Stressireaktio

Tänään sain kokea stressin vaikutukset, sekä henkiset että fyysiset, sekä treeneihin että ruokahaluun.
Finnair oli ystävällisesti laittanut meiliin suoran check-in-linkin ja muistutuksen matkan käytännön asioista, kuten passista. Aloin sitten miettiä, että millonkas se edellinen Jenkkireissu nyt olikaan, kun siipan passi hommattiin sitä varten ja siitä alkaa kyllä olla jo 5 vuotta aikaa... Kääk, siitä tosiaan on jo 5 vuotta ja passi oli homehtunut toukokuussa!
Onneks tänään oli arkipäivä ja me ollaan lomalla ja on olemassa express passi, jota varten pitää jättää hakemus Kilon poliisille ennen klo 11 ja jonka voi sitten hakea Pasilasta klo 15. Aika hankalaks siis menis, jos ei olis autoa ja/tai olis muita sitoumuksia samalle päivälle. Nyt on kaksi voimassa olevaa passia pakattuna turvallisesti mun käsilaukkuun. Kiitos Finnairille muistutuksesta ja jälleen oman hännän nostoa minulle, kun tajusin asian ajoissa aamulla ;)
Mä olin kyllä aivan hermorauniona aamulla, kun piti kiireesti hommata passikuvat ja suhata Kiloon ja jonottaa vuoroa, eikä etukäteen voinut olla ihan varma ehditäänkö ajoissa tai onko tän päivän express passi kiintiö jo täynnä. Kilon retken jälkeen mentiin salille ja mä tunsin itseni ihan väsyneeksi ja voimattomaksi. Sydän hakkas treenin alussa epätavallisen nopeasti, enkä jaksanut vetää leukoja yhtä hyvin kuin yleensä. Vähitellen sain kuitenkin ajatukset pois passista ja mukaan treeniin ja meininki helpottui.
Iltapäivällä piti tosiaan vielä hakea se passi Pasilasta ja sitäkin mä ressasin ihan hölmönä - että mitä jos siellä on niin pitkä jono, ettei ehditäkään saada sitä tänään tai mitä jos koko pulju meneekin kesäperjantaisin kiinni jo ennen kolmea, eikä me tiedetä sitä? Ihan turhaa murehtimista. Hyvinhän se meni. Vaan silti lohtusuklaanälkä on ollut kova. Rasva ja sokeri rauhoittaa levottoman mielen? Pyh!
Onneks mulla ei ole koskaan ollut töissä stressiä. Mä en kestäis tämmöstä päivittäin! Siippa vähän ihmetteli mun tilitystä sydämentykytyksistä. Sille tämmönen tulipalojen sammuttelu on ihan arkipäivää. Ei ihme, että sillä on joskus vaikeuksia rentoutua, nukahtaa, pysyä unessa koko yö tai mitä hötkyilyä milloinkin!