Jo muutaman viikon olen ihmetellyt vanhan rakkaan salikaverini alle ilmaantuvaa lammikkoa, kun pidän sitä jääkaapissa yön yli kylmenemässä. Tänään salilla kuulin sen imevän korvausilmaa ihan väärästä paikasta ja toisella huikalla se ruikki sormille. Pakko kai siitä on luopua, kun ei söpö pinkki ulkomuoto kuitenkaan ihan riitä tekemään juomapullosta käyttökelpoista, jos siinä on reikä ;)
Onneksi sain just äskettäin uuden pullon, joten edelleen löytyy kaksi, joita vuorotella :)
Motivaatiokuvia on netti pullollaan, mutta mä en usein niitä poustaa. Mä oon vähän ronkeli ;)
Mutta nyt löytyi täydellisyyttä hipova kuva! Lihakset on sopivan kokoiset ja sopivan näkyvät, eli rasvaa ei ole liian vähän. Tyttö ei ole rakenteeltaan liian hentoinen vaan hartioissa on leveyttä. Ilmekin on hyvä ja kasvot sopivan kauniit. En keksi mitään parannettavaa :)
Helene Ahlson
Tämäkin kuva löytyi Facebookin mainiosta ryhmästä Yes I'm a Girl, Yes I Have Muscle :D
Firman sali on verrattain hyvin varusteltu, mutta kaikki muut varusteet on paljon vanhemman ja jykevämmän näköisiä. Yllätyin, että sinne raskaan raudan joukkoon oli hankittu tämä herkkä helmi. En huomannut, että sitä olisi ollut siellä vielä viime huhtikuussa, kun kävin siellä kuntotestissä... Tänään työkaveri laittoi facebookiin kuvan itsestään tän pyörän kanssa ja koska maisema näytti niin firman salilta, oli mun pakko kipittää kellariin tsekkaamaan tilanne :)
Vähänkö mä alan käymään tuolla polkemassa! Mulla on jo ollut ikävä spinningiä, kun en ole melkein kahteen vuoteen päässyt. Ennen Fit1:stä kävin samoissa tiloissa olleella Finnbodylla, jossa oli spinningiä. Valitettavasti tunteja oli aika vähän, joten itsenäisenä ja itsepäisenä kävin usein tyhjässä salissa iPodin kanssa polkemassa - musiikki oli aina mieleistä :D Nyt ei muuta kuin modamaan treeniohjelmaa niin, että viikkoon mahtuu yksi spinupäivä!
Tältä siellä salilla näyttää muuten. Kuvat otettu Tomahawkin vieressä seisten, pitkän huoneen kumpaankiin päätyyn päin.
Näitä Serena Williamsin kuvia ajatellen tein eilen vatsalihaksia oikein huolella. Olen iloisesti yllättynyt toimittajan tarkkanäköisyydestä, kun Serenaa kehutaan lihaksikkaaksi. Iltalehdessä usein arvostellaan julkkisten lihavuutta vähän turhan heppoisin perustein ;)
Ostin eilen uutta stevialla makeutettua Super Jaffaa. Ihan limpparilta se maistui, ei mitään sivu- tai jälkimakuja. Tarkennuksena sanottakoon, että mun mielestä kaikki sokerilimut ja light limut maistuu myös ihan limpparilta :D
Puolen litran pullossa Super Jaffaa on 100kcal koska stevian lisäksi sinne on pitänyt änkeä hedelmäsokeria. Eipä tää sit enää aja samaa asiaa kuin light limu. En usko ihmisten sankoin joukoin vaihtavan lightista tähän. Sata callea sokerista on kuitenkin sata turhaa callea, jotka tulee aivan satavarmasti, kun tätä pullollisen juo. Aspartaami puolestaan saattaa ehkä mahdollisesti olla haitallista, vaikka sen viranomaiset ovatkin turvalliseksi arvioineet ja elintarvikekäytössä sallineet. Vaakakupissa on siis varmat 100kcal vs. epävarmat haitat. Näillä oddseilla mä valitsen edelleen tavallisen light limun.
Jumppa-joulu huipentui sitten Joulupäivän jalkatreeniin, kun Tapanina en sähkökatkon vuoksi salille päässyt.
Kiintoisaa nähdä itsensä vähän eri kuvakulmasta kuin tavallisesti... Kuten arvasinkin, kyykyssä polvet ei mene ihan 90 asteen kulmaan asti, mutta varsin lähelle kuitenkin. Kyllä tolleen kehtaa kyykätä.
Pohkeet on ihan tajuttoman isot siihen nähden, etten mä ole treenannut niitä salilla ennen tätä talvea. Hieroja käski treenata ja vahvistaa, kun ne oli koko ajan niin jumissa ja kipeät. Ideana siis, että treenataan ne salilla niin vahvoiksi, ettei tavallinen lenkkeily ja golf ole niille enää niin raskasta, että vetää täysin tukkoon.
Askelkyykyssä etummainen polvi näyttäis menevän liian eteen, melkein varpaiden yli. Mulla on kai ollut sellanen ajatus, että pitää ottaa mahdollisimman pitkä askel ja takajalka ei sais koukistua liikaa... Tosiasiassa sekä etu- että takajalka sais olla polvesta 90 asteen kulmassa, eikä askelta tarttis väkisin venyttää noin pitkäksi.
Tuo pätkä kuvattiin Joulupäivänä, aamulla klo 10-11. Salilla näkyi meidän lisäksi kymmenkunta muuta. Jouluaattona muita oli parikymmentä. Yllättävän paljon porukkaa!
Siippa houkutteli/pakotti mut laittamaan sen penkkivideon Facebookiin! Mun ei todellakaan ollut tarkoitus julkaista sitä niin julkisesti, mut siipalla oli hyvä pointti siinä, että tää harrastushan on tosi iso osa mun elämää, joten miksen kehtaisi kertoa siitä kaikille. Mulle tuli myös tosi hyvä mieli siitä, että siippa taitaa olla musta ylpeä, kun se haluaa videolle julkisuutta...tai ainakaan se ei häpeä mua, vaikken ehkä näytä ihan perinteisen kauneusihanteen mukaiselta ;)
Videot kertoo omaa kaunistelematonta tarinaansa: Painoa pitäis pudottaa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saan 80 kiloa nostettua penkistä tammikuussa ja sen jälkeen on kahden viikon talviloma, jonka jälkeen vois ihan tosissaan yrittää. Siippa on puhunut dieettaamisesta myös... Se vois olla mulle onnistumisen avain, kun toinenkaan ei söisi herkkuja...
Kukapa ei toivoisi oman puolison näyttävän mahdollisimman hyvältä, jos ihan rehellisiä ollaan? Se ei silti tarkoita, etteikö toista rakastaisi 100% nykyiselläänkin. Sitä ei niinkään toivo itsensä takia vaan siksi, että hyvä ulkonäkö parantaa itsetuntoa ja tuottaa iloa rakkaalle ihmiselle, jolle tietenkin aina toivoo vain hyvää. Ei mulle ole väliä, onko siipalla sixpack näkyvissä, mutta jos hän itse sitä toivoo niin sitten toivon minäkin. Olen käsittänyt siipan tuntevan samoin eli toivovan, että mä olisin tyytyväinen ulkonäkööni - eli että näyttäisinkin siltä, että käyn salilla viidesti viikossa ;)
Celine Dionin joululevy vuodelta 1995 on edelleen mun suurin suosikki :)
Ja tää on yksi parhaita kappaleita sillä levyllä:
Another year has gone by
And I'm still the one by your side
After everything that's gone by
There's still no one saying goodbye
Though another year has gone by
Tota kuunnellessa on hyvä juoda glögiä sydänkupeista ja syödä piparisydamiä :D
Eilinen joulujumppavideo oli mun ainut joululahja, mutta sitäkin loistavampi! Itse en olis osannut moista kuvata ja editoida, enkä todellakaan olis lähtenyt tollasta työtä ostamaan joltain ammattikuvaajalta. Itse tehdyt lahjat rulettaa! :)
Tässä vielä muutama selostus videon tapahtumista...
Mulla on melkein aina penkkipäivänä noi samat vaatteet, koska siippa on kehunut niitä mun parhaiksi ja siksi haluan tietty käyttää niitä aina silloin, kun siippa on mukana salilla :)
Tein penkkiohjelmani mukaisesti 4*3*57,5kg ja 4*2*65kg. Yllätyin iloisesti siitä, miten helposti toi 2*65kg nousi. Vasta 1,5 vuotta sitten 65 kiloa oli mun maksimi ykkönen! Nyt itse asiassa kolmannessa sarjassa tein sillä 3 kertaa, ihan itse - varmistaja vain seisoi vieressä katselemassa :)
Selkäposea katsoessaan siippa totesi mun selän olevan leveä. Niinhän sen toki bodarilla kuuluukin, mutta siinä vaiheessa on vitsit vähissä, kun 85cm rintsikat ei enää tahdo mahtua päälle ja isompia ei ole myynnissä...
Toi vatsalihasliike on mun oma hybridi, kun tavisrutistus on vähän kevyt, mut oikea linkkuveitsi vähän raskas. Tossa tulee kivasti staattistakin pitoa, kun jalkoja ei päästä koskemaan maahan kesken sarjan. Mun enkka on noita 20 putkeen.
Hauikset ei oikeesti kuulu penkkipäivään, mut siippa halus ikuistaa niitäkin filmille :D Yllätyin itsekin, miten kevyesti paukutin menemään 15 kilon punteilla ja 28 kilon tangolla yli 10 toiston sarjat. Voimat on kasvaneet, vaikken ole keskittynyt ollenkaan hauiksiin - pikemminkin laiminlyönyt niitä!
Penkkiohjelman mukaisesti tein vipunostoja 2*20 toistoa. 3 kilon punteilla eka sarja vielä meni, vaikka lopussa poltteli jo ihan kunnolla. Tokaa sarjaa en saanut tehtyä loppuun ilman paria välihuilia! Vissiin vähän liikaa päässyt tottumaan 12 toiston sarjoihin ;)
Muutama työkaveri kysyi, olenko mä jouluihminen. Vastasin kieltävästi. En ole koskaan kokenut olevani jouluihminen. Tänäkään vuonna en ole tehnyt muuta kuin laittanut jouluvalot parvekkeelle, kranssin oveen ja pöydälle koristeeksi kynttilöitä, piparkakkutalon ja paketoituja karkkeja. Piparit ja glögit on ostettu valmiina ja torttuja tehty valmistaikinasta. Kinkku paistetaan itse, koska se on siipalle tärkeetä, mutta muuten ollaan ihan valmisruuilla. Paitsi on mulla nyt uunissa riisipuuro tulossa :)
Työkavereiden tuomio oli armoton: Selvästikin jouluihminen! Niitten mielestä olen tehnyt vaikka mitä ja kaikkea. Ei siinä auttanut selittelyt siitä, etten ole yhtään hössöttänyt, stressannut, ahdistunut, enkä ostanut yhtään joululahjaa. Olen kotoa oppinut, että aikuisten kesken lahjoja voi ostaa milloin vain sattuu jotain osuvaa löytämään, vaikka heinäkuussa, ei sen tarvitse sattua just jouluun :)
Toi on niin totta ja sekös mua kismittää! Treenaaminen on kivaa ja helppoa. Mulla ei olis mitään ongelmaa, jos pelkästään treenaamalla sais unelmavartalon. Nytkin on vatsalihakset kipeenä eilisestä treenistä ja musta ihan rehellisesti tuntuu, että ne on aika isot. Vaan kun se syöminenkin on niin kivaa ja helppoa! Vuorokaudessa on paljon enemmän tunteja, jolloin voi syödä ihan liikaa kaikkea maukasta, kuin niitä tunteja, jolloin voi treenata ja pysyy varmasti poissa jääkaapilta ;)
Sunnuntaina kyykkäsin taas muutaman viikon tauon jälkeen. Tein varsin maltillisilla painoilla ja maltillisen määrän toistoja, koskan edellisen viikon olin ollut nuhan takia poissa salilta. Sitä edellisen viikon jalkapäivänä puolestaan oli hirvee hinku hölkätä, joten vaihdoin kyykyt juoksumattoon. Kyykkytauko siis ei todellakaan ollut pitkä, enkä mä hyökännyt suoraan samoihin painoihin, joilla tein ennen taukoa. Silti jalat on vähän kipeet vielä tänäänkin, kolmantena päivänä treenin jälkeen! Ihmetystä lisää vielä se, että ennen tuota pikku taukoa mun jalat oli jo ehtineet tottua viikottaiseen treeniin niin hyvin, ettei ne enää tulleet pahemmin kipeiksi. 1-2 päivää treenin jälkeen pientä kipua joo, muttei mitään näin kipeetä, eikä näin kauaa. Ihmeellisiä nää lihakset!
No mut ei hätää, pieni koipikipu ei lainkaan haitannut, kun kokeilin ekaa kertaa penkkiohjelman loppupuolikkaan kevyttä päivää eli
Penkki vastaotteella 5x10x50%
Tate press 3x15
(lisäksi vatsalihaksia, kiertäjäkalvosimia ja crossaria :)
Koska molemmat liikkeet oli mulle täysin uusia tuttavuuksia, tein ne pienillä painoilla, oikeita liikeratoja hakien. Penkissä käytin 50%:n eli 37,5 kilon sijasta vain 30 kiloa ja kevyttä oli. Eniten tuntui etu-olkapäissä - ehkä koska olin ekana liikkeenä tehnyt kiertäjäkalvosimia aka kuntoutusvemputuksia. Ja nolo juttu, mutta muistin, että niitä piti tehdä vain 3x10, joten en edes tehnyt niin montaa sarjaa kuin piti. Saanen sen kuitenkin anteeksi :)
Tate press oli myöskin aika hämsy liike... Lukemani mukaan tän pitäis tuntua ojentajissa ja vahvistaa kyynärseutua. Käytin 5 kilon puntteja, jotka oli tosi kevyet - ei tuntunut ojentajissa ollenkaan, mutta liikeradan pitäminen oikeana tuntui niin vaikealta, etten uskaltanut isompiinkaan vaihtaa. Itse asiassa liike tuntui ranteen ja kämmenen alueen pikkulihaksissa, koska niillä sai pitää ihan tiukasti kiinni siitä puntista, kun sitä piti kääntää pystyasennosta vaakaan...
Lauantaina kyselin, onko kukaan kuullut kapean penkin olevan pahaksi olkapäille. Yhtään vastausta ei tullut eli oli pakko itse googlettaa :D En löytänyt yhtään viitettä kapean otteen pahuudesta. Sen sijaan useampikin lähde (yksi ja toinen) kertoi seuraavien liikkeiden olevan pahoja:
Penkki, erityisesti liian leveällä otteella tai tangon laskeminen rinnan yläosaan
Dippi
Pullover, erityisesti käsipainolla
Pystysoutu
Kaikki niskan taakse/takaa tehtävät liikkeet
Penkkiä en lopeta. Onneks mun ote ei ole erityisen leveä ja lasken tangon niin alas, että se koskettaa urheilurintsikoiden alakuminauhaa.
Dippiä en ole juurikaan tehnyt. Olen kaavaillut sen aloittamista, vaan taidanpa jättää väliin.
Pulloveria en ole tehnyt, kun en ole oikein tajunnut, missä sen kuuluisi tuntua. Eipä tarvii opetellakaan.
Pystysoutua olen tehnyt silloin tällöin, mutten säännöllisesti. Voin lopettaa senkin vähän.
Niskan takaa/taakse tehtävät liikkeet olen hylännyt jo ajat sitten, juurikin olkapäiden epämukavien tuntemusten takia.
Lauantaina siis kapeassa penkissä tunsin jotain epämukavaa olkapäässä ja sen jälkeenkin on tuntunut jotain, jos olen maannut just sopivasti vasemmalla kyljellä. Kekkasinpas sitten, että tällä kertaa syy onkin makaamisessa, eikä treeneissä! Perjantaina siippa oli pikkujouluissa ja mä pyöriskelin yksikseni sängyssä, nukuin vähän huonosti ja heräsin kahteen kertaan mahallani, kädet pään yläpuolella tunnottomiksi puutuneina! Siinähän se olkapää on osumaa ottanut! Ei saa nukkua mahallaan!
Sunnuntaiaamuna oli salilla sen verran hiljaista (kaksi muutaa treenaajaa vapaiden painojen puolella) että kehtasin räpsäistä pari kuvaa :)
Vanha kunnon I solemnly swear that I'm up to no good T-paita on hyvä kyykätessä, koska siinä on tavallinen kaula-aukko, jolloin saa kangasta ihon ja tangon väliin!
Paidan selässä muuten lukee Mischief Managed ;) Harmi vaan, että tekstit on noin pienellä, ettei niitä varmaan moni kanssatreenaaja näe lukea.
Salillahan ei ole tarkoitus näyttää itse kauniilta vaan esitellä makeita releitä :D
Pumpumkattikengät on ehdottoman mageet ja uusi vesipullo on käytössä aina jalkapäivänä:
Hyvä bodauskeli taas tänäänkin. Ei yhtään harmita harrastaa vain sisäliikuntaa :)
Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen vallitsevaan säätilaan: eipähän ole liukasta eikä kauhujääkylmä :)
Tänään oli vuorossa kyykkyä ja askelkyykkykävelyä. Tossa kyykyssä mua häiritsee, kun en osaa mennä niin alas kuin kuuluisi. Nivelet ei taivu, mittasuhteet on väärät, tasapaino on huono tai jotain, mutta noin alas en pääse edes ilman painoja. Eli ongelma ei ole ainakaan yksinomaan siinä, että tekisin liian raskailla painoilla...
Salin jälkeen siivosin kotona, taas. Se on niin perseestä, kun just viikko sitten siivosin ja taas oli likaista! Ei paljon motivoi, kun työn tulokset säilyy näkyvissä ehkä päivän. Koitin nyt ottaa touhun liikunnan kannalta - hilluin imurin varressa ja hinkkasin mopilla niin kovaa kuin jaksoin. Hikoilin enemmän kuin jotkut neidit salilla ;)
Mulle käy helposti niin, että noudatan jotain suunnitelmaa ja vähitellen sen suunnitelman noudattaminen muuttuu melkein tärkeämmäksi kuin se itse tavoite, jonka saavuttamiseksi suunnitelma alunperin laadittiin. Esim. tänään piti ihan pitää itselleni puhuttelu, että tärkeintä on tehdä penkkiä, vaikkei voisikaan noudattaa penkkiohjelmaa kirjaimellisesti.
Mun penkkiohjelman mukaan tänään olis pitänyt tehdä 4*3*57,5kg ja 4*2*65kg. Siippa ei kuitenkaan tullut mukaan varmistamaan (vaan jäi kotiin nukkumaan stressi-univajeita pois) enkä mä uskaltanut tehdä tolla 65 kilolla yksin. Kuitenkin vasta reilu vuosi sitten 65kg oli mun maksimi ykkönen! Joten tein turvallisesti 4*4*60kg ja 3*5*50kg ja se oli ihan kelpo suoritus sekin!
Penkkiohjelma on jaettu kahteen osaan, peruskauteen ja maksimikauteen, joissa on vähän eri liikkeet. Nyt olis alkamassa toi maksimikausi, jossa tavallisen penkin jälkeen tehdään penkkiä kapealla otteella. En ole koskaan ennen tehnyt sitä, joten kokeilin tänään ihan varovasti kevyillä painoilla ja harjoittelin oikeaa liikerataa. Se ei ehkä mennyt ihan oikein, koska tuntui ikävältä tossa entisessä kipeässä olkapäässä... Onko kukaan kuullut, että kapea penkki olis pahaksi olkapäille/kiertäjäkalvosimille?
Taitaa olla aika normaalia miettiä, olenko minä kaunis vai ruma vai minkä näköinen... Itse olen tullut siihen tulokseen, etten mä ole kumpaakaan vaan olen aika hassun näköinen... Kummelista karannut, sarjakuvahahmo tai muuten vaan outo otus...
Katsokaa vaikka tätä pikkujoulukuvaa:
Mave eli maastaveto on mun nykyisessä ohjelmassa torstain pääliike. Oon tehnyt joka viikko vähintään 3*12 toistoa 60 kilolla ja syksyn paras setti oli 3*20 toistoa 60 kilolla.
Olen sen verran pelokas, etten ole koskaan testannut maksimia. Vaikka siippa sanoo mun tekniikan olevan hyvä 60 kilolla tehdessä niin pelkään sen hajoavan liikaa ennen maksimipainojen saavuttamista.
Viime vuonna tein enimmillään 80 kilolla, jolla jaksoin silloin 6 toistoa. Tällä hetkellä koen, että lyhyt sarja isolla painolla ei tuo mulle riittävästi hyötyä vastineeksi lisääntyneestä loukkaantumisriskistä. Pitkä sarja kevyemmällä painolla sopii paremmin mun tavoitteisiin, jotka siis ovat lähinnä ulkonäkö, hyvinvointi sekä arjessa, juhlassa, golfissa ja muissa riennoissa jaksaminen :)
"Maastaveto tai maastanosto on yksi voimanoston kolmesta liikkeestä.
Maastavedossa on kaksi erilaista päätekniikkaa: perinteinen tyyli, jossa jalat pidetään kapealla, sekä sumotyyli, jossa on leveä jalka-asento.
Maastaveto rasittaa etu- ja takareisiä, pakaroita, ylä- ja alaselkää sekä vatsan ja kyljen lihaksia, jotka toimivat tukena.
Suorin jaloin maastaveto on maastavedon variaatio, joka rasittaa etupäässä takareisiä tavallisen maastavedon rasittaessa etupäässä selkää. Tälläkin liikkeellä alimmat nikamat joutuvat kovaan paineeseen, ja siinä on suuri loukkaantumisriski, ellei käytä oikeaa suoritustekniikkaa."
Leuanvetoja voi tehdä kahdella tapaa: vastaotteella (chin-up) ja myötäotteella (pull-up).
Chin-up
Pull-up
Mä teen aina chin-uppeja ja mulla on sellanen tanko, jossa ote on aika paljon kapeampi kuin tossa kuvassa. Pull-upit on paljon raskaampia, enkä mä jaksa tehdä yhtään. Ainakin osasyy tähän on se, että chin-upeissa voi tehdä isomman osan työstä hauiksilla, jotka mulla on vahvat. Bodaus-tyylisessä treenissä tota vois pitää huijaamisena, koska täähän on yläselän liike, joten se pitäisi tehdä yläselän lihaksilla ;)
Ylätaljaa teen sitten myötäotteella, mikä näyttää päällepäin samalta kuin pull-up, mutta tuntuu yllättävän erilaiselta. Syynä lienee se, että ylätaljassa alakroppa on paikoillaan, kiinni penkissä, kun taas leuanvedossa alakroppa heiluu vapaasti liikkeen tahdissa.
Tässäkin liikkeessä mä oon ollut vähän tuhma tyttö ja tehnyt isoilla painoilla sekä vetänyt paljon käsillä selkälihasten lisäksi. Olen tavoitellut lisää kokonaisvoimaa, jota voisi käyttää hyväksi leuanvedossa - en bodaus-tyyppisesti tuntumaa selkälihaksiin. Ei kai se suuri synti ole? :)
Mun treenivaatehylly on tupaten täynnä, kun kaikki on kerrankin puhtaana!
Ei voi ainakaan koskaan jättää treenejä väliin sillä verukkeella, ettei olis mitään päälle pantavaa :D
Viikon nuhailu oli just sopiva aika tottua pois salilla käynti rutiinista ja oppia uusi telkkarin katselu rutiini :( Nyt pitää ihan erikseen taas skarpata. Onneks mulla on aika hyvä muisti, joten muistan vielä salin tuoman hyvän olon, vaikka se nyt tuntuukin uskomattomalta ;) Onneks tälleen nuhan jälkeen 98% terveenä voi ottaa vähän kevyemmän aloituksen ja totutella varovasti takaisin tiukkaan vääntöön.
Tietääkö kukaan, miten bloggerin kävijälaskuri toimii, ihan tarkalleen? Osaako se laskea mukaan, jos joku lukee RSS feedinä? Laskeeko se uudeksi sivun katseluksi aina, jos sama tyyppi lukee monta postia peräjälkeen? Yritin googlettaa, mutten löytänyt tietoa, kun en jaksanut kovin kauaa etsiä...
1. Kylmyys
2. Pimeys
3. Liukkaus
4. Räntä ja loska
5. Sähköiskut
6. Bussissa ja kaupassa tulee hiki
7. Kuiva ilma -> kuiva iho ja limakalvot -> kurkkukipu, nenäverenvuoto
8. Nokka vuotaa aina ulkona, vaikkei olis nuhakaan
9. Pipo ja kaulaliina -> tukka huonosti, niskat jumissa -> päänsärky
10. Väsymys - sekä itsellä että kaikilla muilla, jotka sitten marisee ja levittää lisää väsymystä
Mä en yleensä tykkää katsoa videoita. Niissä on liian usein teknisiä ongelmia (johtuen ehkä mun vanhasta läppäristä) ja usein video kestää liian kauan kiinnostavuuteensa nähden. Valokuvan voi vilkaista nopeasti tai katsella pidempään, kiinnostuksesta riippuen, mutta videota ei voi vain vilkaista, se on katsottava kokonaan ollakseen varma, ettei loppupuolella ole jotain kiinnostavaa.
Nyt kun salilla käymiseen ei kulu aikaa, mulla on varaa tuhlata aikaani videoiden katseluun. Jos jollain muullakin on ylimääräistä aikaa niin tässä muutama hyvä pätkä.
Improvisointia juoksumatolla:
Mainosten fotoshoppaamisesta ja vääristyneestä naiskuvasta:
Badass Bodybuilders ja Amin Asikainen musavideolla. Valitettavasti biisin sanat ei oo ihan täys kymppi, pikemminkin "ihan kiva, kasi puol". Olisin toivonut nasevampia riimejä ja tiukempaa kannanottoa. Jos ihan totta puhutaan niin nyt en ole ihan varma, ollaanko tässä puolesta vai vastaan:
Perjantai-iltana mulla oli sen verran terve olo, että pohdin ääneen, pääsiskö lauantaina salille... Siippa vastas, ettei mun kannata tuhlata aikaa sen pohtimiseen, sillä se ei päästä mua vielä salille kuitenkaan. Ihanaa huolenpitoa :) Lauantaina nuha eteni seuraavaan vaiheeseen, eikä nenä tukossa olis enää huvittanutkaan saleilla.
Enkä mä tänäänkään 100% kunnossa ole. Koitan malttaa mieleni kunnes olen 98% kunnossa ;) Faktahan on se, ettei viikon tai kahdenkaan tauko näy missään koko loppuelämän tähtäimellä. Joskus olen pysynyt poissa salilta koko neljän viikon kesäloman, eikä sekään ole näkynyt missään enää pari viikkoa salille paluun jälkeen! Ja viime talvena kipeytynyt olkapää pisti kapuloita treenirattaisiin puoleksi vuodeksi, mutta siitäkin selvisin ja tein uuden penkkienkan vajaa 3 kuukautta kunnon penkkitreenin aloittamisen jälkeen. Itsesuggestio rulez!
Sijaistoimintana olen lueskellut mm. bodybuilding.comia ja löysin tämmösen artikkelin, jonka keskivaiheilla selostetaan Super Superset Workout: 5 sets of 6 reps per superset. 3 superset combinations per workout. Suunnittelin jo, miten ja milloin mä voisin tuota toteuttaa: Kesällä salitreenejä on paljon vähemmän, kun pitää ehtiä myös lenkille ja golfaamaan, joten koko-kroppa-kerralla-muussiksi-treenit olis hyviä :D
Tälleen mä sommittelisin kaksi salipäivää viikkoon:
Ton biisin soidessa ajattelen aina viime kesää, kun se tuli autossa radiosta ja meillä oli katto alhaalla, ihana hellepäivä, golfkierroksen jälkeen väsynyt ja onnellinen, mökillä odottaa sauna ja uinti järvessä, jonka lämmin vesi lainehtii kuin silkki hikisten golfareiden ympärillä...
Oltiin siipan porukoiden mökillä viisi päivää ja pelattiin kolme kierrosta golfia. Sen ei ollut tarkoitus olla mikään extra-special-hieno loma, mutta siitä on jäänyt odottamattoman hieno muisto, jonka tuo biisi palauttaa mieleen niin, että iho menee kanalihalle.
Reissussa oli karastrofin aineet kasassa (mökkiolosuhteet, appivanhemmat, golfia) eikä me silti riidelty. Tai en ainakaan enää muista muuta kuin sen ihanan "me yhdessä muuta maailmaa vastaan" tunteen :)
Jukka Poika on tulossa taas Kivenlahti Rockiin Leppävaaraan kesäkuussa. Viime kesäkuussa en valitettavasti ollut vielä tajunnut Jukka Pojan hienoutta, joten en käynyt siellä perjantaina vaan ainoastaan lauantaina. Kyllä harmitti heinäkuussa, kun tajusin, mitä olin menettänyt. Kerrankin hyvä artisti keikalla mun lenkkipolun varrella, enkä ollut katsomassa! Ens vuonna pitää mennä varmuuden vuoksi molempina päivinä :)
Ostin taas Probody-lehden (numero 5/2011) vaikka kerran jo päätin, ettei se nyt niin kummonen lehti ole. Kaippa se oli tuo otsikko "Tehoa tekniikasta: Rintalihakset", joka mua houkutteli, kun penkkitulosta kovasti haluan parantaa. Itse juttu oli sitten taas pienoinen pettymys. Siinä oli vain ihme kikkailuliikkeitä, eikä lainkaan vinkkejä perusliikkeiden tekniikkaan. Se on kai sitten niin vanha ja tuttu juttu, ettei kannata enää kerrata... Muutenkin juttu tuntui olevan enemmän lihasten koon ja ulkonäön kannalta kirjoitettu, eikä niinkään voimatasojen noston kannalta.
Lehden parasta antia olivat ihanat Mikot, Salo ja Mellberg. Valitettavasti Googlen kuvahaku ei löytänyt yhtä hyviä kuvia kuin lehdessä oli. Joka tapauksessa herrat näyttivät harvinaisen symppiksiltä ja mukavilta miehiltä, eikä lainkaan kusipäisiltä ja itsekeskeisiltä, kuten monet lihaksikkaat uroot. Tai ehkä mä oon vähän puolueellinen Mikkojen suhteen ;)
Facebookista löytyi tämmönen Keep The Drive Alive linkki juuri sopivasti sairasloman aikaan. Voin katsella tuota sivua ja koittaa muistaa, ettei suklaan parantavia vaikutuksia ole tieteellisesti todistettu ;) Eiköhän se terveellinen syöminen kipeenä ole vähintään yhtä tärkeetä kuin terveenäkin!
Kipeenä on myös hyvin aikaa suunnitella uutta treeniohjelmaa. Sehän alkaa sitten talviloman jälkeen eli vasta helmikuun loppupuolella. Sitä ennen ehdin suunnitella sen vielä kymmenen kertaa uudelleenkin. Tuleepahan ainakin hyvä! :D
Tällä hetkellä olen taipumassa tämmösen nelijakoisen kannalle:
Tossa on samaa ideaa kuin nyt noudattamassani penkkiohjelmassa eli useimpia lihasryhmiä treenataan kahtena päivänä viikossa ja niistä yksi on raskaampi ja toinen kevyempi. Kun leuanveto on pääliikkeenä, treenin lopussa tehdään punnerruksia ja kun penkki on pääliikkeenä, treenin lopussa tehdään leuanvetoja. Vatsaa ja kylkiä nyt yleensäkin on tapana treenata kahdesti viikossa ja kyykky ja mave osuu sen verran samoillekin alueille, että ne on hyvä pari tässä systeemissä. Väliin voi sitten tuikata aerobisen liikunnan päiviä fiilisten mukaan.
Tällä kertaa en aio kirjata ylös tiettyä viikonpäivää kullekin treenille, koska olen huomannut olevani niin paatunut kaavoihin kangistuja, että treenipäivien vaihtaminen on sitten henkisesti liian vaikeaa!
Eilen jo tunnustinkin, kuinka vaikeeta mun on muuttaa suunnitelmia ja kerroin suunnitelleeni nykyiseen treeniohjelmaan nuha-varauksen. No nyt vaikuttaa siltä, että tää kurkkukipu olis menossa ohi paljon nopeammin kuin siinä kahdessa viikossa, jonka olen varannut. Koputan puuta. Moni treeninarkkari olis varmaan jo lähtenyt salille tässä kunnossa, kun kurkkukipu on vain lievää. Mä en edes tajunnut harkita sellaista, kun olin suunnitellut olevani kipeenä :D
Tästä vois päätellä, ettei mulla ole liikunta-addiktioa tms. ongelmaa bodailun kanssa. Addiktio on mun mielestä sen verran negatiivissävytteinen sana, etten haluaisi yhtään sellaista itselleni.
"Ootko sä laihtunut?" kysyi siippa aamulla, kun kekkaloin naakkenina miettimässä päivän vaatteita. En ole laihtunut, mutta tuli hyvä mieli :)
Yllättävän vähän on toistaiseksi paha mieli tästä kurrkukivustakaan. Mähän tunnetusti inhoan suunnitelmien muutoksia, enkä tykkää tehdä mitään suunnittelematonta. Onneksi muistin jo marraskuun alussa uutta treeniohjelmaa aloitellessani ottaa huomioon, että pari viikkoa voi mennä nuhassa. Mun noudattama penkkiohjelma on 11 viikkoinen ja se pitäis ehtiä tehdä loppuun ennen talvilomaa. Ajoitin aloituksen 13 viikkoa ennen lomalle lähtöä eli siellä on se nuhavaraus mukana. Ei ketuta ollenkaan niin paljon, kun on varautunut kipeenä oloon, eli tavallaan suunnitellut sen etukäteen.
Kuten Mapelle jo kerran sanoinkin, kipeenä kroppa saa paljon kaipaamaansa lepoa ja saikun jälkeen salitulokset yllättäen paranee. Moni meistä innokkaista treenaajista vääntää niin lähellä suorituskyvyn ylärajaa, että lepo tekee aina hyvää - vaikka sitten olis kipeenäkin. Miettikääpä vain, kuinka paljon parannuksia tuloksiin tulisi, jos malttais pitää lepoviikon ilman mitään tautia! Tällä ajatuksella kipeenä oleminen ei tunnu niin pahalta, ainakaan näin alussa. Jos tässä nyt toista viikkoa saa kotona maata niin voi jo olla toinen ääni kellossa ;)
Katselin tässä Linnan juhlia ja ihmettelin muutamaa erittäin laihaa naista... ehkä 3-6, joiden käsivarret näytti anorektisen laihoilta. Huomasitteko? Vai onko mun silmä niin tottunut tavallisiin ylipainoisiin, että hoikat alkaa jo näyttää alipainoisilta?
Näin myös paljon terveellä tavalla erittäin hoikkia sekä ei-niin-hoikkia naisia, joilla oli aika rumat tikkukädet. Ei ollut salilla käyty. Lisäksi näin paljon kauniita kurvikkaita naisia. Mun kauneusihanne ei selvästikään ole erityisen hoikka vaan juuri kurvikas. Ainahan ihminen haluaa sitä, mitä ei voi saada, ja mun ruumiinrakenteella ei tulla erityisen kurvikkaaksi, vaikka mitä tekis. Mulla on suora ja poikamainen vartalo, eikä mitään ampiaisvyötäröä.
Eikä näillä eväillä pääsekään vyötärö heti kaventumaan... päivän lounas ja illallinen:
Kaktus kurkussa ja beduiinin sandaali suussa :( Onneksi sain sentään nukuttua normaalisti - ei mene vapaapäivä pilalle muuten kuin siltä osin, ettei pääse salille ;) Jos olis työpäivä niin menisin töihin, sillä olo on ihan hyvä, kunhan koko ajan voitelee kurkkua juomalla tai syömällä. Edellisen insomnia-kurkkukivun jälkeen päätin, että seuraavalla kerralla jään vaan tylysti saikulle, jos en pysty nukkumaan, vaikka päivisin olo olisikin muuten kelvollinen, vain väsynyt. Katsotaan, miten tää nyt etenee. Taikauskoinen kun olen, veikkaan saavani nukkua ihan ookoo, etten vaan saisi jäädä saikulle ;)
Se, ettei pääse salille, on kyllä aika merkittävä vapaapäivän pilalle meno. Ei mulla paljon muuta ohjelmaa tälle päivälle ollut suunnitteilla. Aiotaan käydä mainiossa naapuriravintolassamme Harakanpesässä syömässä ja illalla katsella vähän Linnan juhlia. Siipan 3D tulostin tuli eilen, joten se varmaan kasaa sitä koko päivän, illan ja yön. Se tuli siis osissa, miesten palapeli ;) Kasaus alkoi jo eilen illalla, kun mä katselin WALL-E:n ja Happy Feetin. Ne oli kyllä kivoja leffoja, mutta myös aika surullisia. Ja mä kun luulin valinneeni varmasti hyvän mielen leffoja!
Kaks leffaa putkeen oli jo aikamoinen saavutus mulle. Yleensä en malta niin kauan istua tekemättä mitään. Taisi olla jo vähän puhti pois, kun kolmeen vapaapäivään oli mahtunut paljon treeniä, siivousta, shoppailua ja muiden asioiden hoitamista sekä vielä ahkeraa kurkkukivun kehittelyä ;) Mulle TV:n katselu ja kirjojen lukeminen on eniten sellasta ajan tappamista, jos ei mitään fiksumpaakaan tekemistä ole tai on jo liian poikki tekemään mitään oikeesti...
Oletteko muuten huomanneet, että toi bloggerin automaaginen time stamp laittaa sen ajan, milloin tekstin kirjoittaminen on aloitettu, eikä julkaisuaikaa? Joskus mä vaihdan sen käsin, jos oon vaikka aloittanut jutun jo aamulla, mutta saan sen valmiiksi vasta illemmalla. Mut nyt en viitsi, kun aika on vain noin tunnin pielessä. Olen tätäkin kirjoittaessani käynyt välillä puuhailemassa muuta. Väärä aika jurppii silti, periaatteen vuoksi...
Väki lakoaa kuin vilja flunssan kourissa punkanpohjalle. Mun vastustuskyky kestää kyllä julkiset kulkuvälineet, kauppakeskukset, sairaana töihin tulevat työkaverit ja muut tollaset julkiset tartuttajat. Mutta siinä vaiheessa, kun siippa alkaa köhimään, on vain ajan kysymys, milloin on mun vuoro. Tyypillisesti siippa ei tule kovin pahasti kipeäksi, eikä ole töistä poissa, mutta inha pikkutauti voi kestää pitkäänkin. Mä sinnittelen yleensä aika pitkään ennen kuin lankean, mikä tylsästi pidentää koko perheen sairausaikaa, kun ensin on kipeenä toinen ja sitten vasta toinen. Mä tuun usein pahemmin kipeäksi (tai ainakin valitan enemmän ;) Mulle nousee kuumetta ja olen poissa töistä, mutta paranen ehkä nopeammin, "kerralla kunnolla" jos niin voi sanoa. Mun ensimmäinen ja viimeinen ja pahin oire on aina kipeä kurkku. Toisinaan muut oireet on niin vähäisiä, etten edes muista niitä jälkeenpäin. Kurkku estää nukkumisen, kun koko ajan pitää niellä jotain, juoda tai imeskellä tabletteja, kun suu on ku beduiinin sandaali. Eihän flunssassa muuten mitään kamalaa olekaan, mutta kun ei saa nukuttua!
Siippa on nyt ollut viikon verran nuhainen ja tänä aamuna mulla oli kurkussa ihan pieni luulotaudin tunne. Ei se vielä mitään oikeesti ollut ja lähti pois aamukahvilla. Nyt vaan tiukasti salille joka päivä, kun vielä voi! Joskus oon yrittänyt estää taudin tulon jättämällä salin väliin, kun on ollut tämmönen luulotauti. Ei auttanut. Joskus taas olen mennyt salille, vaikka taudin alkuoireet on jo olleet selvemmät. Eikä se tauti sitten iskenytkään! Päätin siis, ettei etukäteen kikkailu kannata, vaan paras on vaan elää ihan normaalisti ja jättää sali väliin vasta sitten, kun on kipeenä :D
Perjantaina satoi vettä. Juoksin 50 metriä bussipysäkiltä kotiovelle. Se oli ihanaa! Syksyllä lopetin juoksukauden täysin lenkkeilyyn kyllästyneenä, mutta nyt jo kaipailen taas juoksentelua. Eipä se kyllästyminen pitkään kestänyt :D
Tän päivän jalkatreeni oli sitten pakko vaihtaa juoksumatolla kirmailuun. Lisäksi tein vähän kaikkia muitakin aerobisia jumpauttimia, ettei tylsyys tai rasitusvamma pääsis iskemään. Kokonaisaika oli nimittäin sykemittarin mukaan 1h 50min :D iPod soitti hyvää musiikkia, telkuista tuli hassuja ohjelmia ja Golf-lehtikin oli vielä mukana viihdykkeenä :)
Eilen oltiin Elämyskamelin ja Handymanin luona kalasoppakesteillä, naminami. Illan päätteeksi pelattiin vähän seurapelejä. Mä satuin istumaan konvehtirasian vieressä ja lopun voitte arvatakin - käsi eli omaa elämäänsä ja salakuljetti suklaat yksi kerrallaan ääntä kohti ;)
Sehän tarkoittaa sitä, että nyt on jo kahden päivän suklaaputki takana. Nyt sille on tultava loppu! Mä oon kirjoitellut itselleni tsemppimantroja ja elämänohjeita tiukkojen paikkojen varalle. Niiden tavoitteena on auttaa mua löytämään se kultainen keskitie ja järkevä, terveellinen syöminen ilman liian tiukkapipoista suhtautumista ja turhia kieltoja. Tässä muutama:
Makeanhimo on nälän oire. Syö siis kunnon ruokaa.
Töissä eletään arkea. Arkena ei sokeria.
Suhtaudun sokeriin kuin alkoholiin - syön sokeria vain silloin, kun voisin yhtä hyvin vetää kännin.
Kun tätä suklaaputkea tarkastellaan objektiivisesti noiden ohjeiden valossa, huomataan kaiken olevan kuitenkin ihan ookoo. Olen syönyt kunnon ruokaa riittävästi, enkä ole kokenut kauhunälkää tai hirveetä makeanhimoa. Arkena töissä olen syönyt terveellisesti, enkä ole päästänyt suklaata livahtamaan arki-tavaksi. Perjantai ja lauantai illat on sellaista aikaa, jolloin voisi yhtä hyvin vetää kännin. Eli en ole rikkonut yhtään mun järkevän syömisen ohjeista :)
Nyt putki on kuitenkin pantava poikki, känniohjesäännön nojalla, sillä ei känniäkään vois vetää enempää kuin kaksi iltaa putkeen!
En mä ihan huono ole. En mä kaukana MM-tasosta ole. Naisten voimanosto on kyllä niin pieni laji, että siinä on helpompikin päästä MM-tasolle kuin vaikka jossain yleisurheilussa, jota harrastaa moninkertainen määrä naisia.
Anna Karrilan voittotuloksia alle 90 kiloisten sarjassa GPA:n raakavoimanoston MM-kisoissa: kyykky 132,5 kg, penkki 92,5 kg, mave 147,5 kg.
Suski Mantilan voittotuloksia alle 75 kiloisten sarjassa GPC:n raakavoimanoston MM-kisoissa: kyykky 160 kg, penkki 115 kg, mave 180 kg.
Enhän mä tollasia tuloksia ole tehtaillut, mutta ne ei näytä täysin yli-inhimillisiltä vaan saavutettavissa olevilta, jos vaan treenais kovaa. Siinä yleisurheilussa MM-tason naiset juoksee ja hyppii siihen malliin, etten mä edes unissani pystyis samaan!
Hassua, kun näin pienessä lajissa on (vähintään) kaksi eri liittoa, jotka järkkäävät omat MM-kisansa. Niin se kuulemma pienissä lajeissa on. Vasta isoissa lajeissa lähdetään muodostamaan vain yksi iso maailmanlaajuinen organisaatio.
Hassua myös, että pienemmässä painoluokassa on kovemmat tulokset. Anna Karrila kertoi blogissaan tuon olevan ihan tyypillistä ja sen vuoksi Anna ei dietannut kisoihin vaan meni tarkoituksella isompaan painoluokkaan. Pelinainen :D
Että mä sitten inhoan siivoamista!!!
Siksi oli pakko maistella vähän After Eightejä. Ihan vain sellanen pieni 200 gramman paketti. Kai siivoaminen nyt sen verran calleja kuluttaa? Tai ketutus ;)
Sain siipan suostuteltua käymään romukaaoksensa kimppuun, kun lupasin auttaa. Siippa raivasi tyhjäksi ruokapöydän, sohvapöydän ja sohvan sekä askarteli kasaan jonkin miesten päristelylelun, joka oli unohtunut osina pöydälle. Siinä vaiheessa mä kyllä koin, että mä siivosin ja se harrasti lelujaan. Möh.
Se auttaminen tarkoitti sitä, että mä painin jukkapalmun raadon kanssa kunnes sain sen kammettua biojätteisiin. Juuret oli tiukassa, ei lainkaan kuolleet. Oli perseestä. Otti päähän. Mä en todellakaan ole mikään kasvien ystävä ja katson palmun olleen täysin siipan omaisuutta. Lisäksi vaihdoin lakanat, ripustin jouluvalot parvekkeelle ja heiluttelin imuria, moppia ja pölyrättiäkin.
Huomenna jatketaan, kun on vähän kerätty voimia. Siipalla on vielä lisää raivattavaa ja mun pitää pyykätä ja pestä kylppäri/vessa. Toi on kaikki kuitenkin aika perussettiä. Siihen olen jo turtunut. Ei ota päähän kovin pahasti...
Facebookissa on tänään "Pulloton perjantai". Eli mulle ihan normipäivä. Siitä tuli mieleeni, että vois olla hauska tempaus olla koko ensi vuosi selvin päin. Mä pystyisin siihen ihan hyvin, ellen sitten unohtaisi koko juttua ja joisi vahingossa. Se harmittais kovasti ja itse asiassa pidän sitä aika todennäköisenä. Siksi mietin, viitsinkö lähteä koko touhuun. Juominen ei kuitenkaan ole mulle millään tasolla ongelma, joten tipattomasta vuodesta ei silleen olis mitään hyötyä. Haittaa siitä sen sijaan saattaisi olla, koska se voisi hankaloittaa elämää ja aiheuttaa mielipahaa...
Entä vuosi ilman jotain muuta? Mikä olis hyvä? Ei liian vaikea (esim. suklaa) muttei helppokaan (esim. kalja ja sinappi ;) eikä tylsä (esim. herne)...
Vai pitäiskö unohtaa koko ajatus ja keskittyä vaan järkevään terveelliseen syömiseen? Jotenkin se kultainen keskitie on vaan niin vaikea ja tylsäkin. Ehdottomuus on niin paljon helpompi määritellä ja raflaavampi juttu kertoa lounaspöydässä ;)
Kerran salin jälkeen totesin treenin menneen aika tasan niin, että ensin oli 10 min lämmittely, sitten 30 min punttien nostelua ja sitten loppuun 30 min crossaria. Mikäs se siinä, jollei jumppa! Niissähän on perinteisesti aina lämmittely, lihaskunto ja aerobinen osuus :) Niinpä tästä tuli Jumppa-joulukuu ja aion pyrkiä treeneissä tuohon muottiin (aina kun järkevästi onnistuu). Tarkoittaa sitä, että puntteja nostellessa täytyy pitää vauhtia yllä, eikä nostella tosi isoilla painoilla, mikä vaatisi pitkiä palautuksia.
Loistohomma kyllä, että pääsen juuri tänään aloittamaan uuden kuukauden uudella teemalla. Uuden teeman ajattelu antaa just sen verran extra potkua, että jaksan lähteä salille kohtapuoliin. Tää on vaihteeksi ollut sellanen viikko, että öisin ei oikein jaksa nukkua ja päivisin ei oikein jaksa pysyä hereillä ;) Nyt on tämmönen höntti väsynyt olo, mutta kun tästä kampeaa itsensä salille niin siellä sit piristyy niin paljon, ettei taas tahdo saada illalla unenpäästä kiinni...
