nälkä. Jos ei muuten niin vähintään siksi, että töissä on tylsää ja muutkin syö jotain. Tai sitten en vain ole varma, onko mulla tulossa liian kova nälkä ennen kotiinpääsyä vaiko eikö, eli pitäiskö syödä isompi vai pienempi välipala just tänään.

Eihän tossa nyt suurta vahinkoa yhtenä yksittäisenä päivänä pääse syntymään, mutta kun samat asiat toistuu viitenä päivänä viikossa niin vaikutus summautuu. Ja kun virhe kumpaan tahansa suuntaan (syön sitten liikaa tai liian vähän) johtaa aina lihomiseen (joko suoraan tai kieron ketjureaktion kautta) niin näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota suhteettoman paljon. Välillä tunnen itseni kamalaksi ruokanatsiksi. Välillä menetän uskoni, että ikinä oppisin syömään sopivasti.

Ensinäkemällä ratkaisu tuntuu ilmiselvältä: Syö töissä varmasti tarpeeksi, että vältyt kauhunälältä ja mässäilyltä illalla. Syö illalla vain nälkään, eli vähemmän, jos päivällä on tullut syötyä enemmän. Toi vaan on helpommin sanottu kuin tehty. Illalla mulla ei enää ole järki kädessä samoin kuin lounaalla. Väsyttää, nälättää, tekee mieli, annoskateus iskee, en halua olla ilman mitään, kun siippa syö kaikenlaista ja monet sapuskat vielä tulee diskreetin kokoisissa erissä, enkä mä vaan pysty jättämään ruokaa lautaselle ja heittämään sitä roskiin, jos en ole edes kunnolla täynnä. Vaikeeta tää syöminen ;)

Neljästi viikossa - sehän riittää!

Tällä ja viime viikolla olen ehtinyt kuntoilemaan vain 4 kertaa viikossa, mikä siis ei vielä ole mitenkään kamalan vähän, mutta musta tuntuu, etten ole tehnyt juuri mitään, kun olen tottunut vetämään täysii viidesti viikossa ja nyt noista neljästä kerrasta suurin osa oli vain peruskuntoharjoittelua. Ja voi kamala, tuleva viikkokin näyttäis siltä, etten ehdi kuin neljästi kuntoilemaan! Koska tiistaina on hieronta ja rangea ei lasketa kuntoiluksi, mut siellä on pakko käydä, kun ei halua lähteä pelaamaan täysin talviterässä. Oon ajatellut rangelle menoa jo pari viikkoa, muttei vaan oo saatu aikaiseks. Eilenkään ei sit lopulta menty, vaikka se aurinko tulikin esiin. Siinä vaiheessa iltapäivää oli vaan jo ihan tämmönen olo:

Mä oon nähnyt monissa blogeissa peilin kautta otettuja omakuvia. Miten te sen teette?!?!
Mulla kädet tärisee ja kuvista tulee ihan tuhruisia ja useimmiten kuvaan osuu vain puolet minusta, kun käsi liikkuu heti, kun siirrän katseen kännykästä peiliä kohti. Parhaimmillaan tulee tämmösiä otoksia:

Tuon näköisenä olin siis tänään liikenteessä Leppävaaran lenkkipoluilla. Saa morjestaa, jos kävelee vastaan :)
Lenkki kesti 1,5h ja sisälsi kävelyn lisäksi 8*30 askelta askelkyykkykävelyä, jossa syke nousi 170-180:een.  Koko reissun keskisyke oli 139.

Hyviä asioita

Vastatakseni omaan kysymykseen, ne hyvät asiat voi olla esim. kosmetiikkaa tai kosmetologiaa. Kävin eilen Sellon Evessä varaamassa jalkahieronnan. Se on valitettavasti vasta 25.5. joten ostin sitä odotellessa käytettäväksi kasvojen puhdistusgeeliä ja detox naamiota. Ihan kivalta ne tuntui, mutta nassu näyttää tasan samalta kuin ennenkin ;)

Tänään käytiin tietenkin salilla tekemässä penaa. Sekin on hyvä asia, koska tykkään siitä hulluna :D

Huomasin, että 60 ja 65 kilon välissä on joku ihme kynnys - joko henkinen tai fyysinen. 60 kilolla menee 10 toistoa, mutta 65:llä vain 5! Mä oon tehnyt perustreenejä aika paljon just 60 kilolla, joten siinä olen kehittynyt. Sitä isommilla olen tehnyt vain satunnaisesti. Pitääkin nyt ruveta tekemään aina vain isommilla painoilla, koska sillähän se maksimivoima kasvaa ja pääkin oppii, että kyllä mä jaksan ;)

Salin jälkeen käytiin saunassa, siis keskellä päivää! Siellä suoritin mun oman perinteisen kasvohoidon eli kuonan poiston raapimalla kaiken irtilähtevän töhnän naamasta. Mun iho oikeesti kestää ton ja tulee siitä kirkkaan ja terveen näköiseksi, eikä ota ollenkaan nokkiinsa. Ehkäpä ei olekaan ihme, ettei tollaset hellät mönjät tunnu vaikuttavan mun nassuun ;)

Nyt sitten odotellaan ja toivotaan, että aurinko puskee esiin ja päästään rangelle. Siellä ei ole kiva käydä, jos ei ole hyvä keli. Jos olis lämmintä niin pilvinenkin keli olis ihan hyvä, mut nyt on vielä sen verran vilakkaa, että vaaditaan aurinkoa lämmittämään. Lyönti sujuu ihan eri tavalla T-paidassa kuin, jos on kilokaupalla vaatetta päällä. Paras harjoitella samanlaisissa vaatteissa kuin aikoo pelatakin, eikä me kovin kylmällä viitsitä pelata :D

86,3 kg

Painonhallinnan kannalta tässä on nyt ollut haastetta jos jonkinlaista (parit synttärit ja Vappu) mutta nyt ne on onneksi (ja valitettavasti) ohi. On aika suhtautua tosissaan tähän touhuun! Taas. Oikeesti. Vannon! :D

Alan pitämään virallista punnitusta perjantaisin ja julkaisen tulokset täällä. Ehkä se vähän saa pelkoa herkkuperseeseen ja suuta soukemmalle ;) 

Me saatiin tämmönen yhteinen synttärikortti, joka herätti ajatuksia. Ja sit olen lueskellut muiden blogeja, jotka on herättäneet ajatuksia. Ajattelun lopputulos on se, että elämä on yhtä juhlaa (synttärit, Vappu, lätkän MM-kisat, äitienpäivä, synttärit, tiimipäivä, kesäjuhlat, Kivenlahti Rock, Juhannus - ja kaikki nämä vain 2 kuukaudessa!) ja kun tykkää syömisestä niin juhlistaminen tapahtuu aina syömällä jotain herkullista. Nyt pitäis opetella panostamaan muihin juhlintatapoihin kuin syömiseen - edes silloin, kun se on omissa käsissä. Mulla on paha tapa ihan itse keksiä kissanristiäisiä ja ostaa sen vuoksi jotain erityisen maukasta, jota tulee sitten syötyä paaaljon. Siitä pitäis opetella pois.

Toisinaan on tärkeää helliä itseään - eli ei joka päivä!

Hyvät asiat voi olla muutakin kuin syötäviä asioita!

Kuinka usein on toisinaan?

Mitä kaikkea ne hyvät asiat vois olla?

Hillitöntä itsehillintää

Sitä osoitin äsken, kun kävelin Lilan talon lenkin ihan vaan rennosti, katsomatta kertaakaan sykemittaria ja yrittämättä tehdä mitään tulosta. Lopputulos oli 1h 7min, keskisyke 121, kun kotona katsoin mittaria. Ja jälleen ton sykärin mielenterveys arveluttaa: Miten toi syke on noin matala, kun kaksi aiempaa lenkkiä meni vain hivenen nopeammin, mutta paaaljon korkeammalla sykkeellä? (1h 3min keskisykkeellä 133 sekä 1h 5min keskisykkeellä 128) Oli miten oli, ulkona on mukavaa, kun aurinko paistaa ja saa vetää keuhkot täyteen raikasta kevätilmaa :) Päätinkin, että tästä lähtien saan riittävästi aurinkoa, että voin jättää erillisen D-vitamiinin pois. Saan sitä kuitenkin edelleen multivitamiinista ja kalaöljykapseleista, joten enköhän mä pärjää ;)

Asiasta kukkaruukkuun. Mikä mahtaa olla ex temporen määritelmä? Mä olin mielestäni tosi joustava ja mukautuva, kun toissapäivänä ostettiin liput eiliselle Sami Hedbergin keikalle. Tästä tuli siis stand up teemakevät, kun eka käytiin kattoon Ismo Leikolaa ja nyt Samia. Leikolalla on paremmat jutut, mutta ne on aina melkein samat. Hedbergillä oli tällä Kokovartalomies II kiertueella eri jutut kuin Kokovartalomies DVD:llä, mikä on tosi positiivista. Ehkä me katsottiin se DVD huonona päivänä, koska se vaan ärsytti mua, mutta eilen kyllä nauratti...

Meitsi osaa poseeraa

Vaikka itse sanonkin niin eipä uskoisi tämän lyylin olevan 15kg yli normaalipainon ylärajan ;)

Tämmönen on siis se Esprit trenssi, jonka ostin sunnuntaina itäisestä satamakaupungistamme Helsingistä. Siippa piti sitä aluksi vähän kirkkaan värisenä, mutta alkaa jo tottua :D Oikeestihan se ei edes ole erityisen kirkas punainen. Kaupungilla näkee nyt paljon kirkkaampiakin. Taitaa olla punainen nyt muodissa ;)

Tässäkin takissa huomaa käyneensä salilla - käsivarsia taivuttaessa hihat puristaa hauiksista, mutta helma liehuu reilusti, kun ei ole mikään päärynävartalo ;)

Wapputervehdys

Tämä päivä alkoi sanoilla "Ihanaa, ku tänään on taas laiskottelupäivä!" ja heti perään aloin suunnitella lenkkireittiä. Mun mielestä siis lenkillä käyminen on laiskottelua, koska se on kivaa, eikä siitä makseta palkkaa, eikä sitä ole pakko tehdä, eikä se ole kotityö. Tiedostan olevani onnekas. Varsin monilla on vaikeuksia saada raahattua ahterinsa lenkkipolulle. Puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka joutuu painaan pitkää päivää raskaassa duunissa elättääkseen perheensä, jolloin vapaa-aika ja harrastukset on tuntematonta luksusta.

Lenkki suuntautui lounaaseen (siihen ilmansuuntaan siis) ja sieltähän löytyikin ihan uusia huudeja! En ole ikinä koskaan ennen käynyt Kirkkonummentiellä, enkä tiennyt siellä olevan noin siistejä lukaaleja. Kelpais todellakin mullekin (jos ei tarttis maksaa nykyisiä sikamaisia markkinahintoja ;)
Tässä lenkin statsit ja reitti Endomondon mukaan:

Lenkin jälkeen suuntasin suihkun kautta lounaalle (sille aterialle siis) Sellon Carlitokseen reteesti kahden miehen seurassa (siipan ja sen meidän treenikaverin :) Maukkaat oli murkinat, mutta jälleen onnistuin syömään vain sopivasti, enkä liikaa. Ihan kuin sitä vanhemmiten oppis jotain?

Lounaan kanssa otettiin lasit skumppaa ja sen jälkeen kotona kumottiin koko pullo kolmeen pekkaan. Hauskaa olla vähän hiprakassa pitkästä aikaa :) 

Ystäväni Perry vielä jääkaapissa kuiskii mun nimeä... Pitää varmaan hakea se sieltä ja auttaa vatsaan lämmittelemään :D Parvekkeelle alkaa juuri sopivasti paistaa aurinko.  Hauskaa Vappua kaikille!