Facebookista löytyi tämmönen Keep The Drive Alive linkki juuri sopivasti sairasloman aikaan. Voin katsella tuota sivua ja koittaa muistaa, ettei suklaan parantavia vaikutuksia ole tieteellisesti todistettu ;) Eiköhän se terveellinen syöminen kipeenä ole vähintään yhtä tärkeetä kuin terveenäkin!
Kipeenä on myös hyvin aikaa suunnitella uutta treeniohjelmaa. Sehän alkaa sitten talviloman jälkeen eli vasta helmikuun loppupuolella. Sitä ennen ehdin suunnitella sen vielä kymmenen kertaa uudelleenkin. Tuleepahan ainakin hyvä! :D
Tällä hetkellä olen taipumassa tämmösen nelijakoisen kannalle:
1. päivä: leuanveto, yläselkä, hauis, punnerruksia
2. päivä: mave, alaselkä, vatsat, kyljet
3. päivä: penkki, ojentajat, olkapäät, leuanveto
4. päivä: kyykyt, pohkeet, vatsat, kyljet
Tossa on samaa ideaa kuin nyt noudattamassani penkkiohjelmassa eli useimpia lihasryhmiä treenataan kahtena päivänä viikossa ja niistä yksi on raskaampi ja toinen kevyempi. Kun leuanveto on pääliikkeenä, treenin lopussa tehdään punnerruksia ja kun penkki on pääliikkeenä, treenin lopussa tehdään leuanvetoja. Vatsaa ja kylkiä nyt yleensäkin on tapana treenata kahdesti viikossa ja kyykky ja mave osuu sen verran samoillekin alueille, että ne on hyvä pari tässä systeemissä. Väliin voi sitten tuikata aerobisen liikunnan päiviä fiilisten mukaan.
Tällä kertaa en aio kirjata ylös tiettyä viikonpäivää kullekin treenille, koska olen huomannut olevani niin paatunut kaavoihin kangistuja, että treenipäivien vaihtaminen on sitten henkisesti liian vaikeaa!
Eilen jo tunnustinkin, kuinka vaikeeta mun on muuttaa suunnitelmia ja kerroin suunnitelleeni nykyiseen treeniohjelmaan nuha-varauksen. No nyt vaikuttaa siltä, että tää kurkkukipu olis menossa ohi paljon nopeammin kuin siinä kahdessa viikossa, jonka olen varannut. Koputan puuta. Moni treeninarkkari olis varmaan jo lähtenyt salille tässä kunnossa, kun kurkkukipu on vain lievää. Mä en edes tajunnut harkita sellaista, kun olin suunnitellut olevani kipeenä :D
Tästä vois päätellä, ettei mulla ole liikunta-addiktioa tms. ongelmaa bodailun kanssa. Addiktio on mun mielestä sen verran negatiivissävytteinen sana, etten haluaisi yhtään sellaista itselleni.
Koitahan parantua. Mä myönnän, että mä olen jollain tasolla varmasti liikunta-addikti :/ Mutta toisaalta tuo salilla raudan kolistelu tuo niin paljon hyvää fiilistä fyysisesti kuin psyykkisestikin, etten ole kovin huolissani addiktiostani. Joskus huomaan kyllä, että pitää vähän jo toppuutella itseään, ettei mene ihan överiksi. Ja sairaana olen kotona ;) liian pelottava ajatus saada jokin sydänlihastulehdus tms. :o
VastaaPoista