Carpe diem - carpe karppi

Viikonlopun bakkanaalien jälkeen oli ihanaa syödä karpisti :) mutta eiköhän tää mee ohi ennen ens lauantain illanviettoa ;)
Katselin A-talkin karppauskeskustelua melkein tunnin ennen kuin totesin, että salille meno on isompi terveysteko kuin mokoman jaarittelun töllötys! Niinpä sitten kävelin matolla ja poljin kuntopyörää 67min, avg 136, 621kcal. Oon aivan saletti, että tolla oli enemmän merkitystä kuin VHH vs. VT valinnoilla :)

A-talkin keskustelu oli vielä harvinaisen tylsää, sivistynyttä ja kiihkotonta. Kumpikin puoli oli tavallaan oikeassa, sillä he puhuivat eri asioista!
Karppirouva puhui omista (ja muiden karppaajien) henkilökohtaisista kokemuksista: Minä kuuntelen omaa kroppaani ja karppina minulla on paljon parempi olo. VT-pappa ei kuitenkaan vastannut: Minä syön virallisten suositusten mukaan ja minulla on todella hyvä olo. Oikeesti, eihän kukaan ala karppamaan, jos olo on hyvä VT:llä! Karppaamaan rupee ne, jotka voi huonosti, on lihavia tai on muuta ongelmaa. Jos ei ole ongelmaa, ei ole tarvetta muuttaa ruokavaliota.

Virallinen taho ei mitenkään voi suositella karppausta kaikille/kenellekään, ellei sen pitkäaikaisia vaikutuksia tunneta. Viranomaisten tehtävä on varmistaa kattavin tieteellisin kokein, että asia on vähintään turvallista ja mieluiten hyödyllistä ennen kuin sitä suositellaan koko kansalle. Tätä asiaa se VT-pappa yritti selittää, muttei oikein osannut sanoa sitä niin, että vastapuoli ymmärtäisi. Lieneekö tämä niin arka aihe, ettei tappelupukarit oikein haluakaan ymmärtää toisiaan?

Koko tää vastakkainasettelu ärsyttää mua aina vaan enemmän. Pitäis lopettaa koko asian seuraaminen! Ihmiset vaan on erilaisia, joten kaikille ei sovi sama ruokavalio. Piste.

KOHUkolmekybäset!

Oltiin eilen juhlissa nimeltä Långstrumpin ja Handymanin KOHUkolmekybäset! (Katso kuvat!) :D Loistavat bileet! Sääliksi käy niitä, jotka ei päässet paikalle!
Mulla sattui onnekkaasti olemaan kampaaja, joten sain melkoisen kohubiletukan ;)

Mä olen näköjään vähän ronkeli sen suhteen, kenen seurassa mulle viina maistuu. Viime viikonloppuna laivalla ei oikein uponnut, mutta nyt omien kavereiden seurassa maistui niin hyvin, että melkein on tukka kipeenä! (Siipan kohdalla voidaan jättää toi 'melkein' pois ;)

Tajusin jännän ilmiön, joka on tullut iän ja terveellisten elintapojen myötä. Mä en enää syö ja juo ihan holtittomasti jokaisen tilaisuuden tullen vaan ainoastaan tärkeimmissä tilaisuuksissa. Nykyään se on tavallaan kohteliaisuus, jos mä päästän irti syömä/juoma-kontrollista. Tyyliin ajatuksella "Sun juhlat on mullekin niin iso juttu, että tänään en välitä ruokavaliosta tai pelkää krapulaa ja huomisen lenkin väliin jäämistä."

Ajatteleeko muut samoin?
Musta ainakin tuntuu, että usein ihmiset pahoittaa mielensä, kun heidän tarjoomuksistaan kieltäydytään. Vai kuvittelenko sen vain? Mähän saatan tulkita väärin siksi, että itse tiedän omalla kohdallani kieltäytymisen olevan merkki siitä, että tämä tilanne ei nyt ole sortumisen arvoinen. Esim. työkaverin paluu työmatkalta ei ole mulle sen arvoinen tapaus, että söisin tuliaiskarkkeja ja ottaisin riskin joutua sokerikierteeseen loppupäiväksi.

Pena ei ollu mun kaveri

Ei tullu uutta enkkaa, vaikka mulla oli master plan ;)

Lämmittely: 20*tanko, 4*50kg, 2*60kg
2 epäonnistunutta yritystä 75 kilolla. Näistä toinen oli selvästi parempi yritys. Mukava huomata, että tekniikka ja tuntuma ja oman kehon tuntemus on kehittynyt sen verran, että osaan huomata eroa kahden ulkoisesti yhtä lailla epäonnistuneen yrityksen välillä!
Sitten yritin 72,5kg ja 70kg, muttei noussut kumpikaan. Paras terä oli jo kulunut edellisissä yrityksissä.
Lopuksi 8*50kg, joka nousi ihan helposti ilman apuja - onneksi sentään, eli en ole ihan rääpäle ;)

Loppureeni meni sit tälviisiin:
vinopenkki kp 4*12*12,5kg
ranskalainen punnerrus 15*18kg, 3*12*23kg
pystysoutu 4*12*18kg
olkapään kuntoutusvemputuksia

Olen tietenkin analysoinut, mikä meni pieleen, vaikka teoriassa kaikki oli kohillaan:
Mun suorituskyky aaltoilee jonkun rytmin mukaan siten, ettei mulla lähes koskaan ole kahta samanlaista treeniviikkoa peräkkäin. Jos jollain viikolla olen erityisen vahva niin seuraavalla viikolla en ole, melkein varmasti. Ja sama toisin päin. Eli siinä mielessä ei kannata liian vakavissaan yrittää enkkoja peräkkäisillä viikoilla.
Lämmittelin varmaan liian vähän. Mä taidan vaatia varsin paljon lämmittelyä parhaaseen iskuun päästäkseni. Viime viikollahan tein aika paljon ja aika raskaitakin sarjoja ennen 70 kilon nostoa ja silti jaksoin. Ensi kerralla uskallan lämmitellä enemmän, enkä turhaan pelkää voimien kuluvan siinä hukalle!
Vaikka olenkin tehnyt kaikki vanhat enkkani aamuisin niin nyt viime aikoina en ole käynyt salilla aamuisin. Olen tottunut treenaamaan illalla. Urheilijoitakin neuvotaan ajoittamaan treenit samaan kellonaikaan kuin kilpailut, jotta kroppa tottuu tuottamaan parhaan suorituskyvyn juuri siihen aikaan päivästä.
Tällä psyykkauksella siis mennään hyvällä itsetunnolla kohti uutta yritystä ensi viikolla :)

Bodarin ravintopyramidi

Nappasin valokuvan Muscle&Fitness lehden ravintopyramidista ennen kuin vein lehden työpaikan kahvihuoneen pöydälle muiden kauhisteltavaksi ;)

Teoriassa helppoa, käytännössä vaikeaa

Olin keskiviikkona Ninan luennolla "Kuinka juuri minun pitäisi syödä, jotta voisin hyvin?"
Tilannehan on nyt se, ettei siellä ollut mulle juuri mitään uutta tietoa. Mä tiedän jo teoriassa, miten pitäisi syödä. Se on se käytännön toteutus, joka on niin pirskatin vaikeeta!

Tottakai jokainen aikuinen on itse vastuussa siitä, mitä omaan suuhunsa työntää, ja kaikkia näitä voi kutsua tekosyiksikin, mutta...

• Mä en tykkää laittaa ruokaa ja useimmiten mun laittamasta murkinasta tulee aika omituista. Eli pitäis nähdä iso ja inhottava vaiva, jotta sais syödä jotain huonompaa kuin vaikkapa einekset.
• Siippa haluaa usein pizzaa, hampurilaista, vohveleita tms. ja jostain syystä sille on joskus tärkeää, että me molemmat syödään samaa. Joskus toiste taas oma masokismi ei riitä puputtamaan salaattia, kun toinen vetää pizzaa.
• Siippa syö jotain makeaa joka päivä (vaikka itse kyllä kieltää sen ;) Mun olis paljon helpompaa unohtaa sokerin olemassaolo, jos sitä ei koko ajan näkis.
• Työpaikkaruokalassa on joskus makaroonilaatikkoa, kirjolohikiusausta tms. herkullista perusruokaa, josta ei voi poimia lautaselleen vain niitä vähempi-hiilarisia osia. Tokihan sitä vois ottaa salaatin, muttei mun nuppi kestäis katsella, kun muut syö herkkuruokaa.
• Työpaikoilla ihmisiä palkitaan sokerilla. On perjantaipullaa, kick offia, kick outia, tiimipäivää, koulutusta, synttärikakkua, läksiäiskakkua, 10-vuotisen työuran kakkua, tuliaisia matkoilta, karkkia lasten syntymän kunniaksi ja milloin minkäkin kissanristiäisten takia! Saa olla aika fakiiri, jos meinaa joka käänteessä kaikista kieltäytyä.
• Loppuviimein joskus syy vääriin valintoihin on ihan sisäsyntyistä. Väsyttää, janottaa, itkettää, on kiire, PMS, ruokavälit venyy, verensokeri romahtaa, nälkäkuolema iskee tai tekee muuten vaan tekee mieli vaihteen vuoksi syödä jotain ihan muuta.

Tuota listaa katsoessa alkaa ihan ihmetyttämään, miten mä onnistun syömään edes näin terveellisesti kuin nyt syön? Taidan olla aika Superkatti :D

Mitä ihmettä?

Normaalisti mun statseissa lukee "Sivun katselut tänään" jotain 30-60, mutta eilen niitä oli yhtäkkiä 178! Mitä tapahtui? Kirjoitinko mä tietämättäni jotain tosi kiinnostavaa? Vai onko bloggerissa joku bugi ja muillakin statsit sekaisin?

Aloitin nykyisen treeniohjelmani elokuussa ja silloin merkkasin itselleni sarjat ja painot sen mukaan, mitä jaksoin hyvänä päivänä, hyvin levänneenä ja palautuneena. Reilussa kahdessa kuukaudessa on voima/kestävyys parantunut sen verran, että saman treenin jaksaa vetää ihan hyvin tälleen väsyneenäkin :)

Tänään jumppasin näin:
mave 20*tanko, 15*40kg, 12*50kg, 3*12*60kg
prässi 15*50kg, 15*100kg, 12*150kg, 2*12*200kg, 12*150kg, 15*100kg, 15*50kg
sivutaivutus limppu kädessä 3*20*20kg
golfsvingi taljassa 3*15*7,5kg
varpaillenousu 4*20
askelkyykkykävely 6*20 askelta
vatsarutistus 3*20

Lypsylle, mars!

Eilen en saanut unta ihan niin aikaisin kuin olisin halunnut, kun tänään oli herätys seiskalta. Väsyttää.
Työpaikkaruokala tarjosi kirjolohikiusausta ja otin vielä leipääkin väsymykseeni. Kotona oli Saarioisen spagettilihavuokaa, enkä jaksanut keksiä ja hommata mitään muuta, vaikka tiesin sen vain väsyttävän lisää. Ei mulle sovi noin suuri määrä hiilaria päivässä. Väsyttää.

Mulla on kuitenkin tämmönen motto:
Ei emännätkään mieti, huvittaisko tänään lähteä lypsylle.

Siispä lähden salille ja teen fiiliksen mukaan. Joskus väsymys unohtuu ja tulee hyvä treeni - joskus taas ei. Sekin on ihan OK. Silloin on selvästikin kevyemmän treenin paikka, jos ei muuta jaksa :)

Tunnustushaaste

Haaste tunnustaa 8 asiaa itsestään saapui Kattilandiaan Hannalta :)

Haaste on siinä mielessä vähän hassu, että tämähän on semi-anonyymi angstailublogi eli jo lajityypin määritelmään kuuluu, että täällä tunnustellaan noloja asioita jatkuvasti. Vai voitteko kuvitella esim jonkun muotiblogaajan kertovan julkisesti oman pituutensa, painonsa ja BMI:nsä? Rivien välistä voitte ehkä lukea, mitä mieltä olen muotiblogeista ;) noh, kateellinenkin olen, kun joku voi ostaa mitä vain haluaa ja aina mahtuu päälle! Mutta siis pointti on se, että osa näistä jutuista voi olla joillekin jo old news, koska olen aika häpeilemätön tunnustelija...

1. Mulla on vuosikausia ollut oikeassa ranteessa Kattipatti eli mikälie nestepatti (Elämyskameli voi tarkentaa korrektin termin) enkä ole uskaltanut mennä lekuriin puhkomaan sitä, vaikka siippa on mua kovasti siihen painostanut. Tänään vihdoin keräsin rohkeuteni ja marssin Tapiolaan hoitamaan homman. Sain muuten kivan 4 km päiväkävelyn siinä samalla, kun 2 kilsan matka kestäis bussilla sen saman 20 min kuin kävellenkin. Lekuri imas neulalla patista nesteet pois ja pisti kortisonia tilalle. Nyt vaan toivotaan, ettei se kasva takasin. Vähän se on nyt kipee eli tänään ei nostella puntteja vaan hinkataan jotain aerobista härveliä vain ;)

Ekassa kuvassa Kattipatti ja tokassa vertailun vuoksi patiton vasen ranne.

2. Mapen inspiroimana kerron kaikkia varmasti kiehtovaa faktaa tissiliiveistä: Tällä hetkellä käytän vain Maidenform merkkisiä liivejä kokoa 85B. Syy tähän on se, etten ole löytänyt mitään muuta merkkiä, jossa koko 85 mahtuis mulle. Tarttisin koon 90, mutta kuppien pitäis olla silti saman kokoiset eli rinstikoiden hämärän rinnakkaiskokosysteemin takia tarttisin 90A:n, jota ei myydä missään. On mulla yhdet Maidenformit kokoa 80C, kun satuin ostamaan ne ollessani laihimmillani ja ne ehti venyä sen verran, että sopivat edelleen. Jos olisin laiha, mut tissit jotenkin kummasti ei kutistuis, voisin käyttää kokoa 75D, tai jos olisin tosi laiha niin kokoa 70DD. Ihan hullua ajatella, että jonkun laihan ihmisen kehossa mun pikku tissit näyttäis tosi isoilta, jopa DD-kupilta!

3. Mun hoivavietti on venytetty ihan äärirajoille jo nyt, kun joudun hoitamaan itseni lisäksi myös tuota siippaa. En voi kuvitella mun aivojen ikinä nyrjähtävän niin solmuun, että tahtoisin hankkia lapsia hoidettavakseni. Never say never, mutta toivottavasti mieli ei tästä muutu, sillä siippakaan ei ole lapsista kiinnostunut.

4. Tää on vanha, mutta varsin herkullinen nolo tunnustus: Kärsin usein pahoista ilmavaivoista. Kaikki tyypilliset ilmalaivan kapteenit kuten herneet ja pavut on älyttömän tehokkaita, samoin monet muut rehut sekä joskus pasta tai leipä. En ole vieläkään päässyt kaikista ihan selvyyteen, jotta osaisin niitä vältellä...eikä se välttely aina onnistuisi, kun jotain on kuitenkin syötävä! Epätoivon hetkinä ihan itkettää, kun kaikki tuntuu pierettävän, etenkin kaikki terveellinen! Salaatin syöminenkin on ongelmallista, koska kaikissa kastikkeissa on sakeuttamisainetta E415, jolle mä olen ilmiselvästi allerginen. Ja varmaan arvaatte, millasia allergiaoireita se aiheuttaa ;)

5. Yllättävän moni on tunnustanut tän saman asian... Ja mä kun luulin olevani ainut kummallinen nainen, joka ei tykkää soittaa puhelimella! Ihanaa kun on internet ja täältä löytää kohtalotovereita, joilla on samoja ongelmia :) Mä pyrin aina tekemään kaikki varaukset netissä mieluummin kuin puhelimessa ja joskus nettivaraus-mahdollisuus on jopa ratkaiseva tekijä, jonka perusteella valitsen, kuka saa mut asiakkaakseen. Mun kampaajalla ei ole nettivarausta, mutta käyn siellä silti, koska sen sijainti on niin täydellinen - punttiksen vieressä on helppo käydä paikan päällä varaamassa aika :D

6. Suuntauduin opinnoissani käytettävyyteen, koska alan kantava ajatus oli mulle niin helpottava: Mä en olekaan ihan käsi, kun en osaa käyttää tietokoneita täydellisesti - vika on niissä koneissa, jotka vaan on niin pirskatin vaikeakäyttöisiä! Toisinaan olen tuntenut pientä riittämättömyyttä, kun en ole syntynyt USB-kaapeli napanuoran paikalla ;)

7. Olen enemmän kateellinen laihoille kuin rikkaille ihmisille. Laihuus ei tuo onnea. Raha ei tuo onnea. Molempia silti kadehditaan yleisesti. Mä uskoisin saavani enemmän onnea, jos saisin vähän lisää laihuutta kuin jos saisin vähän lisää rahaa. Mun taloudellinen tilanne on tällä hetkellä sen verran vakaa ja turvallinen :) Joskus olen suorastaan katkeran kateellinen ihmisille, jotka pysyy normaalipainoisina ilman sen kummempaa ponnistelua. Voin jopa ajatella pikkumaisia ilkeitä ajatuksia, enkä tykkää itsestäni silloin ollenkaan. Rikkaille ihmisille olen aina vain vitsikkään kateellinen, en koskaan katkera.

8. Laitetaan tähän vaikka vielä ne alussa mainitsemani pituus, paino ja BMI. 168cm, 83kg ja 29,4. Historian kertauksena kerrottakoon, että elokuussa -08 aloin laihduttamaan 85 kilosta. Kaloreita laskemalla sain 15 kiloa pois, mutta sehän tuli kaikki takaisin, kun lopetin callejen kyttäilyn. Nyt olis hakusessa sellaset elintavat, joilla paino pysyis kurissa ilman kohtuutonta vaivannäköä. Ei se elämä nimittäin ollut sen kummempaa 15 kiloa laihempanakaan. Ei sitä kannata hinnalla millä hyvänsä tavoitella!

Sadisti hierojaiaiaiai!!!

Pohkeiden hieronta sattuu aina ihan hulluna! Vaikkei ne edes tuntuis olevan pahemmin jumissa. Hieroja väitti, ettei edes lätkäpelaajilla ja futaajilla ole pohkeet yhtä jumissa ku mulla. Ei tainnut uskoa, kun kerroin venytteleväni niitä joka päivä. Jos jotain positiivista haetaan niin pohkeisiin verrattuna selän hieronta ei sattunut juuri lainkaan :D

Hieroja laittoi mulle kinesioteippiä toiseen pohkeeseen, markkinointimielessä ;) Voin tunnustella, auttaako se, eli onko oikea jalka paremman tuntuinen kuin teipitön vasen. Ens kerralla voidaan sitten teipata molemmat pohkeet 10 euron lisähintaan. Saa kyllä olla peijooninmoista tehoteippiä, jos meinaa tähän skeptikkoon vaikuttaa!

Ihme reissu

En syönyt liikaa! Missään vaiheessa ei ollut ähky olo :)
Ällötys sen sijaan tuli, kun kaikki alkoholijuomat oli niin makeita. Siis mitäh? Mähän rakastan makeeta. Jotenkin mystisesti on päässyt käymään niin, ettei limuviinat enää maistu, vaikka makeat herkut uppoaa siinä missä ennenkin. Yritin kyllä juoda, mutta mikäli oikein muistan niin sain vain 6 kokonaista paukkua uppoamaan koko pitkän illan ja yön aikana. Eihän siinä edes päässyt mukavaan humalaan!
Saldona:
3 siideriä
2 Bacardi breezeriä
1 valkovenäläinen
3 vesipulloa
2 Pepsi maxia
+ maistiaishörppyjä muiden laseista

Onneksi muutkaan ei juoneet kovin kauheesti. Silti me oltiin siipan kanssa ainoat, jotka kävi maissa pyörimässä. Eikä ostetu muuta kuin siipalle sulkapalloja. Laivalta ostettiin yksi lava lonkeroa (siipalle, koska sekin on musta nykyään ällömakeeta!) ja varsin maltillisesti karkkia (vain 7 pakettia :)

Esiintyjäkaartissa oli stand up koomikko Ilari Johansson (ihan ok, muttei kukaan vedä vertoja Ismo Leikolalle ;) sekä bilebändi Remix (tosi jees, jopa liian jees, sillä tanssilattialla oli rasittavan ruuhkaista). Jännä huomata, että 10 vuotta sitten laivan disco oli mulle se oikea paikka, jossa soitettiin parasta musiikkia, mutta nykyään ei enää ole. 80-90-luvun suurten hittien coverit on nyt mulle parasta musiikkia. Noinkohan ne humppa-ravintolan mummot ja papat kuunteli sitä samaa humppaa jo parikymppisinä?

Pakko vielä kertoa, mitä satuin kuulemaan toisella korvalla ;)
Tyttö ja poika, ilmeisesti vanhoja tuttuja, tapaavat pitkästä aikaa ja vaihtavat kuulumisia. Poika näyttää käyneen salilla. Tyttökin on käynyt, vaikka sehän ei ulospäin näy. Poika kysyy: "Paljonko nousee penkistä?" Tyttö vastaa: "24 kiloa. Mut se on jo hyvin, kun aluks en meinannut saada pelkkää tankoakaan!" Kyllä harmitti, että istuin niin kaukana, etten voinut heittää väliin pientä omakehua :D

Laiva on lastattu Katilla

Heh, erehdyinkö sanomaan, ettei kalenterissa ole mitään lenkkeilyä kummempaa? Pian sen jälkeen siippa tuli kotiin ja kysyi, lähdetäänkö 22h risteilylle huomenna, eli tänään :D
Niin me sit lähdetään. Eikä mulla mennyt kuin pari tuntia sopeutua suunnitelman muutokseen!
Seurana on siipan kopterikaveri avokkeineen plus joku ennestään tuntematon pariskunta. Epäilen olevani porukan iltaunisin ja vähiten viinaan menevä, mutta onneks hyttiin pääsee helpommin kuin kaupungilta baarista kotiin. Unikatti :)

Sattuneesta syystä en siis ehdi odotella iltapäiväksi luvattuja auringonpilkahduksia vaan kuntoilu pitää hoitaa heti aamusta sisätiloissa. Juoksumatossa on se hyvä puoli, että siihen voi säätää 6 asteen nousukulman ja kävellä koko matkan ylämäkeen. Ei ole pakko juosta ollenkaan, kuten ulkona, jotta saa sykkeen pysymään ylhäällä. Tällä massalla juokseminen nimittäin vähän pelottaa. Tahtoisin polvien olevan golf-kelpoiset vielä eläkkeelläkin ;)

Massasta puheenollen, vaaka näytti tänään taas 83,4. Viime ja toissa viikonlopun 85kg oli vaan joku häröily, sillä tietoisesti en ole mitään muuttanut. Ehkäpä se ei ollutkaan ihan täyttä humpuukia, että kuu vaihtaa napojaan ja magneettikentät on niin erikoisessa tilassa, että ihmisen keho reagoi turboamalla? :D

Talvitakki?

Kaikki tuntuu nyt bloggaavan vaatteista ja nettishoppailusta!
Mä en pahemmin tykkää shoppailla, noin niinku naisten asteikolla mitattuna. Sopivien ja hyvin istuvien vaatteiden löytäminen on aina työn ja tuskan takana. Impulssiostokset vielä menettelee, mutta jos jotain pitäis ihan tarpeeseen löytää niin eipä saletisti löydy! En vois kuvitellakaan tilaavani jotain netistä. Joutuisin niin suurella varmuudella palauttamaan kaiken, ettei se olis vaivan arvoista.

Mun pitäis ostaa talvitakki. Nyt lienee oikea aika sen ostamiselle. Intuitiolla menisin ostamaan takkia sitten, kun sitä alkaa tarvitsemaan, mutta kokemus on opettanut, että silloin on yleensä jo myöhäistä ja kaikki parhaat myyty. Onkohan jopa jo nyt myöhäistä ostaa takkia Etelä-Suomen talveen eli nollakeliin? Se on kuitenkin enää alle kymmenen asteen päässä...

Vanhasta takista on vetoketju (melkein) rikki. Sitä pitää käsitellä juuri oikein, jotta sitä voi käyttää. Joskus kiireessä tulee sohellettua niin, että lopulta joutuu astumaan ulos takista, kun ei saakaan vetoketjua alas asti auki. Nepparit toimii moitteetta. Eli en mä nyt ihan takitonna kulje, jos en mitään saa ostettua :)

Ei mulla ole kalenterissa mitään lenkkeilyä kummempaa tälle viikonlopulle. Ihan hyvin ehtisin Selloon takkeja sovittamaan. Ei vaan huvittais. Miksei joku vois vaan tuoda mulle sitä täydellistä takkia kotiin? Vaatimukset ei ole kovat: sopivan kokoinen, käytännöllinen, mukava päällä ja hyvän näköinen :)

70 kiloa!!!

Tänään sain siipan mukaan varmistamaan penkkiä sekä vähän yllyttämään hullua...
Aluksi lämmittelin huolella: 20*tanko, 20*30kg, 15*40kg
Sitten ihan perus-sarja: 8*50kg
Sitten oli tarkoitus laittaa 55kg, mutta siippa puikkasi tankoon vähän extraa: 7*57,5kg
Samahan se on sitten laittaa tasan 60 kiloa, jolla meni yllättäen 6 toistoa. Ennen en muista jaksaneeni neljää enempää... Siihen siippa kommentoi, että jos tossa oli noin iso parannus niin kyllä mä sit nostan 70 tai jopa 75 kiloakin. Ladattiin tankoon 70 kiloa ja sehän nousi ihan yllättävän kevyesti :D
75 ei sentään enää noussut, enkä ihmettele, kun alla oli jo noin monta kovaa sarjaa!

Olen iloinen kuin pieni orava :) Vaikka toi onkin vain viime joulukuisen enkan uusinta niin nyt se tuntui kevyemmältä kuin muistelen silloin tuntuneen. Lisäksi tää oli eka kerta, kun moista yritin olkapäävaivojen jälkeen, eikä ollut ongelmia. Olen luottavaisin mielin, että ensi viikolla nousee 75 kiloa, jos kaikki sujuu normaalisti eli en saa flunssaa tai univaikeuksia tms.
Master plan, jolla tulos varmistetaan on seuraava: Siirretään penkkipäivä lauantaille, jolloin yleensä jaksan paremmin kuin arkisin töiden jälkeen. Ja siihen tulee pari ylimääräistä lepoa penkkitreenien väliin sekä myös edeltävän yläselän treenin jälkeen. Nythän olen käynyt just eilen salilla ja yläselässä on pientä lihaskipua ja väsymystä - ja niistä huolimatta nostin 70kg! Happyhappyjoyjoy!

Nestemäisiä calleja

Luin jostain luotettavasta lähteestä (jota en valitettavasti enää muista) että ihmisen nälänsäätely huomaa nestemäiset kalorit huonommin kuin kiinteät. Eli kaikki nestemäinen pitää nälkää huonommin kuin kiinteä, jos kalorimäärä on sama. Jos haluaa laihtua, ei kannata juoda yhtään kaloreita. Jos haluaa kasvattaa lihasmassaa, mutta on vaikeuksia syödä riittävästi, kannattaa juoda kaloreita. Uskomatonta kyllä, mutta jollain onnekkailla on oikeasti tuokin ongelma ;)

Luin myös Pöperöproffan jutun Ruokaa treenin jälkeen vai palautusvalmiste? jossa todetaan palautusjuoman olevan optimaalisempi vaihtoehto, mutta ero lienee tavallisen kuntoilijan kannalta varsin pieni - eli lillukanvarsia :D

Osaatteko jo päätellä, mitä tästä seuraa?
Aivan oikein, aion vähentää palautusjuoman lipittämistä!

Mun tavoitteena ei ole kasvattaa lihasmassa tai voimaa hinnalla millä hyvänsä vaan haluan pitää painon kurissa - mieluiten tiputtaa sen alle 80 kiloon. Mulla ei ole mitään vaikeuksia syödä riittävästi ja saada kaikkea tarvitsemaani ruuasta. Mun salimatka on 100 metriä, joten pääsen tosi nopeasti kotiin ruuan ääreen. Itse asiassa olen aina juonut palkkarinkin vasta kotona, koska täällä sen voi sekoittaa jääkaappikylmään veteen. Lisäksi oon jo pidemmän aikaa miettinyt, millainen vaikutus palautumiseen on sillä, että mä käyn aina salilla iltaruuan jälkeen. Joskus lähden about heti syötyäni, joskus vasta parin tunnin kuluttua, mutta joka tapauksessa ruoka on edelleen vatsassa imeytymässä treenin aikana. Vois kuvitella, että vielä palautusjuomaakin parempi olis toi, että ennen treeniä syöty ravinto imeytyy koko treenin ajan. Vai häh?

Siltikin, never say never. Joskus palkkaria varmaan tarvitsee, jos ei kaapissa satu olemaan sopivaa murkinaa. Ainakin tuon nyt kesken olevan pussin voi vähitellen vetää napaan :)

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske puhuu asiaa! Olen ollut samaa mieltä kaikista jutuista, jotka tähän mennessä olen sen blogista lukenut.

Tässä lainaus Ei vettä mun kaljaan -kirjoituksesta:
"[...]ei alkoholismi mikään oikea sairaus ole. [...] Ymmärrän ne yhteiskunnalliset syyt joiden takia alkoholismista alettiin puhua sairautena. Sairausluokitus on nykyajan humaani tapa käsitellä ihmisen heikkouksia ja poikkeuksia. Masennus, ADHD tai riippuvuudet ovat luonnollinen osa ihmisen käytöstä. On silti erittäin hyvä, että esimerkiksi sairaanhoitojärjestelmä tai työnantajat käsittelevät alkolismia sairautena. Mutta ei oikeasta sairaudesta voi päästä eroon omalla päätöksellä. Kuka tahansa alkoholisti lopettaisi heti juomisen jos henkeä uhattaisi aseella. Mutta lopetapa syöpä samalla tavalla. En tarkoita, että viinasta luopuminen olisi helppoa. Yhteiskunnan pitää auttaa ihmisiä kamppailussa viinanpirua vastaan. Mutta silti korkin saa loppujen lopuksi kiinni vai yksilö itse, ei valtio."

Lue seuraavaksi sama teksti uudestaan, mutta korvaa sanat viina ja alkoholi sanalla sokeri ;)

Länsimainen ylipaino-ongelma

Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen: Tehdään pahempaa ruokaa. Jokainen on varmaan huomannut, että olo on kylläinen paljon vähemmällä, jos ruoka ei ole erityisen hyvää. Kielletään heti kättelyssä ainakin sokeri, rasva ja natriumglutamaatti niin jo alkaa tapahtua!

Natriumglutamaatista puheen ollen... Mä en ole vakuuttunut, että siitä olisi terveydellistä haittaa. Siitä saattaa olla haittaa, mutta saatta myös olla olematta. Sen sijaan olen täysin vakuuttunut, että terveydellistä hyötyä siitä ei ole. Sen ainut hyöty on, että ruoka maistuu paremmalta. Näillä perusteilla sitä kannattaa välttää, jos järkevästi pystyy. Itse olen liian laiska välttelemään sitä kovinkaan ponnekkaasti. Jos joku muu tekee mulle ruuan valmiiksi (siippa, työpaikan keittäjä, ravintola, jne.) ja laittaa sinne sitten aromisuolaa niin en pidä kohteliaana alkaa siitä valittamaan. Voisin vaikka joutua itse laittamaan ruokani seuraavalla kerralla!
Silloin harvoin, kun itse laitan ruokaa, koitan pärjätä ilman, mutta huono kokki tarvitsee kaiken mahdollisen avun ;) Yksi mun suosikki-iltapala on ollut tomaattia ja raejuustoa ja päälle aromisuolaa. Siihen olen koittanut pohtia jotain muuta maustetta ja toistaiseksi paras löytö on ollut HP:n BBQ-kastike (jonka valmistusaineluettelon perusteella en ole aivan varma, etteikö siinäkin olisi natriumglutamaattia).

Joktap, natriumglutamaatti on taas sellanen lillukanvarsi, johon ei pitäisi takertua, kun elämässä on niin paljon isompiakin ongelmia :)

Kyykky vs. prässi

Prässi oli tänään varattu, joten tein tavallisia kyykkyjä. Ällistyttävää, miten erilaiselta se tuntui! Prässiin saa latoa limppuja 200 kilon edestä, jotta vastus on sopiva raskaalle 12 toiston sarjalle. (Huom! Eri laitteissa painot ei vastaa toisiaan, eli meidän prässin 200kg ei välttämättä ole lainkaan sama kuin teidän!) Kyykkyjä tein suht varovasti 60 kilolla, kun alaselkä oli jo mavesta väsynyt.
Paino siis oli selvästi kevyempi ja siltä se tuntuikin. Isot lihakset pääsi helpommalla. Toisaalta pieniltä tukilihaksilta vaadittiin enemmän, kun täytyi pitää tasapainoa ja tekniikka kunnossa. Suoritus oli kevyempi, mutta vaikeampi - hitaampi ja tuskaisempi. Aerobista kuntoakin tuntui tarvitsevan enemmän. Olin iloinen aina sarjan päättyessä, ehkä enemmän kuin prässissä. Osasyynä saattaa kyllä olla se, että prässi on mulle jo niin tuttu ja tiedän tasan tarkkaan jaksavani sen ongelmitta, mutta tuo kyykky oli nyt eka kerta sitten viime kevään eli sinänsä vähän jännempi paikka. Nyt vaan odotellaan ja jännätään, kuinka kipeiksi koivet tulee...

Hiirenvire reidessä

Vasen etureisi nyki eilen useampaan otteeseen. Hauiksessa mulla on pariin kertaan ollut hiirenvire, muttei koskaan ennen reidessä. Oli muuten hassun näköistä ja tuntuista. Koko reisi hyllyi kuin vanukas :D

Kuten arvata saattaa, Katti syö kalaa mielellään :) Nyt on ollut hyvä kalaonni, sillä perjantaina oli töissä lohta, eilen ravintola Mummolassa oli lounasbuffetissa kalamureketta ja tänään kaverin luona oli maukasta itse savustettua lohta. Nerokas sähkösavustin sopii pieneenkin pihaan, eikä savua tule niin paljon, että naapurisopu kärsisi!

Savukalan jälkeen käytiin kävelyllä mun lapsuuden maisemissa Kauklahdessa. Oi, nostalgiaa! Tässä talossa asuin 20-vuotiaaksi saakka:

Koska kyseessä oli insinörttien kävelyretki, kukaan ei jättänyt kännykkää kotiin, vaan mukana pyöri kaksi Endomondoa ja yksi Sports Tracker. Mun Endomondo sanoi matkan olleen 7,29km, ajan 1h 39min ja siten keskinopeuden 4,4, km/h. Muut sai vähän eri matkat. Muistaakseni ainakin toinen oli 7,44km. Olis kiva tietää, onko toi ihan tyypillinen ero matkassa, kun kaksi ihmistä ei koskaan kävele tasan samassa kohtaa, vaikka käveltiin sama lenkki? Vai tuleeko noinkin iso heitto ihan vain GPS:n ja puhelimen mittauksen epätarkkuudesta? Jos kyse on epätarkkuudesta niin onpas aika huvittavaa, että tulos ilmoitetaan kymmenien metrien tarkkuudella, vaikkei sen oikeellisuudesta ole varmuutta edes satojen metrien tarkkuudella...

Katti koe-eläimenä

Yksi Sokerittoman Syyskuun tavoite oli katsoa, miten se vaikuttaa painoon. Nyt alkaa olemaan sopiva aika arvioida sitä. Tässä faktat painon kehityksestä:
- Elokuussa paino pyöri 83 kilon molemmin puolin aika holtittomasti, koska oli vielä kaikenlaisia kissanristiäisiä, enkä pahemmin tarkkaillut syömisiä.
- Syyskuun kaksi ekaa viikonloppua paino oli vähän alle 83. Kolmantena viikonlopuppuna se oli tasan 83 sekä lauantaina että sunnuntaina (weird!) ja sitten neljäntenä jo vähän yli 83.
- Lokakuun ekana viikonloppuna en käynyt puntarissa, koska siinä oli Sokerittoman Syyskuun jälkeiset sokeriorgiat.
- Sitten päästäänkin jo viime viikonloppuun, jolloin vaaka näytti 85 - samoin kuin tänään.

Summa summarum: Paino on noussut 2 kiloa kahdessa kuukaudessa. Tietenkään ei ole mahdollista sanoa, mistä se lopulta johtuu... Voisin kuitenkin veikata, että syyskuussa paino nousi, koska tukahdutin sokerinhimot syömällä enemmän ruokaa. On mahdotonta sanoa, olisiko paino noussut vielä enemmän, jos olisin ruuan sijasta vaan syönyt sokeriherkkuja - tod. näk. kyllä. Tän lokakuun nousun veikkaisin johtuvan siitä, että sokeria on uponnut runsaammin nyt, kun se on taas sallittua.

Patrik Borgin teorian mukaan liiallinen syömisen tarkkailu ja sokerin rajoittaminen johtaa vain syömisen lisääntymiseen. Vuosi sitten luin Borgin kirjan Rentoa painonhallintaa, jonka oppeja olen yrittänyt soveltaa siitä asti. Rento syöminen ja kieltävän suhtautumisen kitkeminen on tuonut 10 kiloa lisää painoa. Tietenkään ei voi olla varma, mitä olis käynyt, jos en olis lukenut koko kirjaa... Siitä kuitenkin voi olla varma, että Borgin opit ei toimi mun kohdalla. Toinen todiste tuon päätelmän puolesta on ekat 28 vuotta mun elämästä. Silloin en todellakaan suhtautunut mihinkään syömiseen kieltävästi, vaan otin rennosti ja yritin parhaani mukaan syödä terveellisesti. Päivääkään en normaalipainossa ollut vaan lihoin melko taisaisesti kilon vuodessa!
Musta tuntuu, että Borgin systeemi toimii syömishäiriöiden hoitona, kun koitetaan opetella tervettä suhtautumista ruokaan esim. anoreksian, bulimian tai BED:in jälkeen. Mutta se ei toimi ollenkaan tämmöselle henkisesti terveelle, ruokaa rakastavalle kissalle, jonka ongelmana on hyvä ruokahalu ja isot annokset ihan joka aterialla, kun aina on kova nälkä ja kaikki ruoka on tosi hyvää ;)

Mikähän ihme mulle toimis?
Kalorien laskeminen toimii, joo, muttei sitä voi tehdä koko loppuelämää. Olis ihan turhaa laihduttaa taas calleja laskemalla ja lihoa taas takaisin, kun lopettaa laskemisen. Nyt pitää löytää joku konsti syödä sopivasti mutulla!

P.S. Löysin hyvän Eroon sokerinhimosta artikkelin jostain teinien Terkkari -palvelusta. Siinä on minusta parhaat neuvot, mitä löytyy - valitettavasti ton parempia ei ole :(

Omppuherkku

Oho!
Nyt tuli niin erkullista herkkua, herkullista erkkua, että on ihan tapojeni vastaisesti poustattava resepti!

Nämä tarvitset:

Suristele omput silpuksi.
Lisää rahka ja kaneli.
Suristele vaahdoksi.

Toki raastamisen ja sekoittamisen voi hoitaa myös käsipelillä, mutta silloin lopputulos ei ole yhtä vaahtomainen - ja se oli tässä se juttu :)

Tööt

Mä oon nyt jo pari viikkoa ollut epänormaalin väsynyt. Tuleehan näitä kausia joskus, mutta yleensä ne on paljon lyhyempiä. Mistä tää voisi johtua?
Väsymys alkoi juuri Sokerittoman Syyskuun loputtua. Yritän olla itselleni raadollisen rehellinen, mutten siltikään koe syöneeni älyttömästi herkkuja. Olihan tossa kuun alussa pari törkeetä mässypäivää ja sen jälkeenkin olen monena päivänä syönyt jotain pientä - mutten koko ajan ja niin paljon, että väsymys voisi johtua liiasta sokerin syönnistä. Eihän?
Nyt on syksy. Päivät lyhenee silmissä. Ulkoliikunta vähenee ja senkin vähän aikana ei enää saa kunnolla aurinkoa. Olisiko aika lappaa enemmän Deetä ääntä kohti? Ei se mitään ota jos ei annakaan. Ostin uuden purnukan ja päiväannos nousee nyt 30 mikrogrammaan. Toivottavasti tulee edes lumevaikutus ;)
Onneks mä oon jo ajat sitten oppinut, että väsymyksestä huolimatta kannattaa lähteä kuntoilemaan. Siellä kyllä piristyy ja tulee hyvä mieli :)
Tänään suuntasin vaihteen vuoksi uimahallille. Tunnin verran polskin, vähäsen uiskentelin ja enimmäkseen vesijuoksin. Aika tylsää puuhaa se on yksinään. Oli ikävä Stadikan karavaania. Sinnittelin kuitenkin sen ajatuksen voimalla, että mulle tekee oikein hyvää harrastaa välillä kevyttä palauttavaa liikuntaa. Onneks se tosiaan on niin kevyttä, ettei tarvii suun kautta hengittää, sillä mä kynnän niin syvällä, että menis välillä vettä suuhun, yäk. Sitä vois melkein kuvitella olevansa lihaksikas, kun kaikilla muilla oli hartiat reilusti veden pinnalla, mut mulla ne oli koko ajan veden alla, samoin kuin leuka. Rasvahan kelluu vedessä ja lihakset uppoaa. Tai sit mulle sattui jotenkin viallinen vyö, joka ei kelluttanut normaalisti...ei se kyllä silmämääräisesti siltä näyttänyt ;)

Ruokaaaaargh!

Kävin tänään Prismassa ostamassa siipan toivelistan mukaisesti:
- pizzaa
- pyttipannua
- mozzarella sticks
- Magnum mini jäätelöpuikkoja

Arvatkaa kuinka paljon mua ottaa päähän?
Miksi mä edes yritän syödä terveellisesti, kun toinen mässäilee?

Lihas kasvaa levossa

Eli huomenna mä oon aivan äärettömän pala, kun tänään koomaan sohvalla :D
Seuraavaksi koitan saada siipan katsomaan maanantaina tulleen Prisma: Lisäaineet lautasellamme. Viime viikolla tullut osa 1 oli oikein kiintoisa, joten odotukset on kovat. Meillä on käytössä TVkaista, joka on tosi näppärä meille. Ei ole mikään ongelma, jos hyvästä ohjelmasta saa vinkin vasta jälkikäteen, kun tuolla on kaikki tallessa. Ei tarvii etukäteen ehtiä/muistaa laittaa ohjelmia nauhotukseen, eikä sarjan loputtua tarvii muistaa poistaa toistuvia nauhotuksia. Eikä tarvii muistaa katsoa/poistaa niitä nauhotettuja ohjelmia - tuolla ne säilyy neljä viikkoa ja jos niitä ei siinä ajassa tule katsottua niin sit et tarviikaan katsoa ;)

Kiertäjäkalvosin

Kiertäjäkalvosin on sellanen sanahirviö, ettei se edes voi tarkoittaa mitään hyvää!

Mulla on nyt kolmatta päivää vasemmassa olkapäässä se sama tunne kuin oli viime tammikuussa ennen olkapään kipeytymistä ihan toden teolla. Se ei ole kipeä, mutta siinä on sellanen tavallaan puuduksissa oleva tunne, kuin se olisi ollut samassa asennossa liian pitkään - vaikkei siis todellakaan ole ollut vaan liikuttelen sitä usein ja haen parempaa asentoa.

Keväällä parantelin olkapäätä pitämällä totaalilepoa ja kesällä tein kuntoutusliikkeitä plus vähitellen punnerruksia ja leuanvetoja kotona. Elokuun puolivälistä alkaen olen taas treenannut salilla ja aika nopeasti olen voinut lisätä vastuksia ihan ongelmitta. Olen tehnyt vapailla painoilla (käsipainoilla, tangoilla ja taljoilla) mikä kehittää samalla kehon hallintaa ja on mun mielestä paras tapa treenata.

Viime viikolla päätin pitää kevyempää viikkoa ja salin ruuhkaisuuden takia hinkkasin laitteissa. Se oli ainut muutos rutiineihin ja nyt on sit olkapäässä hassuja tuntemuksia! Ilmeisesti mulle ei sovi laitteiden pakottamat liikeradat vaan mun on parempi tehdä vapailla painoilla, joita voi liikuttaa omalle keholle sopivin liikeradoin. Olen kyllä vähän yllättynyt, sillä olin elänyt siinä uskossa, että laitteet olis nimenomaan turvallisempia kuin vapaat painot ja että niissä olis varmasti oikeat ja hyvät liikeradat.

Viime keväänäkin oli vähän sellanen haisu, että olkapään kipeytymiseen vaikutti ratkaisevasti Smithissä tehty pystypunnerrus. Luulin tehneeni sitä liian isoilla painoilla heti aluksi ja lisäksi mietin myös liikeradan sopivuutta itselleni. Varma en tietenkään voinut olla silloin, enkä ole nytkään...

Kuulostaako tää mun teoria uskottavalta? Kannattaako näillä kokemuksilla jo alkaa välttelemään laitteita? Vai olenko turhan taikauskoinen?

Jalkatreeniä

Päädyttiin sit lopulta eilen kyläilemään siipan porukoille, kun siippa halus päristellä työkaluilla isänsä kanssa. Ei siinä muuten mitään, mukava perhe sillä on, mutta ne reissut venyy aina tuplasti pidemmiksi kuin itse soisin. Neljä tuntia olis nytkin ollut passeli visiitti, mutta kahdeksan aiheutti jo pahaa pitkästymistä ;) mut jos siitä nyt jotain hyvää hakee niin tylsyyden jälkeen jaksaa taas paremmin porhaltaa koko viikon! Ja sain luettua rautaisannoksen naisten hömppälehtiä - nyt en kaipaa niitä loppuvuoteen :D

Aurinkoinen lenkkeilysääkin jäi eilen hyödyntämättä, kun olin jo ehtinyt käydä suihkussa ja meikata ennen Ronnie Colemanin ohareita, enkä enää millään osannut asennoitua uuteen suihkuun lenkin jälkeen. Joustamaton katinretale ;) Vaan jälleen näkyvissä on se kuuluisa hopeareunus: Ylimääräisen lepopäivän jälkeen jalkatreeni oli tänään helppoa ku heinänteko :D

Tein tämmösen setin:
soutulaite 10min

mave 20*tanko, 15*40kg, 12*50kg, 3*12*60kg
prässi 15*50kg, 15*100kg, 12*150kg, 3*12*200kg
sivutaivutus 3*20*20kg
askelkyykkykävely 6*20 askelta
vatsarutistus maassa 3*12
svingi taljassa 3*15*7,5kg
crossari 15min

Aikaa meni 1h 20min, kun nopeutin touhua vähän tekemällä askelkyykkyjä lomittain kylki- ja vatsaliikkeiden välissä. Ihmeen kevyttä tosiaan oli - mistään tuossa ei voi sanoa, että olis ollut loppuun asti tekemistä ja tiukkaa rutistusta :)

Jalkareenissä mulla on sellanen onkelma, että jalat kestäis paljon enemmän kuin alaselkä. Noilla painoilla jo alaselkä painuu prässissä aika ikävästi selkänojaa vasten. Se ei tunnu kovin terveelliseltä... Siippa on kyllä tarkistanut mun asennon ja tekniikan, joten ei voi muuta kuin todeta mun jalkojen olevan liian vahvat :D
Kyykyssä ongelmana on mun kehon mittasuhteet, nivelten liikkumattomuus tms yksilöllinen ominaisuus, jonka vuoksi en vaan osaa mennä kunnolla alas asti kovinkaan isoilla painoilla. Kunnolla alas asti = reidet vaakatasoon. Kovinkaan isoilla painoilla = yli 60kg. Kaipa siinä harjoittelu auttais, jos hinkkais eka pidempää sarjaa tolla kuudellakympillä, kunnes olis niin vahva, että 70kg tuntuis yhtä kevyeltä kuin 60 ennen ja niin edelleen, kunnes lopulta 100kg tuntuis yhtä kevyeltä ;)

Pettymys

Hajuvettä hauiksiin ja menox Fitness Expoon! Ennen lähtöä vielä vilkaisu Facebookkiin...ja mitvit? Coleman on tehnyt oharit. Todella epäammattimaista. Ei sinne sit viitti lähteä ollenkaan. Kaikki muu on kuitenkin ihan sitä samaa kuin edellisinäkin vuosina. Olisin halunnut nähdä Colemanin livenä saadakseni oikean käsityksen sen koosta. Ja jos olis sattunut pääsemään lähelle, niin olis ollut kiva tuntea itsensä pieneksi kerran elämässään ;)
Nyt vaan jumitetaan kotona, eikä keksitä mitään tekemistä - tai ainakaan sellasta, mitä molemmat haluis tehdä... Ärrinmurrin! Tää on just tätä joka kerta, jos ei ole etukäteen suunniteltu jotain. Me ei vaan keksitä mitään ex-tempore. Menee koko sunnuntai harakoille :(

Uppopalloa...

...eiku se olikin golfia ;) Muiden menojen takia pääsi käymään niin, että edellinen golfkierros pelattiin kolme viikkoa sitten ja tässä välissä olikin tullut syksy. Ihan yllättäen ja pyytämättä, kuin faksi!
Kenttä oli melkosen märkä. Onneks kengät piti vettä vielä aika hyvin, eikä kierroksen aikana satanut - ainoastaan ajomatkoilla molempiin suuntiin. Ruskan värjäämä metsä tarjosi kauniita maisemia, joita olisin mieluusti ihaillut enemmänkin, mutta kun piti koko ajan katsoa jalkoihinsa, ettei kävellyt pahasti lätäkköön! Valokuviakin olis ollut kiva saada, muttei tullut pelin tiimellyksessä otettua. Paitsi yhden räpsäsin ennen kierroksen alkua. Ei kyllä kuva tee oikeutta syksyn väreille.

Tää oli nyt kauden vika kierros. Ei oo enää kiva pelata, kun on näin märkää ja kuraista. Vaatetta pitää pakata päälle niin, että se jo haittaa svingiä. Peli menee huonommin kuin kesällä ja se tietty harmittaa. Harmitusta jostain syystä vähensi toi tieto, että tää on nyt vika kierros. Jotenkin oli helpompaa olla välittämättä tuloksista ja nauttia vaan syksyn kauneudesta ja juhlistaa oman golfkauden päätöstä.

Tää golf-vuosi oli kokonaisuutena oikein mainio :)
Tasoitus tippui 19.9 -> 19.0 ja kävi se välillä alempanakin. Vielä riittää haastetta tuleville vuosille :D
Kierroksia pelasin yhteensä 34, joista 6 Portugalissa talvilomalla, 20 kotikentällä Nurmijärvellä, 8 muilla kotimaan kentillä ja 15 heinäkuussa kesälomalla. Toi saattoi hyvinkin olla ennätysmäärä kierroksia. Me ei koskaan olla pelattu kovin montaa kierrosta vuodessa. Pelimäärään nähden ollaan siipan kanssa molemmat aika hyviä pelaajia (vaikka itse sanonkin ;)

Vaikka golfit on nyt golfattu, ajattelin silti jatkaa lokakuun loppuun samalla treeniohjelmalla. Kelit kelpaa vielä lenkkeilyyn, mutta valoa siihen riittää enää viikonloppuisin. Salipäiviä voi vähän vapaammin vekslata, kun ei tarvii huolehtia jalkojen jaksamisesta, yläkropan liikkuvuudesta ja kaikkien lihasten kivuttomuudesta viikonloppuisin golfia varten... Marraskuussa varmaan on jo niin paljon kylmä, että mä alan sisäkissaksi, ainakin pääsääntöisesti :)

Tää ei nyt vetele!

Leuanveto ei etene!

Toukokuun alussa aloitin leuanvetojen harjoittelun tekemällä kevenettyjä versioita kahdesti viikossa. Vähitellen lisäsin oikeita toistoja ja vähensin kevennystä. Heinäkuun loppuun mennessä olin saavuttanut enkan 5*5 oikeeta leukaa. Sen jälkeen en ole saanut parannusta aikaiseksi!

Elokuussa yritin räjäyttää voimat kasvuun tekemällä leukoja kolmesti viikossa - tuloksetta. Syyskuussa vaihdoin taktiikkaa: Vain kerran viikossa leuanvetoja + apuliikkeitä salilla. Tulokset ei parantuneet, vaan toi 5*5:kin tuntui raskaammalta illalla töiden jälkeen kuin loma-aamuina.

Nyt olen pari kertaa tehnyt arki-illan salitreenin lisäksi pelkkiä leuanvetoja kotona sunnuntai-aamuna. Eli takaisin kahdesti viikossa -sykliin. Toivottavasti alkaa toimimaan... 

Tänään ei kyllä siltä tuntunut. Olo oli ku makaroonilla - kypsäksi keitettynä. Sama homma oli toissapäivänäkin. Ja salilla oli väkeä ku pöpilässä. Sopivasti sattui tämmösille päiville noi ruuhkat niin oli helppo tehdä valinta ja siirtyä laitteisiin tekemään kevyempää treeniä. Normaalisti teen aina enimmäkseen vapailla painoilla ja siitä on aika vaikee luopua, jos fiilis on hyvä ;)

Ehkäpä tän kevyemmän viikon jälkeen tulee taas vahva viikko ja tulokset paranee. Siihen on vaan pakko uskoa, vaikka kuinka hötkälöityttää!

Lepopäivä = Karkkipäivä (taas!)

Tää makeanhimo on ihan mahoton, kun sokeri ei ole kategorisesti kielletty!
Ja sokeria on niin usein ja helposti saatavilla, että sitä tulee syötyä joka päivä ihan vahingossakin. Tai tahallaan. Ostin karkkia, koska näin lepopäivänä ei haittaa olla vähän ähkyssä. Salilla se ei tunnu kovin kivalta ja salin jälkeen ei tee mieli "pilata koko päivää". Lepopäivä on jostain syystä kivempi pilata...weirdo!

Makeanhimo on usein oire janosta. Se on ihan tutkittu ja todistettu juttu ja olen itsellänikin sen huomanut. Tänään join kyllä töissä normaalin kolme pulloa vettä, mutta ruokalan kinkkikiusaus oli huhujen mukaan liian suolaista... Mähän olen sellanen vanha syöppö, että mun suussa kaikki maistuu vaan hyvältä ;)

Makeanhimo on usein myös nälän oire. Valitettavasti se iskee niin isolla viiveellä, että on liian myöhäistä syödä kunnon ruokaa vasta siinä vaiheessa, kun tajuaa kärvistelevänsä nälästä johtuvan makeanhimon kourissa. Joka iltaista makeanhimoa vastaan pitää uskaltaa taistella syömällä kunnon aamupala, reilu lounas ja tukeva välipala, vaikka illalla on kotona on tarkoitus laittaa vielä lämmin ruokakin. Toi taktiikka tehoaa kyllä hyvin makeanhimoon, mutta siinä tulee syötyä niin paljon, ettei vahingossa pääse laihtumaan ;)

Mulla on tapana käydä salilla vasta illalla ruuan jälkeen. Salin jälkeen juon palkkarin ja syön rahkaa, jos on vielä nälkä. Joskus vielä senkin jälkeen on vähän nälkä (tai tekis mieli syödä jotain, minkä mä myös tulkitsen näläksi, koska yritän taistella makenhimoa vastaan syömällä tarpeeksi kunnon ruokaa). Tässä kohtaa tulee ongelma: Salin jälkeen motivaatio terveelliseen syömiseen on korkealla, enkä halua syödä mitään tyhmää, kuten karkkia, suklaata, sipsejä jne. Niitähän kaapista aina löytyy ja niitä on näppärää lappaa kitusiin. Mutta kun en halua turhia kaloreita, hiilareita tai rasvoja. Avaan ja suljen kaapin ovia ja joka kurkkauksella toivon sinne ilmestyneen jotain uutta terveellistä murkinaa, joka olis vaivatonta ja maukasta :D

Eilen oli just tollanen ilta ja vielä pahimmasta päästä. Oon syönyt niin paljon pähkinöitä sekä raejuustoa mehukeitolla, ettei ne jaksa enää innostaa, ja rahkaa olin jo syönyt. Siinä kaappeja availlessani mietin, onko se nyt sitten mikään ihme, että ihmiset syö herkkuja, kun mitään muuta näppärää suuhunpantavaa ei ole tarjolla? Alkoi tosissaan ottaa pattiin toi lähes joka iltainen pikkunälkä ja terveellinen syöminen. Enhän mä joutuis olemaan nälkäinen joka ilta, jos en yrittäis syödä terveellisesti. Tuosta turhautumisesta varmaan johtui se, että tänään päätin ostaa karkkia ja olla kylläinen. Huomenna taas salille ja sen jälkeen kaapin ovia heiluttelemaan ;)

Frederikin sääret

- Huomasitko sen Frederikin näköisen miehen, joka teki vatsoja sun vieressä?
- Se oli Frederik.
- Eikä!
- Oli se.
- No, enivei, huomasitko, että sillä oli upeat naisten sääret? Moni nuorikin nainen olis kateellinen!

First world problems

First world problem: Olen lihava
Real problem: Aliravitsemus


First world problem: Sokeri on liian hyvää ja halpaa
Real problem: Köyhyys

First world problem: Siippa syö karkkia joka päivä
Real problem: Parisuhdeväkivalta

First world problem: Niskat jumissa päätetyöskentelystä
Real problem: Kolera

First world problem: Kiire töissä
Real problem: Sota

Mielipuolista!

Sokerittoman syyskun tavoitehan oli:
"Haluan kokeilla, miten sokeriton syyskuu vaikuttaa mun fiiliksiin ja hyvinvointiin."

Fiilikset oli tasaisemmat, kun verensokeri ei niin heitellyt, ja hyvinvointi lisääntyi, kun turhat sokeriturvotukset jäi pois. Musta tuntuu, että niitä "elämä on ihanaa" hetkiä oli tavallista enemmän ja niitä "kaikki on paskaa" hetkiä oli tavallista vähemmän ja ne oli tavallista lievempiä. Kuukausitasolla ero oli siis merkittävä. Sen sijaan päivätasolla eroa oli joskus paljon, mutta joskus ei lainkaan. Tarkoitan siis sitä, että joinain päivinä mulla voi olla ihan loistava olo ja hyvä fiilis, vaikka söisin kuinka paljon sokeria tahansa (esim eilen oli sellainen päivä). Toisinaan taas sattuu sellaisia päiviä, että olo on kyllä ok ilman sokeria, mutta pienikin sokeriherkku johtaa kamalaan syöksykierteeseen. Ongelma on siinä, etten useinkaan osaa etukäteen sanoa, kumpi päivä tänään on - ja sit on jo liian myöhäistä, kun sitä sokeria on jo syönyt!
Veikkaisin päivien erilaisuuden liittyvän jossain määrin kuukautiskiertoon, joka ei e-kapselin kanssa ole mitenkään säännöllinen ja ennustettava. Tavallisia pilsuja syödessä nää meni enemmän kahden viikon jaksoissa, muttei silloinkaan täydellisesti.
Toinen ongelma on se, että sokerin kokonaan syömättä jättäminen on paljon helpompaa niinä päivinä, kun se ei aiheuttaisi suuria ongelmia. Sen sijaan maailma-kaatuu-niskaan-päivinä sokerin vastustaminen on paaaljon vaikeampaa ja ne on juuri niitä päiviä, jolloin siitä seuraa vain lisää paskaa niskaan. Varsin vaikea yhtälö, kun sokeria voisi syödä niinä päivinä, kun ei pahemmin tee mieli, mutta pitäisi jättää syömättä juuri niinä päivänä, kun tekee mieli ihan sikana :(
Mielipuolista olis herkutella silloin, kun ei erityisemmin tee mieli. Mielipuolista olis herkutella silloin, kun tietää siitä tulevan paha olo. Mielipuolista olis uhrata omat tavoitteet hetkellisen herkullisen makukokemuksen takia. Ja silti noita kaikkia tulee tehtyä liian usein. Mielipuolista!

Patukkapäivä

Tänään osallistuin kaverien järkkäämään Ei taida tyttö tietää... -leivontailtapäivään, jossa tehtiin myslipatukoita. Ameriikan malliin niistä tuli varsin makeita ja kun vielä lisäksi syötiin pullaa ja karkkia niin sokeriällötys oli taattu - sattuipas sopivasti ;)
Enköhän mä jo huomenna kykene vetämään napaani evääksi saadut patukat ynnä muuta holtitonta sokerin väärinkäyttöä, mutta sen jälkeen pitää taas palata arkeen. Ehkä mä voisin koittaa suhtautua sokeriin samoin kuin alkoholiin? Arkena ei tulis mieleenkään ottaa alkoa ja juhlissakin otan yleensä varsin maltillisesti. Muutaman kerran vuodessa innostun ja saatan jopa saada krapulan. Nuorempana mulla oli aktiivisempi biletysvaihe, mutta se meni pian ohi (eikä se varmaan koskaan ollut niin aktiivinen kuin monilla muilla). Mun sydämessä ei ole tilaa viinallle, kun sokeri on mun ensirakkaus :D
Nytkin siipalla on täällä kaksi kaveria saunomassa ja juomassa kaljaa ja ne aikoo baariin myöhemmin, mut mua ei jaksa kiinnostaa. Onneks saan jäädä kotiin ja joku muu vie siipan baariin. Musta on paljon kivempaa pilata terveyteni ylensyömällä kuin ryyppäämällä.

Mä näyttäisin varmaan tosi sporttiselta ja ihan bodarilta, jos syöminen ei olis niin kivaa. Liikkumisen suhteen mulla ei ole mitään ongelmia. Tänäänkin kävin aamupäivällä salilla ja sit menin pyörällä sinne patukkailtapäivään, noin 10 kilsaa per suunta. Yllättäen polkeminen tuntui nyt kevyemmältä kuin kesällä. Ilmeisesti jalkaprässi on mennyt perille. Nyt kun mietin, niin mulla tosiaan polkeminen alkaa ekana hannaamaan reisilihaksista, eikä niinkään aerobisesta kunnosta. Jännä juttu. Enpä olis arvannut, että raskas jalkatreeni on noin paljon hyödyksi pyöräilyssä, jonka mä miellän täysin toisen tyyppiseksi liikunnaksi eli kevyeksi ja pitkäkestoiseksi aerobiseksi...

The pain of discipline is nothing like the pain of disappointment

Sokeriton Syyskuu pulkassa! Jibii!!! :D

On tää elämä kuitenkin paljon helpompaa, kun ei tarvii ihan kaikkia herkkuja skipata. Esim. tällä viikolla oli siipan nimpparit ja mä hain sille lahjaksi kaakkua Tapiolasta Kaisan Cafesta. Itse en syönyt, koska: Sokeriton Syyskuu. Ajattelin, että Kaisan Cafe on ollut siellä ainakin 10 vuotta, joten eiköhän se ole siellä vielä ensi viikollakin ;) Ja eilen oli töissä perjantaipullana korvapuusti, mun superherkkupulla, mutta syömättä jäi, koska halusin päästä tänne raportoimaan onnistumisesta! (Onneks tuolta statseista näkee, että tätä luetaan, vaikka kommentteja tulee melko vähän :)

Muita onnistumisen avaimia:

• "arkikuu" - ei suuria juhlia
• naseva iskulause, jota voi hokea hädän hetkellä
• määräaikaisuus
• riittävästi haastetta - onnistuminen ei ole itsestäänselvää
• ei liian vaikeaa - onnistuminen on mahdollista
• tavoittelemisen arvoinen tavoite
• täydellinen sitoutuminen tavoitteeseen
• härkäpäisyys ;)

The pain of discipline is nothing like the pain of disappointment.
Tohon se motivaatio kiteytyy... Tavoitteen pitää olla itselle niin arvokas ja palkitseva, että sen saavuttamiseen vaadittava kuri ei tunnu missään verrattuna siihen pettymykseen, joka seuraisi epäonnistumisesta.
Mulle Sokeriton Syyskuu oli sopiva tavoite. Onnistuminen on mulle vaivan arvoinen saavutus. Monelle muulle ei varmaan olisi...