Sivut

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Terveys edellä

Mun "luontainen painon muuttumistahti" on lihoa kilo vuodessa. Sitä oli jatkunut jo kymmenen vuotta ennen kuin lähdin laihduttamaan muutama vuosi sitten. Nyt kun kaikki laihdutettu on taas lihottu takaisin, näyttäisi vahvasti siltä, että olen palaamassa tuohon kilo vuodessa tahtiin. Eihän se vuodessa paljon ole, mutta tolla tahdilla olisin viiskymppisenä jo reippaasti yli satakiloinen!
Vois kuvitella, että varsin pienillä muutoksilla kehityksen vois kääntää toisinpäin. Jos laihtuisin kilon vuodessa niin viiskymppisenä olisinkin jo normaalipainoinen. Ei sen oikeesti tarttis edes mennä niin pitkälle. Jos olisin edes joskus 75 kiloinen niin sekin olis jo mahtavuutta :)
Mitenhän sen sais käytännössä onnistumaan? Mikä olis sellanen kantava ajatus syömisessä, liikunnassa ja kaikessa elämässä, jolla hitaan lihomisen saisi käännettyä hitaaksi laihtumiseksi? Voisko se ajatus olla "Terveys edellä"? Aina tenkkapoon hetkellä ajattelisin "Terveys edellä!" ja eläisin siltä pohjalta...

Terveyden kannalta eilen oli huono päivä. Omituisia tuntemuksia vatsassa ja siitä johtuen huolestunut ja yleiskipeä olo. Jätin lenkinkin väliin. Jännä ilmiö tuo, että tuntematon vaiva, jonka syytä ei osaa kuvitellakaan, huolestuttaa niin paljon enemmän kuin vastaavan tasoinen pikkuvaiva, jonka syy on selvillä. Pieni nuha tai rakko kantapäässä on toki pyllystä, muttei sitä koko ajan ajattele. Sen sijaan selittämätön vatsatuntemus huolettaa ja raastaa ajatukset koko ajan pois työasioista.
Tänään on jo parempi olo, vaikkei vieläkään täydellinen. Kävin kävelyllä 1h 40min ja tein askelkyykkyjä 70 + 3*50. Karseet maitohapot iski tossa ekassa sarjassa, kun en ilmeisesti ollut lämmennyt riittävän hyvin vielä. Mun normaalilla reitillä on alussa iiiso ylämäki, mutta tän päiväinen maasto oli täysin tasaista.


11 kommenttia:

  1. Tuttuja ajatuksia. Terveys edellä kuulostaa hyvältä. Mun koko blogihistoria on ollut sen miettimistä, miten se tavoite pitäisi asettaa ja miten tähän nyt suhtautuisi... Parasta ehkä on ollut aloittaa faktoista, eli siitä että vuosirenkaita kertyy jos en muuta jotain tässä kuviossa. Nyt mä haen sitten hidasta mutta oikean suuntaista muutosta... Parempaa ja huolesta vapaata oloa toivottaa Iloinen!

    VastaaPoista
  2. Mä olen todennut, että laihtumista ei tapahdu ilman että siihen panostaa kunnolla. Mun tekniikkahan on säännöllisen epäsäännölliset laihdutuskuurit, joilla paikataan sattuneita vahinkoja ja sitten mä taas repsahdan ja lihon takaisin. Mä en ollenkaan usko noihin rentoihin painonhallintoihin tai siihen, että oikeasti oppisin syömään niin, että trendi voisi olla laskusuuntainen ilman erityistä kieltäytymystä. Se varmasti riippuu ihmisestä, mutta mä olen niin on/off -ihminen ja NIIN nautinnonhakuinen että kohtuus ei vaan ole vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeetahan se uskominen on, mutta mun on pakko yrittää, koska jojoksi en ainakaan halua. Plasebon vaikutuskin perustuu siihen uskomiseen, joten tässäkin asiassa uskominen voi olla se ratkaiseva tekijä :)

      Poista
  3. Mä sanoisin, että avain tähän on, että 6 päivänä seitsemästä syö varsin kurinalaisesti. Ruoka on VAIN energiaa näinä päivinä, ja sitten yhtene päivän voi herkutella ruoilla joita ei tavallisesti syö, mutta taas kohtuudella tottakait. Mulla on paino pyörinyt about samoissa luvuissa pari vuotta, jota ennen oltiin 80kg:ssä, nyt se pyörii hyvin 65kg:n

    Kun itse kyllästyin noihin ihmelaihiksiin, aloin miettiä päivittäisten valintoja vaikutusta painoon jne. Esmes yksi saunakalja viikottain vähemmän vuodessa (43 kcal x 3,3 x 52 = 7236,9 kcal = 1 kg) niin yksi kilo jää kertymättä, tai ihan limujen / mehujen jättäminen pois. Ne on niitä pieniä valintoja :) Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. = 7378,80 itseasiassa.. (kerroin itse epähuomioissani 51:llä.. mutta hiffaat varmaan mitä ajan takaa)

      Poista
    2. Voi kunpa joisin kaljaa niin voisin jättää sen pois! ;)
      Mä en ole enää moneen moneen vuoteen juonut kaloripitoisia juomia niin paljon/usein, että niillä vois olla suurta merkitystä. Tuolla samalla päättelyllä totesin, että ne kannattaa jättää pois, kun eivät ole kaloriensa arvoisia.
      Harmi vaan, etten nyt keksi mitään sellasta, mitä pystyisin jättämään pois ja jolla olis vaikutusta painoon...

      Poista
    3. Heh, joo.. mullakaan toi ei enää auta. Juon sen verran harvoin.

      Hmm.. hiilarien ajoittaminen aamuun ja treenien jälkeen? Ehkä kantsii pitää hetken ruokapäiväkirjaa ja miettiä sitä, että mistä kalorit kertyy.

      Poista
  4. Tää on vaikee asia, joita varmaan jokainen naine miettii :D Mutta Didin teoria, että ruoka on 6 päivänä viikossa vain energiaa ja yhtenä päivänä herkuttelua, ei toimi mulle yhtään. Jos kituuttelen 6 päivää, niin voin vain kuvitella mitä sillon seitsemäntenä päivänä tapahtuu :D
    Mä oon yrittäny löytää kultasta keskitietä, johon mahtuis pieniä nautinnon hetkiä niin arkisin kuin viikonloppuisin, omien tuntemusten mukaan. Jos haluan joka kesäilta syödä jäätelöä, niin mikäs siinä, kuhan muistan sen oikean määrän! :D Ja toisaalta taas komopensoin tämän herkuttelun jollakin, esimerkiksi jätän lounaalla leivän väliin tai pyöräilen työmatkat ;)
    Kyllä se siitä. Luulen että käytäntö näyttää mikä itsellään toimii, täytyy vain kokeilla eri variaatioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Didin teoriaan ei kuulunut se, että kituutellaan 6 päivää vaan syödään "varsin kurinalaisesti". Ja sit seitsemäntenä ei syödä ihan holtittomasti vaan "kohtuudella". Vaan sehän se onkin vaikeaa tietää, missä menee ne rajat, mikä on vielä varsin kurinalaista ja mikä on kohtuudella. Mäkin olen koittanut tuota 6-1 systeemiä ja silloin se meni ihan pyllylleen. Sanotaan esim, että niinä kuutena päivänä sain syötyä -200kcal ja sit sinä yhtenä päivänä +2000kcal. Eihän toi yhtälö oikein toimi ;)
      Olen koittanut sitäkin, etten syö yhtään mitään herkkuja. Silloin tulee sit syötyä sen verran enemmän ruokaa, ettei pääse laihtumaan. Mulla on tehokas nälkä, joka huomaa heti, jos kaloreita jää puuttumaan!

      Poista
    2. Siis .. niinä kuutena päivänä se ruoka VOI olla hyvää. Mä koen syöväni hyvää ruokaa, vaikka kurinalaisesti syönkin :) Mutta sitten se herkuttelu voi olla tyyliin jädeä, hamppariateria himassa, pizzaa, kermaisia kastikkeita, lasagnea... ihan mitä tavallisesti ei syö. Yleensä toi herkuttelu ajoittuu iltaruokaan lauantaisin.

      Ts arkena toisella aterialla hiilareita, lounaalla yleensä ei pastaa tms. Ja mä en pidä kauheasti mitään hedelmiä himassa, koska niitä tylee syötyä sen takia kun ne on hyviä, vaikkei oikeasti olisikaan nälkä. Mutta tavallisesti välttelen juustoja, kermaisia kastikkeita jne. Tomaattipohjaiset kastikkeet voi olla superhyviä, hyvin maustettua ruokaa voi syödä silti.

      Mutta jokainenhan etsii sen tavan, mikä itselle sopii parhaiten :) Ei ole tarkoitus tuputtaa :) Mutta järki kädessä mullakin, jos on joku reissu/erityinen ilta tms, niin en mä kuvittele paisuvani siitä, että osaan mä relatakin :D

      Poista