Boulevard Social

Oltiin tyttöjen kanssa syömässä Boulevard Socialissa. Suosittelen. Ruoka oli lähes vaarallisen maukasta ja mikä tärkeintä, sitä oli riittävästi ;)
Vaikka me yritettiin jokainen tilata erikseen omat ruokamme niin sosiaalista syömistä edistävät helposti jaettavat ja eri aikaan pöytään saapuvat annokset nöyrryttivät meidät wanna-be kapinalliset ja ainakin minä päädyin maistamaan ihan jokaista laatua, jotka kaikki olivat toinen toistaan herkullisempia! Paitsi jälkkärit oli jokaiselle erikseen ja mun pekaaninpähkinäpiirakka / peacan pie (sic) oli sekin vähintään yhtä erinomaista kuin illan kohokohdiksi nimetyt lampaat.
Ainut väestöryhmä, jolle tätä ravintolaa ei voi suositella, ovat kirjoitusvirheiden takia ruokahalunsa menettävät kielipoliisit. Itse ostan kyllä mieluummin ruokaa kokilta, joka osaa kokata, muttei kirjoittaa kuin kokilta, joka osaa kirjoittaa, muttei kokata :D
Aloin jo heti haaveilla Farangin ja Gaijinin tarjonnan maistelusta... Nekin pitää varmaan ensin koeponnistaa tyttöporukalla ennen kuin päätän, mihin näistä kolmesta raahaan ennakkoluuloisen siippani ;)

Mä tahdon veivaa, veivaa!

Omegawave-mittaus eli oomegaveivaus eli veivaus. Niin se puhekieli kehittyy :)
Mulle tuli sattumalta tasan samanlainen treeniputki viime ja tällä viikolla: eka yks lepopäivä, sit penkkipäivä salilla ja sit lenkkipäivä. Lenkkipäivien aamuina saadut veivaustulokset oli kuitenkin ihan erilaiset. Viime viikolla se sanoi Go for it! (7, 7, 7) ja tällä viikolla Go light (5, 5, 6). Mielenkiintoista, että samalla levolla ja treenillä tuli noin erilaiset tulokset!

Vaikka tulokset teoriassa vaikuttaa jopa epäuskottavan erilaisilta, kropassa ne kuitenkin tuntuu uskottavilta. Mittauspäivinä lenkillä oli just sellanen fiilis kuin tuloksesta vois kuvitella. Viime viikolla oli hyvin energiaa ja jaksoin pinkoa, kun taas tällä viikolla vähän väsytti ja otin mielellään iisimmin.

Nyt kun mietin niin mä olen tosi hyvin oppinut lämmittelyn ja treenin alkuosan aikana tunnustelemaan päivän kuntoa ja fiilistä ja sopeuttamaan treenin siihen. Yksi ongelma on kuitenkin ollut: Jos päivän fiilis ei olekaan sopinut siihen, mitä olen treeniohjelmassani suunnitellut, on voinut iskeä masennus, morkkis tai ketutus. Merkkailen treenejä etukäteen kalenteriin ja suunnittelen, milloin olis sopiva aika juosta/nostaa kovaa ja milloin vois hölkkäillä/pumppailla kevyemmin. Mä tykkään noudattaa suunnitelmia, enkä tykkää tehdä mitään ex tempore. Yllätykset ja muutokset saa mut usein vähän kiukkuiseksi, vaikka ne olis iloisia yllätyksiä ja hyviä muutoksia. Siksi mulle on henkisesti rankkaa tehdä muutos suunniteltuun treeniin, vaikka fyysisesti tunnen sen olevan viisasta. Juuri tähän ongelmaan veivaus tuo helpotusta. Aamulla tehdyn mittauksen jälkeen mulla on koko päivä aikaa tottua ajatukseen, että tänään on luultavasti tämmönen päivä...ja jos fiilis treenin alussa on tosiaan se, mitä mittaus ennakoi, niin se ei tule yllätyksenä. Morkkiskaan ei pääse iskemään, jos mittauksen perusteella tiedän, etten ole vain laiska vaan oikeasti huonosti palautunut. Tai toisinpäin - ei tarvii pelätä ylitreenaamista tai itseni rikkomista, jos on kovat menohalut joskus, kun ei teoriassa pitäis olla ;)

Kaksoiselämää

Jos hetki sitten kuvaruokapäiväkirjaa pitäessäni onnistuin elämään kokonaisen viikon bodari-elämää niin nyt sitä on kompensoitu kunnon plösö-elämällä pari päivää ;) Olin työn puolesta kahden päivän koulutuksessa ma-ti ja siellä meitä syötettiin kuin pikku possuja. Eihän koskaan tietenkään ole pakko syödä - joskus vaan syöttötilanne sattuu otolliseen aikaan, jolloin oma vastustuskyky on lähes nollassa. Tänäänkään en ole pysynyt erossa suklaasta, vaikka oli taas normipäivä. Herkkujen syöminen kohtuudella onnistuu kyllä silloin, kun on bodari-aika-kuusta, mikä nyt ei selvästikään ole. Nyt kaikki herkkupalat johtaa pahaan syöksykierteeseen. Nyt jos koskaan pitäis pysytellä kokonaan erossa sokerista! Tietenkin se erossa pysyminen on nyt epäinhimillisen vaikeaa. Silloin, kun sokerista erossa pysyminen on helppoa, olis myös helppoa syödä sitä vain pieniä annoksia ja kohtuudella. Voisko olla enempää pyllystä?
Toinen jännä havainto on fyysisen fiiliksen yhteys syötyyn murkinaan. Bodari-aikaan-kuusta fiilis on hoikka ja vahva ja kaikin puolin hyvä. Usein silloin tulee myös syötyä järkevästi, mutta jos ei tulekaan niin se ei silti vaikuta fyysiseen fiilikseen. Silloin on todella epätodellinen olo - tuntuu hyvältä ja hoikalta, vaikka on syönyt vaikka mitä gaggaa! Vastaavasti, jos joskus sattuu se ihme, että plösö-aikaan-kuusta onnistuu syömään järkevästi niin silti olo on löysä ja laiska ja lihava. Vähänkö se sitten ottaa päähän, kun kunnollisesta syömisestä ei saakaan toivomaansa palkintoa eli hyvinvointia vaan olo on silti ihan pasha :(
Näillä tiedoilla on nyt vähän vaikeeta motivoitua syömään kiltisti tänään/huomenna/lähipäivinä, kun tiedän, ettei tää plösö-olo siitä parane. Se paranee omia aikojaan sitten, kun sitä huvittaa - riippumatta siitä, mitä mä syön.
Plösöstä huolimatta lähdettiin salille, koska ei siellä tule käytyä, jos ei sinne vaan lähde. Tällä kertaa sain siipan mukaan, kun olin varannut ajan sen kalenterista :D Harmi vaan, että sattui näin löysälle päivälle. Varmistajan henkisellä tuella sain penkissä tehtyä 4 toistoa 70 kilolla, mikä on ihan kiva tulos. Siitä lähdetään sitten parantamaan, kun seuraavan kerran sattuu vahva viikko kohdalle :)

85 / 1.68^2 = 30,1

Yhtälö?
Se on mun painoindeksi.
"Painoindeksisi on: 30,1. Se tarkoittaa, että olet merkittävästi lihava."
Vähänkö toi korpee!
Mä tahtoisin saada "Painoindeksisi on: 29,8. Se tarkoittaa, että olet lievästi lihava."
Se ei kuulosta yhtään niin pahalta. Se sanois noin, jos painaisin 84kg. Aika naurettavaa, että sillä yhdellä kilolla on noin suuri merkitys!

Toisaalta: "Painoindeksi voi olla kohonnut myös lihaksikkuuden takia; varsinkin kehonrakentajien lihasmassa on niin suuri, että painoindeksin käytölle ei ole perusteita."
Kuinkahan suuri mun lihasmassa mahtaa olla? Ja kuinka paljon mulla on oikeasti ylimääräistä fläsää?

Mä en oikein tajua omia lihaksiani, kun en koe treenaavani läheskään niin kovaa kuin monet muut, jotka blogeissaan hehkuttaa treenien rankkuutta. Kyseessä voi tietty olla vain näkemysero. Positiivisen itsesuggestion voima on tunnetusti väkevä. Mulla on tapana kehua itseäni tähän tyyliin: "Hyvinhän mä jaksoin / ei tuntunut missään / kevyttä on!" Samassa tilanteessa joku muu voi kehua itseään näin: "Nyt tein kunnolla, kun heikottaa/oksettaa/tärisee!" Ehkäpä mä teen yhtä kovaa kuin muutkin, mutta puhun siitä eri termein?

Sateen sattuessa

Hurraa! Onneks lähdettiin pelaamaan tänäänkin. Sää oli paaaljon parempi kuin ennuste lupasi, peli meni paaaljon paremmin kuin eilen, eikä se tuntunut fyysisestikään yhtä raskaalta kuin eilen :)
Ilman golfia mä en varmaan olis koskaan tajunnut, että sääennusteessa näkyvä sadepisara ei suinkaan tarkoita sitä, että tänään sataa. Se tarkoittaa sitä, että on sateen mahdollisuus. Läheskään aina se mahdollisuus ei realisoidu. Ennen vanhaan kun mulla ei ollut mitään ulkoharrastuksia, en kiinnittänyt niin paljon huomiota sääennusteisiin ja toteutuneisiin keleihin, että olisin huomannut moista detaljia, mutta nyt se on tärkeä asia, kun pitää tehdä päätös pelaamisen ja peruuttamisen välillä. Moni kansalainen varmaan ilahtuu, jos sääennuste uhkaa sateella ja sitten tuleekin aurinkoista. Golffari saattaa pettyä moiseen, jos on peruuttanut kierroksen ja sitten ei sadakaan.

Golffarssi

Kissan viikset, että pelasin huonosti tänään! Pallot lähti vasemmalle ja oikeelle, metsään ja jonkkaan, ihan tolkuttomasti. Kyllä otti päähän. Ei oikein huvittais mennä huomenna hukkaamaan vielä lisää palloja. Toisaalta taas syksy tuntuu jo ilmassa, eikä koskaan tiedä, mikä kierros jää viimeiseksi... Nyt lepuutetaan jalkoja ja hermoja ja tarkkaillaan sääennusteita ja päätetään vähän myöhemmin, mitä huomenna tehdään.

Sitten siirrymme päivän Omegawave-intoiluosuuteen :D
Mä olin työpaikan kautta polkupyöräergometrissä huhtikuussa 2011 ja sain siitä arvot:
Aerobinen kynnys 130
Anaerobinen kynnys 158

Vaikka siitä on jo yli vuosi niin en usko mun kunnon paljonkaan muuttuneen, sillä olen kuntoillut hyvin samalla tavalla koko ajan. Omegawave kuitenkin antaa mulle varsin erilaiset arvot:

Aerobinen kynnys 143
Anaerobinen kynnys 170

Aikani tätä ihmeteltyäni rohkaisin mielini ja kysyin asiaa ja sain kiinnostavan vastauksen. Ero johtuu lajista!

Jos sama ihminen tekis testit samaan aikaan pyörällä ja juoksumatolla niin tulis eri tulokset ja se johtuu jotenkin kehon asennosta eli siitä onko yläkroppa pystyssä (juoksu) vai etukenossa (pyöräily). Toisin sanoen juostessa syke saa nousta korkeammalle kuin pyöräillessä ennen kuin maitohappoa alkaa muodostua (aerobinen kynnys) tai ennen kuin maitohappoa muodostuu niin nopeasti, ettei se enää poistu yhtä nopeasti vaan alkaa kerääntyä elimistöön (anaerobinen kynnys).

Mun oma kokemus onkin ollut, että noi pyöräilemällä saadut arvot on vähän matalat. Vaikka syke on esim. 135 niin ei se oikein vielä tunnu aerobiselta liikunnalta. Ja ihan hyvin mä jaksan vetää vaikkapa 165 sykkeillä pitkäänkin eli se ei vielä tunnu anaerobiselta. Mä olin vaan ajatellut, etten tiedä, miltä kuuluis tuntua ja että kyllä noi arvot varmaan on oikein. Eikä se nyt suuri virhe ole kuitenkaan. Useimmilla tavallisilla kuntoilijoilla on kuitenkin ongelmana se, että treenataan liian kovilla sykkeillä, joten sinänsä hyvä antaa mieluummin liian matalia kuin korkeita suositussykkeitä.

Toinen tohkeilun aihe tänään: Yks tyyppi siellä omegawavella, joka tietää paljon noista mittauksista, oli nähnyt mun tulokset siitä PC:llä tehtävästä ammattilaismittauksesta ja sanonut, että ne on samaa luokkaa kuin huonolla huippu-urheilijalla. Tyypilllisesti mun tulokset saava henkilö kuulemma juoksee maratonin neljään tuntiin. Aika hurjaa. 

Ei muuten olis oikeesti edes lähellä. Pakko siis keksiä selityksiä. Ilmeisesti toi mittaus erottaa sydämen kunnon täysin kaikesta muusta, kuten lihaksista ja läskistä. Jos mun sydän olis laihassa kehossa, jonka (pienet) lihakset on tottuneet juoksemaan pitkää matkaa, niin mun sydän pysyis hyvin mukana neljän tunnin maratonilla. Mutta kun mun sydän on kehossa, jossa on kyydissä 10 kiloa liikaa rasvaa ja 10 kiloa liikaa lihaksia maratoonarin tarpeiksi, niin se keho siinä ympärillä ei pystyis vetämään maratonia, vaikka sydän pystyisikin. Aika jännä ajatusleikki :)

Sateinen perjantai-ilta

Mitä sillon tehdään? Lähdetään lenkille!
Mä en ole koskaan ennen lähtenyt lenkille, jos ulkona sataa jo valmiiksi. Mikähän ötökkä mua on purassu?
Etukäteen mä ajattelin, ettei mun todellakaan ole pakko lähtee lenkille, jos en halua, mut sit kuitenkin tavallaan halusin. Kaupasta kotiin kävellessä siellä oli kivan raikas keli, vaikka ikkunasta ulos katsoessa näytti synkältä. Olin jo ihan hermona epätietoisuudesta, kun en tiennyt, mitä haluan! Siippa lähti pelaamaan sulkista ja sanoi jotain tän suuntaista: Lähde vaan lenkille - jälkikäteen oot kuitenkin tyytyväinen, että lähdit. Ja oikeassahan tuo oli :) Jaksoin painaa tunnin hurjalla keskisykkeellä 156 ja max oli 180.
Mulle on ennekin käynyt näin, että kunnon syöpöttelypäivän jälkeen jaksaa juosta kuin villivarsa. Meillä oli eilen duunin syyskauden avajaispäivä, johon kuului ensin vähän strategia- yms. esityksiä ja sitten tutustumista Heurekaan sekä illallinen Mummolassa. Tuli kunnon tankkauspäivä, kun noudatin buffetpöydässä Omegawaven ohjetta "go for it" ;)

Heurekassa oli laite, jolla sai tehdä kolikon omalla kuvallaan. Valitettavasti vain yksi kappale sisältyi lipun hintaan. Muutenhan mä olisin perustanut oman valuutan tän horjuvan €uron tilalle ;)

T-Rexin poikaset oli just kuoriutumassa:

7 - 7 - 7

Tänään sain sen metsästämäni seiskasuoran :D

Reserves, Fatigue ja Stress arvot oli kaikki parhaat mahdolliset eli 7. 

Pakko korjata edellisen kerran sepustusta, kun olen saanut uutta tietoa. Väitin, ettei seiskasuora kerro mitään kunnosta vaan ainoastaan palautumisesta, mutta se ei pidäkään paikkaansa. Kyllä se jotain kunnostakin kertoo, koska sohvaperunan "cardiac system" ei ole koskaan "ready for any level of activity" vaikka onkin varmasti hyvin levännyt ja palautunut. Eli seiskasuoran saadakseen pitää olla riittävän hyvässä kunnossa ja hyvin palautunut. Toinen asia on sitten se, kuinka hyvä on riittävän hyvä. En mä nyt aerobisessa mielessä missään huippukunnossa ole :)

Seiskasuora oli pienimuotoinen yllätys, sillä eilen ei suinkaan ollut lepopäivä vaan kävin salilla huhkimassa ihan tehokkaasti. Tein penan, ojentajat, olkapäät ja vatsat. Siippa oli taas pelaamassa sulkista eli jouduin penkkamaan sen verran kevyemmin, että pärjäsin ilman varmistajaa. Pitää varmaan lähettää sille kalenterikutsu ens viikolle, ettei se unohda ystäväämme penaa ;)

Tänään kävin lenkillä ja koska jalat on edelleen kipeet, olisin varmaan vaan  kävellyt, mutta seiskasuoran innoittamana piti vähän kuitenkin 'go for it' :D joten hölkkäsin sen verran, että keskisyke oli lopulta 143. Tunnin verran olin liikenteessä ja maksimisyke taisi olla vain karvan yli 170, koska jaloista ei vaan irronnut enempää. Näköjään ne sunnuntaiset mavet ja askelkyykyt oli taas loman jälkeen jotain niin uutta ja ihmeellistä, että tuli maksimaaliset treenikivut. Eka päivä treenin jälkeen oli kipeetä, toka päivä oli pahiten kipeetä ja kolmas päivä on enää taas perus-kipeetä. Huomenna vois jo olla lähes kivutonta ;)

... Katti on IT-alalla!

Pitkätukkahippi

Tukka oli päässyt kasvamaan niin hurjiin mittoihin, että sain sen jo ponnarille!

Eilen sitten leikittiin parturi-kampaamoa eli mä leikkasin ja värjäsin siipan kuontalon ja se kyni mun niskan :)

Ajattelin kasvattaa tukkaa vähän pidemmäksi, jotta siihen sais jonkun naisellisemman mallin taas vaihteeksi. En raaskinut mennä kampaajalle maksamaan satasta hommasta, jonka voi hoitaa kotonakin. Seuraavalla kerralla luulis jo olevan sen verran tukkaa, mistä leikata, että kaivataan enemmän hiusalan osaamista kuin softa-arkkitehdilta löytyy ;)

Menikö murkinat mallilleen?

Aamupala:

Lounas: BBQ possua

Välipala: Erkkua ja Muksu persikkaa

Iltaruoka: Kokonainen kana-teriyaki hunaja-kauraleivällä ja Sprite Zero

Jälkiruoka: Arnoldsin smoothie #2

Tyypillinen iltapala: Omintakeinen yhdistelmä kaikkea, missä sattuu parasta ennen päivä uhkaavasti lähestymään ;)

Tänään on vika päivä kuvaruokapäiväkirjaa ja aika miettiä, tekikö se tehtävänsä!
Itse sanoisin kyllä.

En närpsinyt mitään syötävää kuvien ulkopuolelta. Maitokahvia, teetä ja muita lähes kalorittomia juomia ei lasketa. 

En myöskään syönyt mitään ihan sikamaisia ruokia tai järjettömiä annoksia. 

Uskoisin, että jos söisin tällä tavalla joka viikko, poikkeuksetta, koko vuoden ajan, pääsisin helposti tavoitteeseeni erittäin hitaasta laihtumisesta. Valitettavasti vaan normaali arkiruokailu häiriintyy milloin minkäkin (teko)syyn takia vähintään viikoittain. Hyvä tuuri kävi, ettei tähän viikkoon osunut mitään erikoistilanteita!

Mitä mieltä te olette mun syömisistä? Menikö murkinat mallilleen?

Aamusali & iltalenkki

Sitä kai "pitäis" tehdä aamuaerobinen ja käydä salilla illalla, mut ei kai se haittaa, jos tekee toisin päin? Tärkeintä on, että tekee jotain :) Siipalla kun oli sovittuna sulkapallo vasta 20:30 enkä mä uskaltanut jättää salia niin myöhään, jos vaikka väsymys iskee. Ei kuitenkaan iskenyt, joten kävin lenkillä ihanan raikkaassa illassa :) Tein pitkästä aikaa askelkyykkyjä (5*40 askelta) ja lopussa intouduin vielä hölkkäämäänkin, jos vaikka näkyis isompi vaikutus Omegawave-mittauksessa huomenaamulla. Keskisyke oli 140 ja kesto 1h 1min.

Golffiakin oli varattuna tälle päivälle, mut peruutettiin se, kun keli oli mitä oli. Eilen saatiin kuitenkin pelata mahtavassa auringonpaisteessa, joten tänään ei ollut ihan pakko päästä kentälle.

Tokavika päivä valokuvaruokapäiväkirjaa ja vihdoinkin vaihtelua aamupalaan! Ellei siis erilaisia kahvikuppeja lasketa ;) Tänään join Las Vegasin Luxor hotellin matkamuistokupista. Yllätyin itsekin, kun tajusin, miten paljon iloa mun eri kahvikupit mulle tuo. Mulle ei todellakaan sopis, että kaikki olis samaa sarjaa, vaan sekalaiset eriparikupit on parhautta :D

Aamupalana oli siipan tekemä nakkimunakas, joska ei pysynyt kasassa vaan näytti omituiselta sekameteliläjältä lautasella, mutta maistui tosi hyvältä. Esteettisistä syistä siis kuvassa pää-raaka-aineet ;)

Ostin salin automaatista pienen palaripatukan, etten ostaisi kaupasta tyhmyyksiä ;)

Välipalaksi rahkaa mustikoilla ja makeutusaineella, kun ruoka oli vasta aika myöhään...

Ruokana oli siipan tekemää erinomaisen MAUkasta lihamakaronilaatikkoa extra-lihalla :D eli laatikkoon meni 1200g jauhelihaa ja 600g makaronia (raakapainot)

Smoothie:

Tässä välissä kävin siellä lenkillä ja sit söin vielä lisää makaronilootaa. En ottanut kuvaa. Samalta se näyttää edelleen :D

27 pistettä

Sen verran saatiin molemmat tänään Matka-Vekka Open kisassa. Suuri ero oli siinä, että mä olin iloinen ja koin pelanneeni hyvin, kun taas siippa oli naama näkkärillä surkean pelinsä takia.

Meidät oli laitettu eri ryhmiin, mikä oli ihan ok vaihtelua näin kerran kesässä, mutta kyllä yhteistä harrastusta on kivempi harrastaa yhdessä kuin tuntemattomien seurassa!

Aamupala ja vaihteeksi vähän isompi kahvi :D

Lounas klubilla ennen kierrosta:

Golfeväät söin kierroksen puolivälissä:

Tällä kertaa ei tarvinnut tän enempää sapuskaa, kun oli se lounas just ennen kierrosta. Golfleivässä tykkään käyttää Floran sijasta Creme Bonjouria, koska se pysyy miellyttävämpänä, vaikka leipä ehtis vähän lämmetäkin ja siitä tulee myös vähän makua (tällä kertaa käytössä ruohosipuli, 15%). Tässä leivässä on myös mukana mun vikat siivut Salaneuvosta. Siipan suosikki Oltermanni ei musta maistu miltään, muttei tää Salaneuvoskaan enää leivästä erotu, vaikka paljaaltaan maistuukin hyvältä. Ei taida kannattaa ostaa lisää.
Metukkaa ja suolakurkkua tykkään laittaa, koska niiden tuoma vesi ja rasva saa leivän menemmän alas helpommin ja suola taas helpottaa juomista. Tänä kesänä ei ole niin kuuma ollutkaan, että juominen olis ollut varsinainen ongelma, mutta helteellä on vaikeeta juoda riittävästi ja saada se neste vielä imeytymäänkin. Nestehukka ja vatsassa hölskyvä vesi voi hiukan haitata peliä ;)
Valmis leipä kääritään puoliksi talouspaperiin sopivasti valmiiksi syömistä varten ja pakataan kovaan Tupperwareen, ettei se rähjäänny reissussa.

Iltaruoka: Harakanpesän nokikana oli niin hyvää, että syötiin sitä jo toisen kerran tällä viikolla :D

Puljausperjantai

Aamupala: same old, same old! Onneksi leipään ja kahviin ei kyllästy ikinä :)

Lounas: Kievin kanaa

Perjantaipulla: joo o, pulla, mutta valtavan paljon parempi kuitenkin kuin perjantaipullo ;)

Banaani ja kaakao:

Töiden jälkeen menin taas Stadikalle puljaamaan :D Tällä kertaa olin parin opiskelukaverin kanssa ja kuljin bussilla, koska perjantai on oikeestaan mun lepopäivä ja mentiin vielä syömäänkin, enkä halunnut polkea kotiin kovin myöhään. Hyvä päätös, sillä tulin kotiin vasta vähän kympin jälkeen ja ulkona oli jo pimeetä!

Iltaruoka: Ankkaa ja ananasta Kampin kiinalaisessa. Tykkään kyllä kanasta enemmän, mutta hyvä, että olen nyt maistanut ankkaakin.

Jälkiruoka:

Kostea ilta

Aamulla luulin kännykän akun loppuneen mystisesti yön aikana, vaikka normaalisti se kyllä kstää ihan hyvin. Töissä huomasin kännyn kuitenkin olevan päällä ja vain näytön pysyvän mustana, vaikka mitä tein. Samsungin kotelo on niin sileä ja yhtenäinen, etten edes itse uskaltanut yrittää avata sitä. Onneks duunin IT pojat auttoi mua sen kanssa, vaikkei se olekaan työkännykkä :)

Siksi siis kierrätän toissapäiväisen aamupala-kuvan, kun söin tänään tasan saman setin:

Lounas: Kebab wok, oudon kuuloinen yhdistelmä, mut maku oli ihan OK

Ruoka, jonka söin töissä ennen Stadikalle lähtöä:

Ruoka, jonka söin kotona Stadikalta tultuani:

Iltapala, jonka söin just äsken (mystinen pikkupullo on Dr. Oetkerin vanilja-aromia):

Kerrankin muistin tehdä sen, mitä olen jo pitkään suunnitellut: Pidin sykemittaria!
Pyöräily töistä Stadikalle: 31min, 301kcal, avg 138
Vesijuoksu: 54min, 316kcal, avg 106
Pyöräily kotiin: 34min, 329kcal, avg 137

Pyöräilyssä keskisyke oli vähän kovempi kuin olin kuvitellut, kun taas vesijuoksussa se oli matalampi. Reilu vuosi sitten tehdyn polkupyöräergometrin mukaan mun peruskestävyyden alaraja on 112 bpm eli tollanen 106 ei oikeestaan enää ole kuntoilua. Mut ei se mitään - mä käyn Stadikalla, koska tykkään puljata vedessä ja jutella Elämyskamelin kanssa. On toi kevytkin puljaaminen parempi kuin pullakahvit ;)

Valitettavasti ei sarkasmia

Aamupala: sama ku eilen, paitsi ilman munaa

Lounas: Kasvisgratiinia Välimeren tapaan (pahaa, jäi syömättä), Jambalayaa Tex Mex-tyyliin (lähinnä riisiä, lihaa vain nimeksi, otinkin aika vähän), Riista-juureskäristystä (näytti lähinnä jauhelihakeitolta ja oli aika mautonta, mutta tässä oli sentään lihaa, joten tätä oli suurin osa annoksesta) + salaattia ja rasvatonta piimää

Välipala:

Ööö... Kesäpala: Odotin siippaa töiden jälkeen ABC:n pihassa mansikkamyyjän vieressä :) enkä syönyt kaikkia itse!

Iltaruoka: Harakanpesän nokikanaa ja Pepsi max, ISO NAM!

Iltapala: Hippo rakastaa vesimelonia!

Syömisen lisäksi kävin tänään hieronnassa. Yläselkä oli kuulemma syväjumissa :D Ei sen hieronta silti sattunut ollenkaan samalla tavalla kuin pohkeiden, jotka on edelleen vähän nyreenä siitä, kun Berliinissä meni 5 päivää venyttelemättä. Normaalistihan venytän niitä minuutin per jalka aamuin illoin. Lomalta kotiin palatessa tuntui siltä, että pohjelihakset oli lyhentyneet monta senttiä ja jalkaterän liikerata selvästi pienentynyt. Kesti muutaman päivän saada venytettyä pohkeet sen tuntuiseksi, että lihaksen pituus oli taas normaali. Jumituksen osalta tilanne ei vielä tässä viikossa ole palannut normaaliksi, mutta toivottavasti nyt tän hieronnan jälkeen...
Hieroja oli mulle uusi tuttavuus ja hän kyseli tietty mun treeni- ja venyttelytavoista. Yksi kysymys oli tietenkin "Venytteletkö sä sun pohkeita?" Vastasin rehellisesti, että "Joo, joka päivä." Seuraava kysymys oli "Oliko tuo sarkasmia?" :D "Valitettavasti ei ollut."

Murkinat mallilleen

Runsaan liikkumisen lisäksi lomalla tuli myös syötyä runsaasti. Paluu toimistorotan elämään vaatii myös paluuta järkevämpään ruokailuun. Näppiksen hakkaaminen ei valitettavasti kuluta läheskään yhtä paljon calleja kuin golfpallon hakkaaminen, vaikka juuri näppistä hakatessa tekis mieli syödä koko ajan ja vaikka mitä, kun se ei ole niin kivaa ;)

Tajusin vasta, kun Mappe sen sanoi, että oikeestaan mä postailen paljon kuvia itsestäni sen takia, että itse tykkään nähdä kuvia muista bloggaajista. Samaa logiikkaa noudatellen vois kuvitella, että monet tykkää nähdä kuvia muiden murkinoista, koska he itse postaavat paljon kuvia omista sapuskoistaan?

Siispä nyt alkaa viikon mittainen kuvaruokapäiväkirja, jonka avulla pyrin eroon närpsimisestä ja muista hölmöistä loman aikana oppimistani pahoista tavoista. Viikon ajan otan kuvan mun jokaisesta ateriasta ja postaan päivän ateriat tänne illalla. Tunnetustihan ruokapäiväkirjan pitäminen vähentää syömistä - ei viitsi närpsiä vähän väliä jotain, kun sit se pitäis jaksaa dokumentoidakin. Lisäksi syödyn ruokamäärän (ja laadun) julkinen tunnustaminen vois saada aikaan painetta tehdä järkeviä valintoja ;)

Tästä lähtee! Aamupala: Kaurapuikulaa Floralla, kalkkunaleikkeellä ja kananmunalla sekä maitokahvia ja sitruunamehulla maustettua vettä:

Lounas: Eurestin spagettia, salaattia, rasvatonta piimää, banaanin söin pari tuntia myöhemmin kahvin kanssa:

Välipala: Erkku ja Muksu, kuvattu aamulla kotona, syöty töissä:

Iltaruoka: Kokkikartanon broilerikiusaus & kump.

Tässä välissä kävin salilla hinkkaamassa yläkroppaa. Vähän harmitti olla sisällä näin kauniina päivänä, mutta mun jalat ei suostuneet lenkille ja kädet taas hinku bodaamaan pitkästä aikaa. Ja hyvä oli, että menin, sillä salilla oli ihanaa :D eli tosi hikistä ja hyvä tuntuma lihaksissa ja oma peilikuva miellytti ja fiilis oli satavarma, että tavoitteet on tehty ylitettäviksi!

Iltapala: (vesilasi unohtui kuvasta)

Lomayhteenveto

Kun lasketaan viikonloputkin mukaan, kolmen viikon lomassa oli yhteensä 23 päivää.
Niistä 5 päivää kului Berliinissä turistikävelyä harrastaen.
Jäljelle jäävinä 18 päivänä harrastin
7 * golfia
3 * pyöräilyä ja uintia Stadikalla
3 * lenkkeilyä
2 * punttista
1 * sulkapalloa
2 * pelkkiä leuanvetoja, ilman muuta liikuntaa samana päivänä
4 * leuanvetoja muiden yllämainittujen urheilusuoritusten yhteydessä
5 * punnerruksia muiden yllämainittujen urheilusuoritusten yhteydessä

Koko lomassa oli tasan yksi päivä, jolloin en tehnyt mitään liikunnallista!
Jos sitä vaikka tänään tutkis, onko meidän sohva vielä olemassa ;)

Seiskasuoran metsästystä

Mä en ole vielä kertaakaan saanut Omegawave-mittauksesta seiskasuoraa eli parasta tulosta kaikista kolmesta arvosta, jotka kuvaavat hapenkuljetuselimistön palautumisen tasoa. Arvot eivät siis sinänsä kuvasta kuntoa eli siinä mielessä seiskasuora ei ole sen kummemmin tavoiteltava asia, mutta musta se vaan olis hauska saada :)
Eilen oli taas lähellä, kun perjantaina olin löhöillyt koko päivän: Reserves 6, Fatigue 7, Stress 7.
Tänään sain ihmeekseni: Reserves 6, Fatigue 7, Stress 5.
Ihme se on siksi, että eilen raportoimani Stadikkareissun jälkeen käytiin vielä illalla sulkapalloilemassa 2h keskisykkeellä 135. Sykkeet vaihteli aika paljon, kun välillä siippa juoksutti mua ihan huolella ja välillä mä löi siipalle jotain erityisharjotteita ja välillä vähän istuttiin penkillä lepäämässä. Illalla olin ihan ihanan poikki ja jaksoin jopa katsoa keihäänheittoa, kun en vaan jaksanut tehdä mitään muuta ;)
Ilmeisesti mulla on sitten melko hyvä aerobinen kunto, jolla jaksan pyöräillä ja uida matalilla sykkeillä sekä sulkapalloilla intervallisykkeillä vallan mainiosti. Sen sijaan lihakset ja nivelet sun muut rasittuu ja väsyy, kun tarpeeksi monta tuntia tekevät hommia tän ruhon liikuttamiseksi...
Tänään pitäis sit jaksaa golfata. Oikean käden kyynärvarsi on vähän kipee ja väsynyt sulkapallomailan heiluttelusta. Kahvikuppi tärisee huvittavasti ;) Onneks golf on aika kevyttä ja joskus se jopa sujuu väsyneenä paremmin, kun tulee lyötyä rennosti, eikä päkistä liikaa. Toivotaan, että tänään käy niin :)

Kylmää hikeä ja kuoppaisia teitä

Mulla oli sellanen juomapulloteline, joka oli kahdella ruuvilla kiinni pyörän rungossa. Oli. Ei ole enää. Se tippui kyydistä, kun röykytin ratikkakiskojen yli Nordenskiöldinkadulla. Näköjään tuo materiaali (metalli?) kestää tietyn määrän höykytystä kuoppaisilla teillä ennen kuin se murtuu.

Aluks mä en edes tajunnut, mitä kävi. Luulin ajaneeni epähuomiossa yli jonkin roskan, joka sitten kolisi mun polkimiin. Sata metriä poljettuani huomasin vesipullon puuttuvan ja käännyin takaisin sydän kylmänä, ettei vaan kukaan olis ajanut mun hulppeen Don't you wish your girlfriend could squat like me -pullon ylitse. Yksi liikennevalollinen autoja siitä oli ehtinyt ajaa, mutta onneksi pullo oli keskellä kaistaa eli ei renkaiden kohdalla ja se selviytyi vaurioitta :)

Aamupäivän urheilusuoritus oli siis 10 km pyöräilyä, 45 min vesijuoksua, 15 min uintia ja taas 10 km pyöräilyä. Menomatkalla laitoin vielä tuulitakin pitkähihaisen urheilupaidan päälle ja pysyinkin mukavasti lämpimänä. Korvissa kylmä tuuli tuntui vähän epämiellyttävältä, vaikka lämpötila oli jotain 15 astetta eli ei todellakaan vielä niin kylmä, että pitäis pipoa käyttää ;) Kotimatkalle lähtiessä tuntui sen verran jo lämpösemmaltä, että jätin tuulitakin pois. Pinnasta oli välillä vähän kylmä, mutta sisältä oli lämmin ja vähän sain hikeäkin aikaiseksi. Pukeutumisen vaikeus on kyllä pyöräilyn selvä huono puoli. On tosi vaikee tietää, miten vauhdista johtuva tuuli vaikuttaa lämpötilaan. Tänä kesänä olen päätynyt useammin palelemaan kuin hikoilemaan liikaa, kun olen pukeutunut samoin kuin kävelylle pukeutuisin. Pitääpä muistaa vastaisuudessa pukeutua vähän lämpösemmin.

Mutta toisaalta taas...

Sain Annilta haasteen, kiitos :)

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the questions the tagger (the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!

11 faktaa minusta:

Tänään olen laiskotellut koko päivän. Toisaalta ihanaa välillä vaan olla, mutta toisaalta taas ärsyttää, kun en ole saanut aikaan yhtään mitään.

Mulla oli hyvä aikomus mennä tänään Stadikalle, mut en sit kuitenkaan yksinäni saanut aikaiseksi, kun oli niin kylmääkin.

Tykkään kesästä ja lämpimästä, eikä tää kesä oikein ole tuntunut riittävältä. Ei se voi vielä olla ohi, kun ei vielä ole ollut kunnon kesäkelejäkään! Toisaalta taas kauheen kuumassa on paljon raskaampaa golfata, joten siinä mielessä kelit on olleet hyvät.

En pahemmin välitä penkkiurheilusta, koska mulla ei ole juurikaan kilpailuviettiä, jonka voimalla jaksaisin kauheesti välittää lopputuloksesta. Toisaalta on kuitenkin kiva kuulla eri lajien ääniä telkusta. Nyt voi myötäelää olympiatunnelmaa, vaikken varsinaisesti mitään lajeja seuraakaan, ja talvi tuntuu kunnon talvelta vasta, kun telkusta kuuluu hiihtoa ja mäkihyppyä. Toisaalta taas muiden urheilemisen katsomisesta tulee usein hinku päästä itsekin urheilemaan. Muutenkaan en pahemmin välitä katsoa muiden fiktiivistä elämää telkusta vaan elän mieluummin itse oikeaa elämää.
Olen toisaalta-taas-ihminen, enkä oikein osaa muodostaa vahvoja mielipiteitä. Yleensä olen sitten läheisteni kanssa samaa mieltä. Lammas-Katti :S

Noh, on mulla muutama ihan omakin vakaumus: Olen ateisti, mutten fanaattisesti. Jokainen saa mun puolesta uskoa, mitä lystää. En tykkää fanaattisuudesta missään muodossa, enkä ennakkoluuloista, en itselläni enkä muilla. Valitettavasti ihmisluontoon kuuluu suhtautua ennakkoluuloisesti tuntemattomiin asioihin ja ihmisiin, mutta yritän parhaani mukaan järjellä voittaa tuon alkukantaisen vietin.

Kannatan naisen oikeutta aborttiin. En voi käsittää, miten se voi olla laitonta monessa maassa ja miten jossain USA:ssa on abortin vastustajia mielenosoituksiin asti!

Eiköhän siinä jollain laskutavalla nyt tullut 11 faktaa :)

Ja sitten Annin 11 kysymystä:

01 Jos saisit lahjoittaa 10 000 euroa hyväntekeväisyyteen, mihin se menisi ja miksi?
Se on iso raha! Tosipaikan tullen varmaankin tutkisin eri järjestöjä vähän tarkemmin, jotta löytäisin mielestäni oikeasti parhaan, mutta nyt vastaan mutulla WWF. Syy on tietenkin se, että ne auttaa pöröjä. Multa menee joka kuukausi suoraveloituksena 10 euroa Nestorille silakkarahaa, eli olen WWF:n norppakummi. Jos elän todella vanhaksi niin siitä saattaa vielä tulla yhteensä 10 000 euron lahjoitus mun elinaikana ;)

02 Viimeisin opettelemasi uusi asia?

Olisko se nyt sitten jotain sulkapallon peluuseen liittyvää? En muista mitään muuta uutta varsinaisesti opetelleeni. Saksanmatkailuun liittyviä asioita tuskin voi laskea opettelemiseksi, kuten esim express passin hankintaa, Berliinin bussireittejä tai saksankielisiä sanoja...

03 Jos käytät voileivällä leikkelettä ja juustoa, kumpi tulee päälle?

Se kumman laitan vikana. Eli se vaihtelee.

04 Paras kuulemasi elämänohje?

Riittää kun yrität parhaasi. Enempää ei voi kukaan vaatia.

05 Oletko katsonut Tuntemattoman sotilaan?

En ainakaan muista katsoneeni, mutta se nyt ei paljoa tarkoita ;)

06 Ketä ihailet ja miksi?

Tähän mä oon vastannut ennenkin: en ole mikään fanittaja-tyyppi, enkä ihaile ketään ihmisenä, mutta ihailen kyllä monienkin ihmisten saavutuksia urheilussa ja muissakin asioissa.

07 Seuraatko politiikkaa?

Enpä pahemmin. Jonkin verran pysyn kärryillä, kun siippa seuraa ja katsoo paljon ajakohtaisohjelmia telkusta ja mäkin kuuntelen niitä samalla, kun puuhailen jotain pyykkejä tms.

08 Milloin viimeksi sanoit ”rakastan sinua”?

Tänään :)

09 Missä koet olevasi erityisen onnistunut? Entä epäonnistunut?

Aika paha! Tämmöset kysymykset saa mut aina angstailemaan, että pakkohan mun on keksiä jotain syvällisempää kuin penkkipunnerrus ja painonpudotus. Vaikka ne sopiikin tän blogin teemaan niin pitäishän ihmisen elämässä jotain merkittävämpääkin sisältöä olla. Ehkäpä se on ihmiselle tyypillinen piirre, ettei arvosta saavutuksiaan tarpeeksi ja toisaalta tahtoo unohtaa epäonnistumisensa...

10 Liikutko omalla autolla, julkisilla vai omin voimin?

Kaikilla. Autolla golfkentälle ja muutenkin aika paljon vapaa-ajalla, kun siippa inhoaa julkisia. Työmatkat menee fifty-sixty autolla ja bussilla, koska meillä on yhteinen työmatka, mutta aina ei kuljeta samaan aikaan. Kaupassa ja salilla käyn kävellen ja uimastadikalla yleensä pyörällä.

11 Miksi näiden kysymysten keksiminen on niin vaikeaa?

On vaikeeta keksiä hyviä kysymyksiä, joiden vastauksia olis kiinnostavaa lukea, mutta jotka ei ole liian henkilökohtaisia kysyttäväksi netti-tutuilta. Ja vielä kun pitää kysyä samat kysymykset monelta henkilöltä. Ja sitä paitsi, jos oikeesti haluaa kysyä joltain jotain niin senhän voi kysyä heti kommenteissa, eikä odottaa jotain tämmöstä haastetta!

Juurikin näistä syistä jätän haasteen tähän, enkä laita sitä eteenpäin. Kiitos ja anteeksi :)

Currywurst, döner & äpfelstrudel

Ne on nyt pistelty parempiin suihin ja hyväksi havaittu. Berliini oli kiva paikka, kannattaa käydä tsekkaamassa. Sää ei lopulta ollutkaan niin helteinen kuin ennusteet etukäteen lupasivat. Ainoastaan ekana päivänä oli kuumaa, eikä me tajuttu heti sillon mennä Badeschiffille, joten ei sit päästy sinne ollenkaan, kun muut luvatut hellepäivät ei olleetkaan hellettä. Muuten saatiin tehtyä kaikki, mitä pitikin. Useimmat nähtävyydet katseltiin vain ulkopuolelta tai bussin ikkunasta. Sisällä asti käytiin TV-tornissa, Sea Lifessa, DDR museossa, Beate Uhse erotiikkamuseossa, Ritter Sport choko weltissä, Tierpark eläintarhassa ja Charlottenburgin linnassa - olihan siinä jo vaikka mitä :)

Kotiin tultiin eilen illalla kymmenen jälkeen ja tänään rynnittiin heti golfaamaan. Peli ei mennyt kovin hyvin, mutta oli taas kivaa pitkästä aikaa. Berliinin tarpominen oli kyllä kevyempää kuin jos olis pelannut golfia kaikki ne viisi päivää putkeen, mutta kuitenkin sen verran raskasta, että nyt golfkierroksen jälkeen on jalat ihan muussina! Sää oli aika tyhmän viileä. Just ja just tarkenin T-paidassa ja shortseissa kierroksen alusta asti. Tässäkö tää kesä nyt oli? Aika kylmä. Ruikutin kunnon kesän puutetta siipalle, joka vaan käski olla surkuttelematta asioita, joille en voi mitään. Mut oikeesti, mitä muita asioita mä surkuttelisin? Jos mä voisin asialle jotain niin mähän tekisin sitä jotain, enkä surkuttelis. Vain silloin, kun mä en voi tehdä mitään, on pakko tyytyä surkuttelemaan!

Stressireaktio

Tänään sain kokea stressin vaikutukset, sekä henkiset että fyysiset, sekä treeneihin että ruokahaluun.
Finnair oli ystävällisesti laittanut meiliin suoran check-in-linkin ja muistutuksen matkan käytännön asioista, kuten passista. Aloin sitten miettiä, että millonkas se edellinen Jenkkireissu nyt olikaan, kun siipan passi hommattiin sitä varten ja siitä alkaa kyllä olla jo 5 vuotta aikaa... Kääk, siitä tosiaan on jo 5 vuotta ja passi oli homehtunut toukokuussa!
Onneks tänään oli arkipäivä ja me ollaan lomalla ja on olemassa express passi, jota varten pitää jättää hakemus Kilon poliisille ennen klo 11 ja jonka voi sitten hakea Pasilasta klo 15. Aika hankalaks siis menis, jos ei olis autoa ja/tai olis muita sitoumuksia samalle päivälle. Nyt on kaksi voimassa olevaa passia pakattuna turvallisesti mun käsilaukkuun. Kiitos Finnairille muistutuksesta ja jälleen oman hännän nostoa minulle, kun tajusin asian ajoissa aamulla ;)
Mä olin kyllä aivan hermorauniona aamulla, kun piti kiireesti hommata passikuvat ja suhata Kiloon ja jonottaa vuoroa, eikä etukäteen voinut olla ihan varma ehditäänkö ajoissa tai onko tän päivän express passi kiintiö jo täynnä. Kilon retken jälkeen mentiin salille ja mä tunsin itseni ihan väsyneeksi ja voimattomaksi. Sydän hakkas treenin alussa epätavallisen nopeasti, enkä jaksanut vetää leukoja yhtä hyvin kuin yleensä. Vähitellen sain kuitenkin ajatukset pois passista ja mukaan treeniin ja meininki helpottui.
Iltapäivällä piti tosiaan vielä hakea se passi Pasilasta ja sitäkin mä ressasin ihan hölmönä - että mitä jos siellä on niin pitkä jono, ettei ehditäkään saada sitä tänään tai mitä jos koko pulju meneekin kesäperjantaisin kiinni jo ennen kolmea, eikä me tiedetä sitä? Ihan turhaa murehtimista. Hyvinhän se meni. Vaan silti lohtusuklaanälkä on ollut kova. Rasva ja sokeri rauhoittaa levottoman mielen? Pyh!
Onneks mulla ei ole koskaan ollut töissä stressiä. Mä en kestäis tämmöstä päivittäin! Siippa vähän ihmetteli mun tilitystä sydämentykytyksistä. Sille tämmönen tulipalojen sammuttelu on ihan arkipäivää. Ei ihme, että sillä on joskus vaikeuksia rentoutua, nukahtaa, pysyä unessa koko yö tai mitä hötkyilyä milloinkin!

Lakatut varpaankynnet

Kyllä se nyt vaan on niin, että mun pitäis aina golfata samantasoisessa naisseurassa. Sain taas 37 bogipistettä, kun oltiin pelaamassa mun ex-duunikaverin kanssa. Pieni kisailu kirittää kivasti, vaikka se on välillä vain alitajuista! Händäri on nyt sitten 19,3 :) Viime kerrallakin saman kaverin kanssa sain 37 pojoa ja nää kaksi on mun tän kesän parhaat kierrokset. Lisäksi on paljon kivempaa pelata tutussa seurassa, kun voi jutella muutakin kuin ihan turhanpäiväistä small talkia. Extra kivaa on se, kun me pelataan niin samaa peliä - lyönnit on yhtä pitkiä ja taidot samalla tasolla.

Koska kuva on aina parempi kuin ei kuvaa, laitan tähän tuikitärkeän kuvan juuri lakkaamistani varpaankynsistä. Ekaa kertaa tänä kesänä sain aikaiseksi, kun ei golffia varten kannata paljon lakata. Berliinissä ajattelin painella sandaaleissa, joten nyt kannatti ;)
Huomaatteko mun jalkaterissä mitään erikoista? Onko normaalia, että verisuonet näkyy noin selvästi?
Rusketusrajat sen sijaan ei pahemmin näy nilkoissa. Mä oon käyttänyt golfatessa sellasia tosi matalia sukkia, joista vois tulla hassut valkoiset käpälät, jos sääret ruskettuis kovasti. Jostain kumman syystä koipiin ei tartu väri ollenkaan samalla tavalla kuin vaikka käsivarsiin. Jaloissa oon käyttänyt suojakerrointa 6 ja muualla 30. Toi 6 ei varmasti riittäis kasvoille ja rinnuksille vaan ne palais heti, mutta jalat pärjäis varmaan jo tässä vaiheessa kokonaan ilman suojakertoimia. Hassua.

Laiska lomapäivä

Hip hei, tänään pääsin kaverin kaa lenkille sillä aikaa, kun pojat pelas sulkista. Olen omasta mielestäni erittäin nerokas, kun tajusin kaverin asuvan Meilahden huudeilla, missä poikien sulkishallikin on. Siippa sai siis seuraa automatkalle ja mä sain vaihtelua yksin kipittämiseen :) Tällä kertaa tuli sellanen lenkki, että jalkojen lihakset olis jaksaneet vaikka mitä, mutta keuhkot meinas haljeta. Lieneekö juttelemisella ollut osuutta asiaan? Mä en todellekaan pysty puhumaan muuta kuin kävelyvauhdissa.

Siippa löysi uuden sulkiskaverin http://harrastuskaveri.com/ saitin kautta ja olivat siis tänään tokaa kertaa pelaamassa. Todella hyvä idea tollanen nettipalvelu! On paljon lajeja, joita ei voi harrastaa yksin, eikä aina löydy sopivan tasoista kaveria tuttavapiiristä.

Toi lenkkeily olikin sitten päivän päätapahtuma. Muun aikaa olen lukenut kirjaa, hengaillut seurana Euromasterilla rengasostoksilla sekä Postissa pakettia hakemassa ja syönyt vohveleita ällötyksen rajamaille saakka - mutta vain rajamaille, sillä kaksi ekaa vedin kinkulla ja oreganolla, jotta sain edes jotain suolaista iltaruokaa ;) 

Päiväruuaksi haettiin salaatit kebabmestasta. Unohdettiin taas tilata siipalle ilman tomaattia, mut onneks ollaan jo niin kantiksia, että poika siellä muisti itse kysyä, kumpi tulee ilman tomaattia, kebab- vai kanasalaatti :D

Ainiin, tänään pyykinpesukin on tärkeä tapaus. Nyt nimittäin pestään siksi, että kaikki parhaat vaatteet olis puhtaana perjantaina, kun pakataan Berliinin reissua varten :)