86,0kg

Eilen katsottiin osa 2 The Men Who Made Us Fat dokkarista ja nyt on paino noussut. Tehokkaita miehiä, kun pelkästään heidän näkemisensä telkussa lihottaa! Tää toinen osa oli mun mielestä jopa mielenkiintoisempi kuin se eka. 

Suosittelen edelleen.

Tässä vielä pari tekstimuotoista poimintaa dokkarin asioista:

http://www.bbc.co.uk/news/health-18393391

http://www.bbc.co.uk/blogs/tv/2012/06/the-men-who-made-us-fat.shtml

Faktahan on se, että valistus uppoaa äärettömän hitaasti, eikä yksi tämmönen hyväkään dokumentti paljon muuta ihmisten käyttäytymistä pitkällä tähtäimellä. Uskon kuitenkin, että muutosta tapahtuu, hitaasti ja vähitellen. 

Mulle iski kiukutus tän dokkarin ansiosta: Kerpeles vieköön, en anna markkinamiesten viedä mua kuin pässiä narussa ja myydä mulle epäterveellistä shaibaa isolla katteella, mun terveyden kustannuksella! 

Eli sain jälleen säkillisen uutta puhtia sokerin välttelyyn. Olenkin viime aikoina lipsunut siinä aika pahasti. Motivaatio on koetuksella, kun mitään vaikutuksia ei näy tai tunnu. Jos ihan rehellisiä ollaan niin laihtuminen on ainut muutos, jota toivoisin ja olettaisin näkeväni. Kaikki muut terveydelliset muutokset on aina hitaita ja huomaamattomia, enkä niitä oletakaan huomaavani. Laihtumista ei kuitenkaan tapahdu. Ilmeisesti syön sitten sokerin sijasta jotain muuta, koska nälkää en halua nähdä. Miksipä en sitten söisi sokeria, kun en kerran kuitenkaan laihdu, vaikka kärvistelisin ilman sitä? Kauaskantoisemmat terveysvaikutukset ei vaan pysy muistissa ja vaikuta jokapäiväiseen päätöksentekoon riittävästi, ellei joka päivä jostain tuutista toitoteta sokerin haitoista!

The Men Who Made Us Fat

Mainio nimi uudella BBC:n dokumentilla :) Katsottiin osa 1 toissapäivänä ja vielä on kaksi osaa katsomatta. Rohkenen suositella jo tässä vaiheessa. Ekan osan esittelyteksti alkaa näin:
Around the world, obesity levels are rising. More people are now overweight than undernourished. Two thirds of British adults are overweight and one in four of us is classified as obese. In the first of this three-part series, Jacques Peretti traces those responsible for revolutionising our eating habits, to find out how decisions made in America 40 years ago influence the way we eat now.

Yllättävän vähän on kintut kipeenä eilisestä sadasta askelkyykystä. Odotin pahempaa, kun reidet tuntui melkein kramppaavan. Itse asiassa hanuri on enemmän kipeä, vaikka kyykkyjä tehdessä en edes kiinnittänyt siihen huomiota, kun reisiin sattui niin kovasti! Verrattuna kunnon kyykkytreeniin tää on ihan peanuts. Pytylle istuminenkaan ei satu :D 

Nörtti-Katti halusi tietenkin testata, miten eilinen varsin kova treeni näkyy Omegawave-mittaustuloksissa – vai näkyykö ollenkaan. Koko lenkin keskisyke oli kuitenkin vain 133, koska kävelin koko matkan, paitsi sen askelkyykkypätkän, jonka aikana syke nousi 187:ään. Mulle oli ihan ??? miten tuollainen treeni näkyisi sydämen sykkeestä mitatuissa parametreissä. Olettaisin, että ihan puhdas lihaskuntotreeni ei näkyisi juuri mitenkään (jos sellaista nyt edes pystyy tekemään, sillä raskailla painoilla treenatessa syke nousee aina hetkellisesti). Kovasykkeinen aerobinen treeni puolestaan pitäisi näkyä selvästi. Mun eilinen setti oli jostain noitten välimaastosta ja siksi erityisen kiinnostava mitattava :D

Onneksi kekkasin asian jo aamulla, sillä Omegawave-mittari lähtikin tänään pois meiltä. Juuri ennen töihin lähtöä siis pötköttelin sohvalla mitattavana ja tulos oli ihan selvä: Eilinen treeni näkyi kyllä! 

Maanantaina laite sanoi mun olevan valmis minkä tehoiseen treeniin tahansa, mutta tänään en ole valmis kovaan treeniin. Stress index oli muuttunut normaalista stressin puolelle, palautumistaso hyvästä matalaksi ja se graafi, joka viimeksi näytti mun olevan hyvässä kunnossa, näytti nyt selvästi huonompaa kuntoa.

Kiinnostavana yksityiskohtana kerrottakoon metabolic index arvo, joka kuvaa aineenvaihdunnan toimintaa. Sen vaihteluväli on 100-500. Maanantaina sain siitä 250, joka oli sanallisen arvion mukaan High. Tänään sain siihen arvon 345 (edelleen High). Tässä näkyy se kuuluisa ”jälkipoltto” eli raskas liikuntaa kiihdyttää aineenvaihduntaa vielä pitkään suorituksen loppumisen jälkeenkin. Lisäksi tuosta voi päätellä, etten mä ainakaan voi hidasta aineenvaihduntaa ylipainosta syyttää. Enkä ole koskaan syyttänytkään. Näillä mun liikunta- ja ruokamäärillä ei voi muuta odottakaan kuin että aineevaihdunta hyrrää täysillä :)

100 askelta haaste

Huh! Tulin just kävelylenkiltä, jolla tein 100 askelta askelkyykkykävelyä. Sekin tavoite on siis saavutettu :) :) :)

Haastan kaikki lukijat kokeilemaan, montako askelta menee!

Oli kyllä raju suoritus. Vasen takareisi ja oikea etureisi oli ihan krampin partaalla. Vasta kymmenen minuuttia suorituksen jälkeen alkoi käveleminen tuntua normaalilta. Syke oli lopussa 187 ja se jäikin pysyvästi korkeammalle eli myös pumppu oli kovilla. Kintut oli lopussa niin kiisselinä, ettei askelissa ollut mitään tuntumaa ja tekniikka varmasti hajosi jossain määrin. Tuskin olis mennyt läpi minään virallisena suorituksena, mutta omassa hupiliikunnassa kaikki enkat lasketaan :)
Askelkyykkykävely on yksi niitä gaggamaisia liikkeitä, joissa omalla painolla on suuri merkitys. Varmaan jo viiden kilon kevennys tuntuis selvästi. Joku teistä köykäsemmistä vois kokeilla tuota sataa askelta ja raportoida, miten meni ;)
On muuten uskomattoman paljon helpompaa on tehdä 4*50 askelta (eli yhteensä 200) kuin vain 100, mutta putkeen. Mietin jo seuraavaa tavoitetta. Onko mielekästä ottaa tavoitteeksi jaksaa tehdä sata putkeen helpommin, kevyemmin, puhtaammin jne? Onko siinä mitään järkeä tai hyötyä ja jaksaako se motivoida? Ehkäpä vielä harkitsen asiaa :)

Reilun kaupan luomua?

Tänään olen harrastanut lähinnä aivojumppaa tämmösten asioiden ympärillä:

Mikä on totuus?

Katti koe-eläimenä

Sain tänään ekaa kertaa kokeilla Omegawave mittausta. Linkin takaa löytyy lisää tietoa, mutta lyhyesti sanottuna se on EKG-mittaus, jonka tulos kertoo, oletko palautunut edellisestä treenistä ja kuinka kovaa tänään kannattaa treenata. Tuote on jo käytössä ammattiurheilijoilla ja nyt on työn alla kuluttajaversio, johon kuuluu sykevyö sekä kännykässä pyörivä softa. Saan testailla lisää, kunhan betaversio julkaistaan :)
Mittauksen tulos oli oikein kiva: Mä olen hyvässä kunnossa ja hyvin palautunut viikonlopun golfeista ja lenkistä, joten saisin treenata tänään kovaa. Tollanen EKG-mittaushan koskee vain aerobista kuntoa, eikä tuloksia voi soveltaa punttitreeniin. Vaan oli silti hyvä fiilis lähteä tekemään penkkiä kivan mittaustuloksen jälkeen :)
Viime viikkoinen 80 kilon nosto (vähänkö oon hyvä!) ja koko muukin treeni oli aika maksimitreeniä, joten tänään tein pidempää sarjaa. Olen aika polleena, kun jaksoin 50 kilolla 12 toiston sarjoja 4 kappaletta. Tiukkaa se kyllä teki, niinku pitää tehdäkin ;)

Kolmas(tuhannes) kerta toden sanoo?

No ehkei tää sentään ihan kolmastuhannes liikuntakerta mulle ollut. Aloitin salilla käymisen 16-vuotiaana, melkein tasan 16 vuotta sitten. Jos oletetaan mun kuntoilleen keskimäärin kolmesti viikossa niin se vois olla lähellä totuutta, kun välillä on ollut laiskempia jaksoja ja välillä tämmösiä nykyisen kaltaisia ahkerampia jaksoja. Siitä tulis yhteensä 16*52*3 = 2496 kertaa liikuntaa :)
Enivei, jälleen kävi niin, että koko aamupäivän vaan laiskotti, eikä olis voinu vähempää napata siivota ja lähteä lenkille. Jostain syystä ajattelin, että ne on tehtävä tossa järjestyksessä eli paskahomma pitäis hoitaa ensin alta pois. Lopulta annoin itselleni luvan lähteä eka lenkille, jos vaikka siellä pirityisin ja saisin voimia siivoamiseen. Ja ylläri pylläri, nyt lenkin jälkeen ajatus siivoamisesta ei enää tunnu ihan mahdottomalta! Mutta ensin kyllä teen vielä vähän leukoja ja selkää ja kylkiä :D

Tämmösen lenkin tein:

Ennen sadetta

Hitsi, miten oon tyytyväinen itseeni, kun a) tajusin tarkistaa sääennusteen eilen illalla ja b) siirsin meidän golfkierroksen kaksi tuntia suunniteltua aikaisemmaksi. Nyt ehdittiin pelata loppuun ennen sateen alkamista :) Aika pian kentältä kotiin lähdön jälkeen alkoikin jo niin kova sade, ettei sellasessa olis halunnut pelata hetkeäkään. Mä join eilen illalla niin paljon kokista, etten tahtonut saada yöllä unta ja sit aamulla oli vaikee päästä ylös jo kasilta, mutta kyllä se kannatti! Siippa puolestaan otti vähän lonkeroa ja oli vielä muakin väsyneempi. Se nukkui jo autossa ja nytkin kuorsaus raikaa. Toivottavasti se kohta herää tekemään nälkäiselle kissalleen makaroonilaatikkoa :D

85,1kg

Ihmelaihtuminen? 

Vaaka rikki?
Ei vaan ne hormonit. Tottakai painokin on alhaalla nyt, kun on muutenkin loistava fiilis ja hyvä olo, enkä eritysemmin tarttis pienten lukemien tuomaa lisäpiristystä :D

Tänään oli aivan ihanaa pelata golfia, Täydellinen keli ja hyvä juhannustunnelma. Jostain kumman syystä pelaajia oli tavallista vähemmän ;) Saatiin pelata kahdestaan ja kierros meni vähän tavallista nopeammin.

Illalla meidän salikaveri tuli meille grillaamaan taloyhtiön pallogrillillä. Tänään olikin yhteisgrillin ruuhkapäivä. Siinä oli yksi pariskunta ennen meitä ja he kertoivat, että heitäkin ennen oli ollut joku grillaamassa. Istuttiin sit pihalla tän naapuripariskunnan kanssa ja pelattiin lautepeliä ja mölkkyä ja juotiin pari lasillista juhannusjuomaa. Äsken tultiin sisälle ja kohta toivottavasti päästään petiin, että jaksaa taas huomenna golfata. Loistavasti sujunut juhannus tähän asti. Katti tykkää! Toivottavasti teilläkin on kaikilla yhtä kivaa :)

Siivekäs kissa

Virallinen valvoja sanoi mulle eilen, että mun siivet on kasvaneet! Leuanvetotreenit siis näkyy jossain :D
Huonona puolena on sitten se, että paidat kinnaa kainaloista. Eilinen lenkkipaita sai siipan huomaamaan koko asian.

Kuten maanantaina kerroin, meiltä jäi eläkkeelle yksi tyyppi, joka oli ollut talossa 38 vuotta. Tänään ilmestyi intraan juttu kahdesta muusta vastikään eläkkeelle jääneestä hepusta, joilla myöskin oli kunnioitettava ura takana - 37 ja 31 vuotta. Mä tykkään mun työpaikasta tosi paljon ja mun mielestä nää eläkeuutiset on selvä hyvän työpaikan merkki. Moni on viihtynyt todella pitkään, eikä väkeä ole irtisanottu vähän ennen eläkeikää. Se tuntuu olevan poikkeuksellista nykypäivänä!

Nyt on lohi ja potut tulilla ja ruuan jälkeen lähden kylläisenä kauppaan. Eiköhän siellä vielä myöhemminkin ole jotain ruokaa jäljellä ;) Tänä vuonna vietetään Juhannusta stressittömästi kotona ja golfkentällä. Pitää varmaan kuunnella ruuhkatiedotteita radiosta ja myhäillä kotona olemisen erinomaisuutta :D

Leppoisaa aatonaattoa kaikille!

Riemulenkki

Jos mä olisin mun PT niin mä sanoisin mulle: "Sun ei tarvitse koskaan juosta, jos sua ei huvita. Kävely riittää oikein hyvin. Mutta jos sä oot sattumalta vaikkapa nostanut eilen 80 kiloa penkistä ja sun tekis mieli tanssia riemusta niin voit kyllä ihan hyvin juostakin. Ei niitä polvia niin paljon tarvii säästellä!"
Niinpä mä sit juoksin kaikki ylämäet ja noin puolet tasamaasta. Alamäethän on polville pahimmat, joten ne on hyvä kävellä. Tai siis juoksin ja juoksin - 58min, 7,18km, avg 7,4km/h, keskisyke yllättävän matala 149.
Askelkyykkyjen tekeminen auttaa selvästi ylämäkeen juoksussa. Meni paljon kevyemmin kuin viime kesänä. Tuntui mukavasti hanurissa, mutta jaksoin yllättävän helposti sen pisimmän ja jyrkimmänkin :)

80 kiloo penkistä, vihdoinkin, JIHUU!!!

Olen lähes sanaton onnesta :)
Mulla on jo pitkään ollut sellanen fiilis, että I have it in me, mutta kaikki ei vaan ole osunut kohdalleen. Tänään osui :)

Joskus viime talvena googlettelin tietoa aiheesta treenikierto ja kuukautiskierto. En enää muista tarkasti yksityiskohtia, mutta pääpiirteissään löytämäni tieto oli seuraava: Osa naisurheilijoista on havainnut saavuttavansa selvästi parempia tuloksia kuukautiskierron puolivälin paikkeilla. (Ensimmäinen vuotopäivä on kierron 1. päivä eli puoliväli on noin viikko kuukautisten loppumisen jälkeen.) Toinen osa tutkituista naisurheilijoista ei ollut havainnut mitään eroa kierron vaiheiden välillä. Spekuloitiin, että lajilla voi olla vaikutusta kokemuksiin: ehkä maksimivoimaa vaativisssa lajeissa huomaa eron, mutta aerbista kuntoa vaativissa ei? 
Tuloskunnon paranemista selitettiin hormonitasoilla. Olikohan se nyt niin, että puolivälin paikkeilla testosteroni on koholla, kun taas kierron alussa/lopussa estrogeeni on koholla - tai toisinpäin. Samat hormonimuutokset selittää PMS oireet. Eli silloin, kun on fyysisesti ja psyykkisesti paska fiilis, ei kannata toivoa loistavia urheilusuorituksia fiiliksiä parantamaan. Ja silloin, kun on muutenkin loistofiilis, tekee hyviä tuloksia ja fiilis vaan paranee entisestään. 
Olen nyt tarkkaillut asiaa talvesta asti ja huomaan aivan selvästi eron tuloskunnossa kierron eri vaiheissa. Esim. pari viikkoa sitten riuduin jäätelönälässä ja kiukulla vannoin syöväni litran Ainoa palkinnoksi heti, kun se pirun 80 kiloa nousee. Eipä se tietenkään silloin noussut, kun jätskiä olisin tarvinnut. Nyt se nousi kohtuullisen helpostikin ja oikein ihmetyttää, miten se ei ole koskaan ennen noussut, kun oli kuitenkin noinkin kevyt. Jäätelöä ei juurikaan tee mieli, joten säästän sen myöhempää suurempaa tarvetta varten ;)

Vinkkinä muille sanoisin, että kannattaa tarkkailla omien treenien sujumista kierron eri vaiheissa. Jos huomaa selvästi eroja tuloksissa niin kannattaa harkita treenikeirron sovittamista kuukautiskiertoon. Maksimivoimatreenit kierron puolivälin aikoihin ja kestävyystreenit kierron loppu/alkupuolelle. Ei se mitään ota, jos ei annakaan :)

Läksiäiset - mikä ihana tekosyy!

Iloinen kirjoitti tänään ajatuksia herättävän pätkän miesten ja naisten erilaisesta suhtautumisesta omaan kehoon ja ylipainoon. En itse olisi osannut pukea asiaa sanoiksi, mutta tuon luettuani totesin heti, että noinhan se tietenkin usein on! Kommenteissa sitten in motion kertoi laihtuneensa onnistuneesti miehekkäämpää mentaliteettia soveltamalla. Erittäin kiinnostava ajatus. Mitenköhän se ihan käytännön toiminnan tasolla tehtäis?

Meillä oli tänään töissä jonkun 38 vuotta talossa olleen bossen eläkeelle läksiäiset. Kakkukahvit siis. Koitin soveltaa miehekästä mentaliteettia: Mun ei kannata syödä kakkua, koska se ei edistä mun päämäärää eli painonpudotusta. Mutta kun mä olen nainen! Olis niin tuskasen epäreilua katsella muiden mättävän kakkua ja olla itse ilman. Se johtais vain monenmuotoisiin negatiivisiin tunteisiin ;) Eikä mun päämääränä ole laihtuminen hinnalla millä hyvänsä. Päädyin sitten vain vähän miekkääseen päin sävytettyyn toimintaan: Otin kakkua vain yhden palan, joka oli vain tavallisen kokoinen. Se on jo mulle ihan hyvä suoritus :)

Töiden jälkeen kävin kampaajalla leikkuuttamassa kesäturkin. Tukkaa pystyyn vahatessaan kampaaja sanoi, että mua on kiva laitella, kun mä en pelkää hullutella ja osaan ottaa ilon irti tukasta :)

Sataa tuhatta ja sataa

Eka mä meinasin lähtee Stadikalle vesijuoksemaan, mut sit katsoin säätiedotusta ja totesin, ettei kymmenen kilsan vesipyöräily oikein nappaa. Sadetutkan mukaan aamulenkille olis voinut ehtiä ennen tuhdin saderintaman rantautumista Espooseen. Olis voinut joo, jos olis lähtenyt ajoissa, eikä vasta klo 10. Heti lähdöstä satoi sen verran, että otin taktiikaksi tehdä lyhyen ja kovasykkeisen lenkin. Mulle 36 minuuttia on ennätyslyhyt aika. Yleensä ajattelen, että kun nyt kerran olen saanut aikaiseksi lähteä niin saman tien voin lenkkeillä pidempäänkin. Plus että mä oon tosi hidas lämpenemään. Yleensä oon vasta puolen tunnin kohdalla valmis kunnon spurttiin. Sitä ennen kävelen ja hölkkäilen vähitellen lämmitellen ja vauhtia nostaen. Lyhyellä lenkillä pitää lämmitellä nopeammin, mikä ei ole mulle niin miellyttävää.
Sateessa ei onneks tullut kylmä tai mitään. Ipodin kastuminen oli mun suurin huoli. Eikä lenkillä voi käydä ilman musaa! Sykäri kestää vettä, mutta jostain muusta syystä se kenkkuilli alkumatkasta mooonta minuuttia, näytti nollaa ja kahtasataa... Eli en tiedä kuinka oikea on sen näyttämä keskisyke 164? Saattaa se melko kohillaan olla, sillä mä hölkkäilin aika paljon, enemmän kuin kävelin.
Kotona tein vielä vähän vatsoja ja siivosin. Lasken sen urheiluksi, jotta siitä tulis edes vähän mielekkäämpää. Mä vihaan antaumuksella siivoamista ja muitakin kotitöitä! Onneks se on nyt tehty ja pääsee suihkuun, jeij :)

Koko rahan edestä

Siinäpä vasta turmiollinen sanonta. Käytiin ennen golfkierrosta syömässä ABC:n lounasbuffassa ja mä söin sopivasti - en koko rahan edestä. Lapsena laivan buffetissa mun vanhemmat vitsaili aina syövänsä nyt koko rahan edestä ja sehän rohkaisi muakin tekemään niin. Vanhemmat on lapselle maailman suurin auktoriteetti, joten tietysti mä opin noudattamaan samaa kaavaa. Nyt 32-vuotiaana tuntuu, että alan vähitellen oppia pois tuosta pahasta tavasta. Jos jollain teistä on lapsia niin pliis, älkää tehkö heille karhunpalvelusta!

Golffi meni vähän paremmin kuin viime viikolla. Tein kaksi pariakin. Muuta ei tarvitse muistaakaan. Valikoiva muisti on avain onneen ;) Ainiin ja aamusta muistan sen, että sain leukoja tehtyä jo 6! :D

86,5kg

Pöh!
Eikä painonhallintaa ainakaan helpota katkonaiset yöunet. Oli taas niin lämmintä ja valoisaa, että heräilin monta kertaa ja kuudelta olin lopulta täysin valveilla, vaikka nukahdin vasta puolenyön jälkeen. Siipalla oli sama ongelma, joten noustiin ylös ja tultiin ajoissa töihin. Leimasin sisään jo klo 7:18 eli noin 1,5h tavallista aikaisemmin.
Tällä hetkellä ei vielä väsytä yhtään, mutta kyllä se tästä. Ketuttaa jo etukäteen sillä tiedän väsymyksen johtavan pohjattomaan nälkään, aina. Kroppa huutaa sokeria jokaisella solullaan, kun se raukka kuvittelee väsymyksen olevan energian puutetta :(

Tämmösiä juttuja on kiva lukea: Kenen kannattaa laihduttaa?
Väittäisin itse kuuluvani siihen porukkaan, joiden ei terveyden takia kannata laihduttaa. Syön kuitenkin aika hyvin ja liikun paljon, eikä mulla ole mitään ongelmia terveyden kanssa. Sen sijaan mun pitäis kyllä saada tää lihominen loppumaan! Kuten jo aiemminkin selitin, olis hyvä jos sais käännettyä kelkan niin päin, että hitaan lihomisen sijasta laihtuisin yhtä hitaasti koko ajan. Sitä edelleen tavoittelen, vaikka se onkin tosi vaikeeta, kun ei oikein ole mitään mittaria, jota voisi pitää silmällä päivittäin ja tietää tekevänsä oikein...

Kyykkyyn, ylös, vasen, oikee, nosta koipee!

Askelkyykyissä ei juurikaan käytetä takareiden lihaksia. Sen sain huomata tänään. Ja se on onni, sillä sain takareiteni kipeiksi tekemällä eilen suorin jaloin maastavetoja meidän parittomalla puntilla (outo 11,75kg). Koin laiminlyöneeni selkälihaksia, joten niitä piti jumpauttaa. Vähän jänskätti noilla jaloilla lähteä tavoittelemaan tälle päivälle suunniteltua 80 askelkyykkyä, mutta hyvin se lopulta meni. Tein 1h 28min kävelylenkin ja siellä seassa askelkyykkyjä 80 + 3*40. Koko touhun keskisyke oli 132 ja se oli varmaan myös saatujen hyttysenpistojen määrä ;) Ei muuta ku Zyrtecit esiin!

Jos nyt ens tai sitä seuraavalla viikolla tulis joku sellanen päivä, jolloin jalat tuntuis olevan täysin kivuttomat ja hyvissä voimissa niin voisin koittaa tehdä mun tavoitteena olevat 100 askelkyykkyä putkeen. Maltankohan vaan koskaan ottaa niin iisisti, että olis jalat ihan sataprosenttisen tuntuiset? :D

Eilen olin radikaali ja otin mun iänikuisten kanasubien sijasta tonnikalasubin. Epic fail! Siinä tonnikalasössössä on tietenkin majoneesia ja majoneesissa on tietenkin ksantaanikumia. Olipas taas masu pipi ja tuskaista istua palavereissa :( ja otti päähän kuin sitä kuuluisaa oravaa. Yksi samperin lisäaine rajoittaa elämää ihan hirveesti!

Mä alan kyllästyä kaikkiin ruokiin, mitä mä tavallisesti syön. Tuntuu, että mun ruokavalio on kauheen rajattu, kun koitan syödä terveellisesti ja välttää tota lisäainetta ja lisäksi kotona murkinan pitää kelvata siipallekin. (Se on vähän ronkelimpi kuin minä ;) Käytännössä mä päädyn tinkimään vuoron perään noista jokaisesta rajoituksesta, koska ne vaan on liian rajoittavia. Syön ceasarsalaattia, koska se on niin herkkua, vaikka siinä onkin salaatinkastiketta, jossa on ksantaanikumia. Joskus käydään pitsalla, jos siippa sitä kovasti haluaa, vaikka se onkin epäterveellistä, eikä edes mun mielestä megahyvää. Ja tottakai joskus syödään eri ruokia, mutta silloinkin mulla on vaikeuksia valita jotain terveellistä, jos siippa valitsee makkaraperunat grilliltä ;)

Joka päivä töiden jälkeen esiin nousee sama ahdistava kysymys "Mitä tänään syötäisiin?"

The correct answers

Eilen postaamani English slang quizin oikeat vastaukset ovat alla. Klikkaa kuva suuremmaksi niin näkyy. Laitoin tälleen salakavalasti, etten spoilaa, jos joku haluaa vielä tehdä testin ensin itse :)

Paljonko saitte oikein?
Pakko kehua, että mulla oli vain kaksi virhettä - a ja p oli väärinpäin, mikä ei kovin suuri virhe ole, kun ne oli melkein sama asia. Osan sanoista tiesin suoralta kädeltä, osan arvasin suht helposti vaihtoehtoja katsomalla ja loput sain eliminaatiomenetelmällä. Mä tykkään tehdä tämmösiä testejä - enimmäkseen varmaan siksi, että olen näissä aika hyvä :D

Tässä mailassa on jotain vikaa!

Jotain tuon suuntaista tuhahdin turhautuneena epäonnistumisten putken jälkeen sunnuntaina, kun luottomailani rauta 5 ei toiminut ollenkaan. Lyönnit meni pahimmillaan 45 astetta sivuun tähtäyksestä. Rauta 6:lla lyönnit oli ihan normaaleja. Pelikaverit piti tota ihan meriselityksenä ja kuittailikin mulle siitä. Tänään kuitenkin rangella siippa alkoi tutkia mun mailoja ja huomasi, että rauta 5:n grippi oli huonosti kiinni ja vääntyi, kun mailaa kiersi. Yhteisvoimin saatii grippi revittyä irti mailasta!

Siitäs saitte, ei ollut mikään meriselitys vaan mailassa oli oikeasti vikaa. Katti ei selittele vaan pikemminkin sättii itseään huonoksi pelaajaksi turhankin hanakasti ;)
Kokeilin rangella pari lyöntiä gripittömällä mailalla ja nekin meni heti suorempaan kuin vääntyvällä gripillä lyödyt!
Kyllä huomaa, että rauta 5 on ollut mun eniten käytetty maila jo monta vuotta. Muitten mailojen gripit on lähes kuin uudet tuohon verrattuna. Rauta 5:lla olen hoitanut kaikki väylälyönnit, jotka on pitänyt saada mahdollisimman pitkälle. Onneksi viime vuonna sain uuden hybridin ja väyläpuun, joilla opin taas tänään lyömään ihan kivasti ja (useimmiten) pitemmälle kuin rauta 5:lla, joten ei pahemmin haittaa, että toi jää nyt telakalle odottamaan huoltoa.
Tässä vielä video meikäläisestä väyläpuun varressa :)

English slang quiz

Meillä on töissä menossa Cross Cultural Seminar eli sarja koulutuksia eri maiden kulttuureista ja tavoista ja mitä pitää ottaa huomioon, kun tehdään töistä eri kulttuurien kesken. Eilen oli aiheena Iso-Britannia ja kouluttaja piti meille pienen slangi-visan. Tärkeimpänä pointtina oli kuitenkin se, että jos ei ymmärrä Britin käyttämää murretta tai slangia niin asiasta kannattaa sanoa suoraan ja kohteliaasti pyytää puhumaan hitaammin/selkeämmin. Britit ovat jopa ylpeitä paikallisista aksenteistaan ja voivat ottaa sen kohteliaisuutena, jos joku huomaan aksentin. He kuitenkin ymmärtävät yskän, jos joku ulkomaalainen ei oikein saa selvää :)

Tässä teillekin pähkinä purtavaksi. Vastaukset tulee myöhemmin :)

Kisuja kesäpäivään

Katsokaa nyt heitä. He ovat niin shöböjä!
Jos mä olisin oikee kisu niin olisin ton värinen :)
Tänään kävin töiden jälkeen hierojalla. Pohkeet oli taas tuhannen jumissa, kun on lenkkeilty ja golfattu ja pompittu keikalla ja kesäjuhlissa.
Loppuilta tulee kulumaan lähinnä laiskotellen ja jäätelön huutelua vastustellen ;) Normipäivä!

Nössösali

Penkkitreeni siirtyi nyt golfien tieltä lauantaiaamusta arki-iltaan. Golfaamaan ei kerkiä arkisin, joten sille on pyhitettävä viikonloput. Penkkiä ehtii tehdä töiden jälkeenkin. Vaan kyllä sen tuntee nahoissaan, että on jo päivän rasitukset takana. Viikonloppuna kunnon yöunien jälkeen on ihan toisenlainen puhti päällä. Tuolta kannalta olikin suuri yllätys, että sain tänään parhaan yrityksen 80 kilolla pitkiin aikoihin. Kyllä tässä jotain kehitystä on havaittavissa - suurennuslasilla ;)
Muuten oli sit varsinainen nössösali. Ei tehty penkissä kovinkaan montaa sarjaa. Vatsoja tehtiin ihan tyhmässä laitteessa, jossa mulla väsyi etureidet ennen kuin vatsat! Vatsojen lomassa tein punnerruksia ja onneksi tein, sillä niitten jälkeen siippa ehdotti jo kotiinlähtöä. Mullakaan ei ollu mikään megafiilis, joten suostuin. Voi tehdä ihan hyvää pitää kevyempi penkkipäivä välillä, kun niihin ei ole paljon vaihtelua tänä keväänä tullut vaan aina olen tehnyt kovaa. Olen sitten tinkinyt muista treeneistä, jos on väsyttänyt, mutta lauantaiaamuisin ei ole koskaan väsyttänyt. Tämä onkin loistava esimerkki siitä, että viikon tärkein treeni kannattaa sijoittaa siihen aikaan, jolloin on varmimmin treenifiiliksissä. Ja vastaavasti vähiten tärkeän treenin voi sijoittaa sellaseen aikaan, jolloin on vaara olla väsynyt ja laiska :D

Ilmatieteenlaitos vs. Foreca

Ekan erän jälkeen tilanne on 1-0 Ilmatieteenlaitokselle. Aamulla hämmästeltiin ennusteiden suurta eroa. Toinen lupasi Nurmijärvelle kaunista ja toinen sadetta. Pitkään arvottiin lähtemistä, kun ei tykätä sateessa golfata. Onneksi päätettiin luottaa Ilmatieteenlaitokseen ja lähdettiin - kaunista oli :) Peli ei mennyt kovin hyvin, mutta sentään paremmin kuin toissa viikolla firman golfretkellä. Tästä on helppo parantaa edelleen :D
Koska tää oli vuoden eka kierros kotikenttällä, saatiin tän vuoden tasoituskortit ja pelioikeuslapuskat bägiin kiinnitettäväksi. Siipan nimi oli kirjoitettu molempiin koneella, mut mulla oli käsin kirjoitetut. Ilmeisesti siellä oli jo ehditty tehdä mulle laput vanhalla nimellä ja uudet tehtiin sit käsin, kun vaihdoin nimeni. Hauska muistutus siitä, että tässä on oltu naimisissa vasta alle puoli vuotta :)
Ennen golffailuja tein leuanvetoja ja ekaa kertaa tänä vuonna jaksoin vetää 5 leukaa putkeen. Jee!!!

Kivaa ja ihanaa :)

Voi että olikin kiva ilta eilen :) Käytiin terassilla yksillä ja syömässä thairuokaa ja sit mentiin festareille. Siellä ehdittiin chillailla ja ottaa pari juomaa ennen Chisun keikkaa, joka oli siipan illan kohokohta. Mun kohokohta oli sit seuraava artisti, Jukka Poika. Parin juoman jälkeen filosofoin syvällisesti, että Chisun musa on jotenkin talvista, kun taas reggae kuuluu kesään. Eli ensin Chisu lauloi talven lopetuksen ja sit Jukka Poika aloitti kesän. Oli niin kaunis sääkin, kirkkaan sininen taivas ja paljon lämpösempää kuin torstai-iltana merellä :)

Jukka Poika on muuten taas hyvä esimerkki artistista, jonka musasta tykkään tosi paljon, mutta henkilö itse ihmisenä ei ole millään tasolla my kinda man. Lueskelin viime vuonna Jukka Poika -kirjaa ja siitä sai jonkinlaisen käsityksen henkilöstä. Meillä ei ole mitään yhteistä. Tai no, ollaan kotoisin Espoosta, mut se ei oo paljon se.

Tänäänkin aamu alkoi ihanasti - pitkillä unilla. Kiitos pilvisen sään, nukuin sikeästi ja heräilemättä. Sit vielä aamukahvin jälkeen pötköteltiin ja laiskoteltiin lisää ja vasta lähempänä puoltapäivää vääntäydyttiin Selloon syömään Golden Rax tonnikalasalaattibuffeeseen :D Siinä on kyllä mun makuun hinta-laatusuhde kohillaan!

Nyt tässä on pari tuntia aikaa lepäillä rankan aamupäivän jälkeen ;) ja sit lähdetään pelaamaan sulkapalloa. Siipan palloilukaverit on nyt jotenkin ihan kesälaitumilla. Mun pitää viedä miestä palloilemaan, ettei sille iske vallan tappavat vieroitusoireet ;)

86,1 kg

oli paino eilen, ennen firman kesäjuhlia :D
Kesäjuhlat on perinteisesti torstaina, koska kesällä jotkut ei halua viettää perjantai-iltaa firman juhlissa. (Pikkujoulut saa kyllä olla perjantaina.) Tänä vuonna porukka pakattiin neljään puiseen purjelaivaan, jotka pienen seilailun jälkeen köytettiin vierekkäin parkkiin Vasikkasaareen ja siellä pääsi liikkumaan laivasta toiseen sekä maihin. Sää oli aurinkoinen, mutta varsin viileä, joten mun upea asu ei päässyt oikeuksiinsa ;) Raitapaita pysyi neuleen ja takin alla piilossa koko illan. Onneksi se oli päällä jo päivällä töissä eli näkyi edes siellä. Laivojen sisätilat oli sen verran pienet, että enimmäkseen oltiin kannella.

Mä otin tälle päivälle lomapäivän siltä varalta, että haluaisin lähteä jatkoille. En kuitenkaan halunnut, mikä ei kovin suuri yllätys ole. Olin kotona pian 23:n jälkeen. Ihan kiva silti lomailla, käydä jalkahieronnassa, nukkua ehkä päikkärit ja mennä illalla virkeenä Kivenlahtirockiin kuuntelemaan Jukka Poikaa :) eikä siellä töissä tänään kuitenkaan mitään järkevää tapahtuis, kun kaikki muutkin on dagen efter ;) tai siis itse en kyllä pahemmin edes ole. Join 8-10 annosta alkoholia 7 tunnin aikana, mikä ei mun mielestä ole vielä hirveesti. Olin vain kivassa huppelissa, en kovassa humalassa. Kiva huppelikin vaikuttaa kyllä yöuniin huonontavasti. Nyt on niin valoisaa, että nukun muutenkin huonosti ja alkoholin vaikutus vielä siihen päälle niin heräilin yöllä monta kertaa, eikä ollut mitään vaikeuksia nousta ylös samaan aikaan töihin lähtevän siipan kanssa :)

Terveys edellä

Mun "luontainen painon muuttumistahti" on lihoa kilo vuodessa. Sitä oli jatkunut jo kymmenen vuotta ennen kuin lähdin laihduttamaan muutama vuosi sitten. Nyt kun kaikki laihdutettu on taas lihottu takaisin, näyttäisi vahvasti siltä, että olen palaamassa tuohon kilo vuodessa tahtiin. Eihän se vuodessa paljon ole, mutta tolla tahdilla olisin viiskymppisenä jo reippaasti yli satakiloinen!
Vois kuvitella, että varsin pienillä muutoksilla kehityksen vois kääntää toisinpäin. Jos laihtuisin kilon vuodessa niin viiskymppisenä olisinkin jo normaalipainoinen. Ei sen oikeesti tarttis edes mennä niin pitkälle. Jos olisin edes joskus 75 kiloinen niin sekin olis jo mahtavuutta :)
Mitenhän sen sais käytännössä onnistumaan? Mikä olis sellanen kantava ajatus syömisessä, liikunnassa ja kaikessa elämässä, jolla hitaan lihomisen saisi käännettyä hitaaksi laihtumiseksi? Voisko se ajatus olla "Terveys edellä"? Aina tenkkapoon hetkellä ajattelisin "Terveys edellä!" ja eläisin siltä pohjalta...

Terveyden kannalta eilen oli huono päivä. Omituisia tuntemuksia vatsassa ja siitä johtuen huolestunut ja yleiskipeä olo. Jätin lenkinkin väliin. Jännä ilmiö tuo, että tuntematon vaiva, jonka syytä ei osaa kuvitellakaan, huolestuttaa niin paljon enemmän kuin vastaavan tasoinen pikkuvaiva, jonka syy on selvillä. Pieni nuha tai rakko kantapäässä on toki pyllystä, muttei sitä koko ajan ajattele. Sen sijaan selittämätön vatsatuntemus huolettaa ja raastaa ajatukset koko ajan pois työasioista.
Tänään on jo parempi olo, vaikkei vieläkään täydellinen. Kävin kävelyllä 1h 40min ja tein askelkyykkyjä 70 + 3*50. Karseet maitohapot iski tossa ekassa sarjassa, kun en ilmeisesti ollut lämmennyt riittävän hyvin vielä. Mun normaalilla reitillä on alussa iiiso ylämäki, mutta tän päiväinen maasto oli täysin tasaista.

Puuha-Katti kaiken korjaa :D

Mulla oli tänään sovittu treffit yhden kaverin kanssa. Eilen se kaveri soitti ja kysyi, voisko siippa tulla joku ilta tällä viikolla irrottamaan sen pesukoneen liitännät, kun Gigantin kuljetus ja asennus palveluun ei nimenomaisesti kuulu vanhan koneen liitäntöjen irrotus (ihme touhua!). Siippa lupasi kyllä kilttinä miehenä heti lähteä, mutta pienen pohdinnan jälkeen päätettiin kuitenkin, että oikeilla työkaluilla minäkin osaan sen homman hoitaa. Niinpä lähdin sitten pihdeillä ja ruuvimeisselillä varustautuneena pelastamaan neitoa hädästä :D
Jälkikäteen kaveri kyllä totesi, että olis varmaan itsekin saanut liittimet auki, jos omistaisi työkalut. Tää oli todellinen win-win tilanne. Kaveri sai apua ja mä sain tosi hyvän mielen auttamisesta sekä siitä, että mä osasin! Eikä tosta koitunut mitään vaivaa, kun joka tapauksessa olin tänään menossa Helsinkiin tätä kaveria tapaamaan. Nyt tapaaminen oli vain hänen kotonaan eikä keskustassa.

Liikaa olen taas keskittynyt ruikuttamaan painosta ja syömisestä. Nyt ehkä rohkenen ilolla todeta, että tänään jo kolmatta päivää mennyt murkinat suht putkeen ja ajatuksetkin olleet positiivisemmat ruokavalion suhteen. Toivottavasti hyvä fiilis jatkuu!
Koska tää yrittää olla enimmäkseen treeniblogi niin pitää nyt jälkikäteen vähän hehkuttaa viikonlopun treenejä. Lauantaina tehtiin taas aamusta penaa ja hyvin jaksoin 4 kertaa 3 toistoa 70 kilolla. Neljännessä siippa auttoi vähän - musta tuntuu, että vähemmän kuin ennen. Ens lauantaina vois taas koittaa sitä 80 kiloa. Alkaa oleen varsin vahva usko, että mä pystyn siihen ja se usko on mulle tosi iso tekijä.
Lauantaina illemmalla käytiin sulkapalloilemassa. Me ei voida varsinaisesti pelata, kun tasoero on niin suunnaton, mutta saatiin tosi hauskoja drillejä tehtyä. Välillä siippa juoksutti mua puolelta toiselle, välillä mä syötin monta palloa putkeen ja siippa "tappoi" ne kaikki, välillä mä harjottelin pallon sijoittamista haluamaani kohtaan ja siippa harjoitteli kieroja jekkulyöntejä. Kaksi tuntia saatiin kulumaan nopsaan ja mä sain siipalta paljon kehuja edistymisestä. Ei kuulemma vois uskoa, että olin vasta tokaa kertaa mailan varressa :)
Eilen olikin sitten sen verran väsyt koivet, ettei tarvinnut kahta kertaa harkita, teenkö pelkän kävelylenkin vai jotain muuta. Köpöttelin 1h 39min keskisykkeellä 128. Endomondon mukaan 10,53km keskinopeudella 6,38km/h :)

Tietoinen syöminen

Erityisesti odotin Tietoinen syöminen -kirjalta jotain käytännön ohjeita, miten toimia ja harjoitella, jotta syömisestä saisi enemmän iloa, vaikka söisi vähemmän. Tässä yhteenveto siitä osasta kirjaa eli kuusi periaatetta, jotka auttavat kehittämään tietoista läsnäoloa syödessä:

1. Hidasta vauhtia
Tää on ennestään tuttu juttu. Hitaasti syömisestä on vaikka mitä hyötyjä ja nopeasti hotkimisesta vaikka mitä haittoja. Silti sen toteuttaminen normaalissa arjessa on aina vaan yhtä vaikeeta ;) Olen kyllä nyt kirjan luettuani taas panostanut tähän lisää ja jos ei muuta niin ainakin tiedostanut jokaisen kerran, kun on tullut syötyä liian nopeasti.

2. Oikea määrä
Samoin tämä on ennestään tuttu, mutta ah niin vaikea asia. Tämä kulkee pitkälti käsi kädessä hitaamman syömisen kanssa, koska nopeasti lappaessa kylläisyyssignaali ei ehdi ajoissa perille ennen kuin on jo ehtinyt syödä liikaa.

3. Energiayhtälö
Edelleen erittäin tuttua asiaa. Ei pidä syödä enemmän kuin kuluttaa. Kirjan mukaan "Tämä energiayhtälö saattaa vaikuttaa itsestään selvältä, mutta jopa koulutetut ihmiset voivat olla siitä tietämättömiä." Saattaapa hyvinkin niin... Vain Ameriikassa joku voi olla tästä vielä kahvilla ;) Vaikeutena tässä on tietenkin se, ettei koko elämäänsä voi tuhlata kalorien laskemiseen vaan pitäisi oppia syömään sopivasti mutulla.

4. Tietoinen korvaaminen
Tuttu juttu tämäkin. Korvataan jäätelö rahkalla ja sipsit miniporkkanoilla. Onnistuu kotona, muttei muualla, ellei sitten ala roudata omaa porkkanasäkkiä mukana joka paikkaan :D
Mulle tässä kappaleessa uutena tuli ajatus, että se on mun sisäinen lapsi, joka vonkaa herkkuja, ja mun sisäisen aikuisen pitää huolehtia siitä lapsesta, ettei se syö kokonaisuutena liian epäterveellisesti. Tästä vois kehkeytyä jotain...

5. Poissa silmistä, poissa mielestä
Duh, kukapa ei tätä tietäisi? Painonhallinan eka sääntöhän on: Älä osta herkkuja kotiin! Mutta jälleen arki tuo vaikeuksia, kun joku muukin voi ostaa niitä herkkuja kotiin ja työpaikalle ja vielä jopa tyrkyttää.
Kirjan tässä kappaleessa oli yksi tärkeä ajatus, joka ei mielestäni kuulu suoranaisesti tämän otsikon alle: "kaikki käytös, jota emme vahvista, menettää voimansa. Se on ehdollistumisen perusperiaate. Jos emme ajattele, puhu tai toimi jonkin asian tiimoilta, sen voima hiipuu vähitellen. Tämä edellyttää aktiivista korvaamista, ei päättäväistä vastustamista, koska siitä, mitä vastustamme, saattaa tulla hellittämätön pakkomielle." Tulee mieleen mun lempilausahdus Fake it 'til you make it. Teeskentelen bodaria ja vahvistan kaikkia bodarimaisia käytösmalleja, kunnes lopulta olen oikea bodari ;)

6. Rakastava ystävällisyys ja sisäinen kriitikko
Tää oli vähän omituinen kappale... Pointtina kuitenkin se, että itseltään ei pidä vaatia liikoja vaan sopivasti. Itselleen pitää olla sopivasti lempeä ja sopivasti kriittinen. Tämähän pätee kaikkeen elämässä. Pitää olla realistisia tavoitteita ja niitä kohti pitää työskennellä ahkerasti, mutta itseään loppuun polttamatta.

Kaikenkaikkiaan hyvä yhteenveto painonhallinnan kannalta tärkeistä asioista, mutta kuitenkin pienoinen pettymys uusien ajatusten vähyyden vuoksi. Ehkä mulla oli liian kovat odotukset. Jos jossain kirjassa joskus joku uusi ajatus olisikin niin äkkiähän se lehtien kautta tulee julki, eikä pysy yllätyksenä kirjan lukemiseen saakka ;)

11 kysymystä

Sain Iloiselta haasteen. Kiitos :)

Ideana on vastata kysymyksiin, mainita haastaja, keksiä omat 11 kysymystä ja haastaa seuraava(t). 

1. Tämän viikon ilahduttavin asia?
Tää on ollut vähän tämmönen PMS viikko, joten onneksi se on kohta ohi ;) Tiistaina oli kyllä hieno keli pelata golfia ja keskiviikkona talkoisiin tuli paljon väkeä todennäköisesti mun tekemän mainoksen ansiosta :D

2. Ketä ihailet?

Mä en ole sellanen fanittaja-tyyppi. Edes teininä en fanittanut ketään. Olen aina ajatuksissani erottanut ihmisen työn tai muut saavutuksen hänen henkilöstään. Ihailen urheilijoiden saavutuksia ja kauniiden ihmisten ulkonäköä. Mä tykkään Anastacian ja Pinkin musiikista, mutten menisi niin pitkälle, että sanoisin ihailevani heitä ihmisenä - vaikka heissä ei tietääkseni ole mitään "vikaa". Sen sijaan tykkään monenkin artistin musiikista, vaikka lehtijuttujen perusteella artisti ei ihmisenä ole kovin ihailtava. Sama ajattelutapa pätee kaikilla aloilla. 

3. Mistä saavutuksestasi olet ylpeä?

Vaikka mistä, mutten mistään erityisesti. Hyvästä yo-todistuksesta, DI:n papereista, saamistani työpaikoista, vanhasta Cooper tuloksesta (2500m), golf tasoituksesta (19), penkkienkasta (75kg)...

4. Mikä saa sinut hermostumaan?

Epätietoisuus, muutokset, yllätykset, epäsiisteys, oma mies. Taitaa olla kaikille ihmisille yhteinen piirre se, että omat läheiset saavat hermostumaan helposti, tuttavat ei juuri koskaan.

5. Mielimaisemasi?

Hmm... Suomen luonto kesällä. En ole erityisen kova katselemaan maisemia. En yleensä huomaa kevään merkkejä kuonnossa tai mitään sellasta. Lenkillä tuijotan eteeni mitään näkemättömin silmin ja ole zoned out, ajatuksissani jossain ihan muualla. Golfatessakin keskityn peliin ja ihmisiin ja huomaan maisemat vasta, jos joku kehuu niitä kauniiksi.

6. Kun haluat levätä ja olla "vapaa kaikesta", mitä teet?

En mitään. Nukun. Tuijotan läppärin näyttöä ja vaihtelen ehkä selaimen tabeja, mutten oikeasti tee mitään. Tuota tapahtuu hetken verran lähes joka ilta ;)

7. Minkä asian puolesta olet valmis barrikadeille?

Enpä nyt keksi. Taidan olla aika laiska ja saamaton. Nettiadresseja on niin helppo allekirjoittaa, että niihin olen laittanut nimeni useamminkin. Ainut mitä "teen" ihan oikeasti on se, että olen WWF:n norppakummi eli maksan suoraveloituksena 10 euroa kuussa Nestorille silakkarahaa :)

8. Mitä yhteisiä piirteitä näet parhaissa ystävissäsi?

Kaikki on tosi kivoja :D muuten aika vaikee sanoa... Kaikki on fiksuja ja korkeasti koulutettuja, jollain tapaa jopa nörttejä, hyvin toimeentulevia ja perinteisesti ajatellen "kunnon ihmisiä" eikä mitään "renttuja". Vasta nyt kun tätä asiaa jouduin ajattelemaan, tajusin näiden olevan sellaisia piirteitä, jotka ei päde kaikkiin ihmisiin vaan on nimenomaan mun elämänpiirille yhteistä ja erottaa meidät muista. Jotenkin sitä elää niin omassa pikku maailmassaan, ettei tajua suuressa maailmassa olevan paljon ihan toisenlaisiakin ihmisiä.

9. Mitä (asia, tuntemus, kokemus) haluat lapsuudestasi säilyttää?

Ihmisillä on nykyään niin paljon itsetunto-ongelmia ja riittämättömyyden tunteita, että on pieni ihme, että mun äiti onnistui jo lapsena saamaan mut uskomaan olevani hyvä omana itsenäni. Aina ennen jännittävää tilannetta äiti sanoi "Yritä parhaasi. Se riittää."

10. Mikä saa sinut nauramaan?

Tilannekomiikka ja sanojen merkityksillä leikkiminen. 

11. Mitä olisit toivonut minun kysyvän?

Kumpaa inhoat enemmän, kiirettä vai odottamista?

Kiirettä, ehdottomasti! Siippa puolestaan inhoaa odottamista. Lähteminen on meillä aina kireä tilanne, kun mä tahtoisin lähteä ajoissa, ettei ainakaan tule kiire. Siippa taas ei halua lähteä liian aikaisin, ettei ainakaan jouduta odottamaan. Melkein aina jompikumpi on tyytymätön lopputulokseen. Me ollaan näissä mieltymyksissä about niin ääripäissä kuin vain voi. 

Huh, tänne asti päästyäni olen jo niin puhki, että luovutan ja jätän haasteen laittamatta eteenpäin. Sen sijaan lähden taas ikkunaan kurkkimaan, joko sade on loppunut eli pääsenkö vihdoin lähtemään mun "aamulenkille" :)

Nälkää sen seitsemää sorttia

Iloisen innottama luin kirjan Tietoinen syöminen. Hyvä kirja, suosittelen!
Mä olen sen verran vanha kettu näissä syömisasioissa, että jotkin jutut kirjassa olivat mulle jo ennestään tuttuja, vaikkakin vähän eri termejä käyttäen, eikä välttämättä samassa asiayhteydessä. Jotain oli myös sellaista, mitä olin itse tykönäni joskus ajatellut, osittain passiivisestikin, ja nyt ne asiat puettiin sanoiksi. Ja sitten oli muutamia täysin uusia ajattelemisen aiheita :) Seitsemän erilaista nälkää ovat hyvä esimerkki asiakokonaisuudesta, jossa on sekä aktiivisesti että passiivisesti tiedossa olleita ja uusia asioita.

Silmän nälkä on aika suoraviivainen juttu - syötävän hyvän näköisiä asioita tekee mieli syödä. Mitä tahansa näkökentästä löytyviä herkkuja tulee ihan huomaamatta vietyä ääntä kohti ihan vain koska ne on siinä. Onneksi olen aika hyvin oppinut pois tuosta tavasta syödä kaikki näkyvissä oleva ruoka. Ainut silmän nälän jekku, johon mä edelleen lankean on se, että lautanen pitää syödä tyhjäksi. Arvioin usein kylläisyyttäni lautasen tyhjyyden perusteella. Toisaalta tästä on myös apua, koska mun maha on lähes pohjaton ja usein käy niin päin, että lautasen ollessa tyhjä mä päätän olevani riittävän täynnä, vaikka voisin vielä syödä enemmänkin.

Nenän nälkää ruokakauppiaat osaa käyttää hyväksi tehokkaasti. Paistopisteiden perimmäinen tarkoitus on levittää kauppaan ruokahalua herättävää tuoreen leivän tuoksua, joka saa ihmiset ostamaan enemmän ruokaa. Nerokasta! Jo ton kikan tietäminen helpottaa olemaan menemättä vipuun ja lisäksi mä pyrin välttämään nälkäisenä kauppaan menoa. Kohtuullisen hyvin osaan välttää pelkkään nenän nälkään syömistä muissakin tilanteissa.

Suun nälkään kuuluu makujen mieliteon lisäksi myös tarve pureskella, imeskellä, tuntea erilaisia suutuntumia ja ylipäänsä saada jotain suuhunsa. Tähän voi käyttää ensiapuna vettä, kahvia, purkkaa, porkkanoita ja kaikkea muutakin kevyttä ja terveellistä. Noi muut osiot mulla on oikein hyvin hallussa, mutta raivokkaat makean mieliteot vaivaa usein ja johtaa herkutteluun.

Vatsan nälkä on mulla tyypillinen ennen aamupalaa ja lounasta. Sitä on helppo hallita ja kestää, jos muita nälän lajeja ei ole samaan aikaan. Tyhjällä vatsalla on oikeestaan ihan kiva ja hoikka olo. Vatsan nälkään ei yleensä tule syötyä liikaa vaan syöminen on helppo lopettaa ajoissa. Valitettavasti mulla ei juuri koskaan ole vatsan nälkä enää lounasajan jälkeen, mikä on erittäin haasteellista...

Solujen nälkä on sitä "todellista nälkää" ja ilmeisesti sama asia kuin mun yleisin nälkätyyppi, verensokerin laskeminen? Verensokerin laskeminen se vasta onkin veemäinen nälkä, kun sitä ei tahdo erottaa mieliteoista eikä muuten vaan pahalla tuulella olosta ja pahimmillaan se johtaa sellaseen raivoon, että ihmettelen miksei nälkä ole koskaan ollut syynä yhteenkään tappoon. Vatsa ei tunnu tyhjältä, eikä muutenkaan tunnu siltä, että olis nälkä. Silti sitten kun alkaa syömään, tulee tosi helposti syötyä ihan liikaa ja paljon kaikkea lihottavaa, kun yhtäkkiä tajuaa, kuinka nälkäinen olikaan! Tässä mulla on ikuinen työsarka.

Mielen nälkä on mulle selvä ongelma. Mä katson kelloa ja ajattelen "voi ei, kello on jo noin paljon, nyt kyllä pitäis syödä jotain". Arjesta poikkeavissa tilanteissa ajattelen "nyt pitää syödä kunnolla, kun en tiedä, milloin seuraavan kerran saa ruokaa". (Mulla on kyllä hyvä syy näihin ajatuksiin: en missään nimessä halua päätyä siihen verensokerin laskemisesta johtuvaan raivonälkään.) Juhlissa ajattelen "kyllähän nyt juhlan kunniaksi voi syödä vaikka mitä". Uusien makujen edessä ajattelen "kaikkea pitää maistaa". Ja niin edelleen...ainahan sitä keksii jonkin syyn syödä jotain ;)

Sydämen nälkä johtaa helposti tunnesyömiseen. Tän mä olen oppinut tunnistamaan varsin hyvin ja hoitamaan pois muilla keinoin :)

Hyvä ateria tyydyttää kaikki seitsemän eri nälkää. Ruoka on asetettu tarjolle kauniisti, se tuoksuu ja maistuu hyvältä, suutuntuma on miellyttävä ja vaihteleva ja vatsan saa sopivan täyteen. Laadukas, terveellinen, ravitseva ruoka tyydyttää sekä solujen että mielen nälän. Sydämen nälkään tepsii hyvä seura ja sydämellinen tunnelma aterian aikana. Hyvän aterian jälkeen ei tee mieli syödä enää mitään lisää :)

86,8kg

Se siitä laihtumisesta sitten. Onhan toi puoli kiloa vähemmän kuin eilen, mutta kokonainen kilo enemmän kuin kaksi viikkoa sitten ja puoli kiloa enemmän kuin silloin neljä viikkoa sitten, kun lupasin ja vannoin aikuisten oikeesti tekeväni jotain. Enimmäkseen surettaa se, kun olen näin nahjus, etten saa tehtyä sitä, mitä olen itse päättänyt tehdä.
Aamulla tanssahtelin kelloradion tahtiin peilin edessä ja tutkin, miltä tän päivän vaatteet näyttää mun päällä. Totesin jälleen, etten mä nyt niin lihavalta näytä vaan pikemminkin ihan tavalliselta. Ihana siippa hyökkäs heti kimppuun ja kehui mun näyttävän hyvältä :)

Töiden jälkeen pyörin kaupoissa etsimässä asua firman purjehdusteemaisiin kesäjuhliin. Mahduin kokoon 44 niissä kaupoissa, joissa on isot koot, kuten tänään testatut Esprit ja Moda Jokinen. Luhdan housuissakin 44 olis varmaan ollut sopiva, mutta sitä ei valitettavasti ollut. KappAhlissa koon 42 pellavahousut oli niin pienet, että tuskin 44:kään olis mahtunut, jos sitä olis ollut. Sen sijaan kuminauhavyötäröiset liehulahjehousut oli sopivat jo koossa 40/42. Ihme mitoitus.
Promodissa koon 44 pellavahousut ei mahtuneet, mutta sama koko kuminauhavyötäröisistä mahtui. Ne ostinkin. Ihanan oranssit ohuet puuvillaiset leveälahkeiset kesähousut, joissa voi mennä töihin kesäkuumalla.
Niitä kesäjuhlia varten ostin Jokiselta punaiset housut, joissa on kuulemma 7/8 lahkeet eli nilkkapituiset. Jos niitä ei kehtaa juhlien jälkeen käyttää töissä niin golfkentälle ne ainakin passaa. Siellä on hyväkin olla vähän lyhyemmät lahkeet niin ne ei kastu ja likaannu niin helposti.
Paidaksi ostin Espritiltä hauskan lepakkohihaisen T-paidan, joka yllättäen ei lihota vaakaraidoista huolimatta. Punaisten housujen kanssa raitapaita on jo aika hurja yhdistelmä, mutta tylsempien housujen kanssa varmasti tulee käyttöön myös juhlien jälkeen. Juhlat on jo ens torstaina, joten sitten luvassa kuvia näistä, toivottavasti :)