Kokeellista jumppailua

Lauantaina pääsin kokeilemaan sitä kahvakuulatuntia, jonka ohjaaja teki oharit kaksi viikkoa sitten. Se oli kiva tunti ja hyvän treenin sain. Suurin osa liikkeistä oli helppoja ja vain hetkittäin olin ihan pihalla ja kaksi vasenta jalkaa suussa. Kahviksesta mulla on muistona hellät ranteet, joihin se kuugeli mukavasti läjähteli. Onneks mä en saa mustelmia kovin helposti :)
Eilen kävin kokeilemassa kädenvääntöä, silleen ihan oikeesti eikä mitään pubiversiota. Voimamieslajien kokeilureissulla tutustuin yhteen tyyppiin, joka harrastaa kädenvääntöä ja omistaa oikean kädenvääntöpöydän. Mä en edes tiennyt, että kädenväännössä käytetään omaa spessupöytää. Vaan enpä mä muutenkaan tiennyt siitä paljon mitään, enkä ole oikeesti päässyt sitä kokeilemaan. Siipan kanssa pelleilyä ei lasketa, koska mä vaan häviän kuin ankka ennen kuin ehdin tehdä mitään. Nyt olikin hauskaa vääntää tasaväkisemmän parin kanssa ja saada opastusta vääntötekniikkaan. Se on tekniikkalaji. Toivottavasti saan aikaiseksi kokeilla uudestaankin! Tästä lajista mulla on muistona hellä iho kyynärpäissä ja vatsassa siinä kohtaa, joka painui pöytää vasten.
Tänään olin auttamassa työkaverin muutossa. Kuuteen pekkaan saatiin romppeet roudattua paikasta A paikkaan B vajaassa kuudessa tunnissa. Varsin hyvä treeni ja nyt on aika voipunut olo. Veikkaan, että tästäkin on huomenna muistona muutama kipeä paikka... Saatanpa vaikka jättää menemättä salille ja keskittyä juhlimiseen ;)
Hauskaa Uuttavuotta ja hyvää uutta vuotta!

Ruuhkaton joulu

Onneks meidän sali on auki joka päivä klo 5-22 eli mun kannalta aina. Viime lauantaina kävin salilla vähän 19 jälkeen, jolloin monet salit on jo kiinni! Ja nyt joulunakin kävin joka päivä. Elixia ja Sats oli jouluna kaksi päivää kokonaan kiinni. Ei kovin hyvin hintaan nähden. Halvin sali on parempi. Vaan on se kamalan ruuhkainenkin. Jo viime talvena harkitsin salin vaihtoa ja nyt tilanne on vielä pahempi - ens elokuussa täytyy pysyä lujana, eikä hankkia uutta vuosikorttia tonne, vaikka kesällä ruuhka ei ole niin paha. Joulunakin treenaajia oli yllättävän paljon - ei sentään ruuhkaksi asti, mutta sen verran kuin normaalina viikonloppunakin.

Joulun ihme: kaikki lämppärit tyhjillään! Aattoaamuna klo 9:37.

Tammikuussa ei varmaan kannata yrittääkään tonne salille arki-iltaisin. Täytyy käydä duunin salilla. Onneks toi on maksanut huimat 199€/vuosi eli ei tunnu siltä, että menee hirveesti rahaa hukkaan, kun ei käy ;)

Mulla on nyt menossa sellanen treenisysteemi, että teen joka treenissä vain yhden voimaliikkeen + vatsat tai kyljet ja lisäksi aerobista jollain laitteella. Aattona tein leuanvetoja keltaisella apukumpparilla 5*5 + vatsoja, juoksumattoa ja crossaria. Joulupäivänä tein kyykkyjä 5*5*70kg + kylkiä ja crossaria ja kuntopyörää. Tänään kapeeta penkkiä 4*12*40kg (eikä olkapäähän sattunut :) + vatsoja, juoksumattoa ja crossaria.
Joulu on ollut voimakas ja kinkku on imeytynyt suoraan muskeleihin ;)

Rauhallista Joulua!

Räpsyjä

Jotain sinistä, jotain söpöä näyttely WeeGee-talolla. Meidän oma sininen, söpö kisuli Veskari oli tietenkin mukana :)

WeeGeellä oli myös hiano viheriä taulu

Käykö Chuck Norris meidän salilla?

Koristehärpäke Musiikkitalon katossa

Kyykkyyn ja istumaan

Aiemmin syksyllä kirjoittelin palomieskoulun pääsykokeesta ja spekuloin omia mahdollisuuksiani selvitä siitä. Ei sillä että hetkeäkään olisin harkinnut hakemista, mutta onhan se hauskaa tietää, miten tiukat vaatimukset alalle on.
Kertauksena tässä punttisalin puolella tehtävät voimatestit:
penkki 25*45kg /min
istumaannousu 34 /min
leuanveto 6
kyykky 23*45kg /min

suoritettuna tässä järjestyksessä, 5 minuutin lepo liikkeiden välillä

Tänään päätin, että olen kyykkäillyt tarpeeksi pohjia, että voin kokeilla tuota suoritusta. Laitoin kännykkään sekkarin päälle ja katsoin ajan, jolloin eka kyykky lähti alas. Aikaan ei siis sisältynyt tangon nosto telineistä ja jalkojen asettelu kohilleen. Kyykkäsin 23 kertaa ihan ok salisyvyyteen, tuskin kuitenkaan riittävään kisasyvyyteen. Laitoin tangon takas telineisiin ja kiiruhdin katsomaan kännykkää, jossa oli näppärästi mennyt näytönsäästäjä päälle eli en voinut katsoa aikaa tarkalleen. Hauskasti sattui niin, että 1 minuutti oli kulunut tasan sillä hetkellä, kun sain taas kellon näkyviin. Eli ehdin kyykyt vallan hyvin ja kevyesti meni :) Todellakin ihmettelen vaatimusten keveyttä. Toisaalta pitäähän niiden juosta Cooperissa 2800m, että ehkä saman miehen jalat ei voi olla sekä kovat juoksemaan että kovat kyykkäämään.

Tästä ilahtuneena kokeilin myös noita istumaannousuja. Tällä kertaa muistin säätää näytönsäästäjän niin, että sain katsottua kelloa suorituksen aikana. Ehdin minuutissa nousta 36 kertaa eli 2 yli rajan. Suoritustekniikka oli tietty melkoista jaloilla kiskomista, mutta niinhän se varmaan kaikilla on, kun pitää nopeesti tehdä. Normaalisti yritän parhaani mukaan tehdä puhtaasti vatsalihaksilla, hitaasti ja huolella.

Penkkiä ja leukoja en ole päässyt treenaamaan tai testaamaan, koska olkapää ei ole ollut kunnossa :(

Alee, alee, alee

Ale alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Jossain paikoissa on jo. Golfkaupan ale ei sinänsä ole kauheen iso yllätys näin kauan kauden lopun jälkeen. Yllätys oli se, miten paljon ja hyvää vaatetta siellä oli jäljellä. Golf Balancen Vantaan myymälässä on siis kaikki vaatteet -60% ja tänään oli vielä hyllyt täynnä Pumaa, Nikeä jne. Mä olen katsellut näitä sillä silmällä jo kesällä, mutten raaskinut ostaa täyteen hintaan. Uskomaton tuuri, että edelleen oli kokoja jäljellä ja sain nää Puman paidat :)

Tätä paitaa ja housuja voi käyttää myös arkena töissä, eikä vain golfkentällä. Pinkit housutkin oli jo kesällä haaveissa ja nyt löytyi sopivat (mitä nyt lahkeet pitää lyhentää, kuten aina).

Alla olevaa paitaa en aio käyttä golfissa ollenkaan, koska en tykkää pelata hihattomassa. Olkapäiden suojaaminen kärventymiseltä on paljon helpompaa hihoilla kuin arskarasvalla. Aion käyttää tätä töissä neuletakin alla ja siksi ostin pienemmän koon, vaikka se on vähän makkarankuori yksinään.
Hauikset on tässä kuvassa vallan surkeet. Joko mun kädet on lihoneet tai sit en osaa enää pullistella!

Myös Puman online shopissa on ale. Ei sentään 60%, mutta ihan kivasti kuitenkin. Tilasin itselleni tämmöset:

Toi paita oli uusi löytö, mutta noita pöksyjä olen kuolannut jo kauan sitten, mutten raaskinut täyteen hintaan ostaa. Mulla on niin paljon jumppavaatteita, etten oikein osaa perustella itselleni niitten ostamista muuten kuin, jos saa halvalla ;)

Nyt on tiukka paikka, kun täytyis pitää omista periaatteista kiinni ja heittää jotain vaatetta pois. Oon yrittänyt olla lisäämättä vaatteiden määrää eli aina, kun jotain ostaa niin jotain vanhaa pitäis heittää pois. Kohta mulla ei ole kuin pelkkiä treenivaatteita, kun vain niitä on kiva ostella ;)

Fat bar ei helli kämmeniä

Mä pidän maastavetoa sen verran vaarallisena liikkeenä, etten lähde tekemään raskaita nostoja huonosti palautuneena. Onneksi juuri tänään silmiin sattui fat bar, joten tein sillä kevyitä vetoja - tai siis selälle kevyitä, mutta näpeille raskaita. En ole koskaan ennen tehnyt fat barilla ja vain pari kertaa yleensäkään huomannut sen olemassaolon. Pitää todellakin pistää muistiin, että tuolla voi hyvin treenata grippiä kevyenä mavepäivänä. Fat barista kiinni pitäminen on siis paljon raskaampaa kuin kapeammasta tangosta. Siinä ei saa kunnolla sormia tangon ympärille kierrettyä, kun se on niin paksu. Tämä yksilö on myös erittäin karhea. Pitoa riittää ja käsien nahka on kovilla. Läheltä piti etten saanut peukaloihin vesikelloja, vaikka tein vain 5*10 toistoa!

Fat bar is fat

Ohjaaja teki oharit!

Viime viikonloppuna sanoin kavereille, että olis joskus kiva treffata urheilunkin merkeissä, jos vaan tietäis, mitä kenellekin kannattaa ehdotella. Toinen heistä ehdotti heti kahvakuulaa, kun Ruoholahden Motivuksella on ihana brasilialinen ohjaaja. Sinne siis suuntasimme tänään, mutta mañana-mies teki oharit. Jo tullessa saimme kuulla, että tunti alkaa vartin myöhässä ja voimme odotellessa käydä salin puolella lämmittelemässä. Sitten kun tunnin piti lopulta alkaa, meille tultiin kertomaan, että se onkin peruttu, koska ohjaaja ei pääsekään ollenkaan tulemaan. Kaikki sai korvauksen ja pääsi ilmaiseksi salille. Mä olin maksanut kertamaksun ja sain korvauksena 2 lippua ohjatuille tunneille eli pääsen nyt 2 kertaa yhden hinnalla. Ihan jees. Plus tietty nyt tää kerta ei maksanut mitään. Kaverikin oli siinä mielessä tyytyväinen, että yksinään sitä olis ketuttanut ohjaajan puuttuminen ihan huolella, mutta nyt sentään oli ihastuttava seuralainen siellä pylleröimässä kaverina :D

Kokeiltiin muutamia kahvisliikkeitä ja käytiin salin puolellakin jotain hinkkaamassa:

Treeni nyt oli mitä oli, mutta ehkä se on vaan hyvä, koska nyrkkeilylihakset on edelleen hellänä. Ja kaverin kanssa treeni on kuitenkin toissijainen asia :)

Motivuksen naapurissa olis myös kiva joskus käydä kylässä:

Ähäkutti

Kone toimii edelleen, hallelujaa! Mä vaan oon puuhaillut kaikkea muuta kuin kirjoitellut tänne :)
Viime viikonloppuna oli kolme rankkaa treenipäivää peräkkäin, mistä seurasi keventelyä tälle viikolle. Tiistaina olin vesijuoksemassa sekä räntäkävelemässä, kun nerokkaasti keksin hyötyliikkua säästä välittämättä 2,8 km työtapaamisesta Kalliossa uimahallille Mäkelänrinteeseen. Oli kostea ilta.
Keskiviikkona reisilihas vinkui pytylle istuessa ja niskalihas selkää rapsuttaessa, mistä päättelin parhaaksi mennä salin sijasta Prismaan kosmetiikkaostoksille. Aika tylsiä ostoksia muuten, mutta Puma Animagical dödö oli mun kiva hemmottelu :)
Marrasmöllötysväsymys ei ole ainakaan helpottunut joulukuun myötä. Onneksi en enää käy Amin Asikaisen vetämässä kuntonyrkkeilyssä - sinne kuolis tässä vireystilassa. Sen sijaan mä vedin omatoimiset kuntonyrkkeilyt työkaverin kanssa eilen. Otettiin ihan iisisti ja mä vielä suihkussa kehuin itseäni, kuinka fiksua on olla repimättä liikaa, jos on väsynyt. Tänään tuntemukset olkapäissä ja yläselässä on sellaset, ettei uskois tän olevan seurausta kevyestä sparrailusta. Nyrkkeilyssä näköjään aktivoituu eri lihakset kuin puntilla ja niille pitäis antaa äksöniä useammin kuin kerran kuussa. Ens vuonna olis tarkoituskin näin tehdä. Mulla on jo suunnitelmia kaverin pään menoksi ;)

Varoittelua

O-ou, mun läppäri ei voi hyvin. Perjantaiaamuna se sanoi "Operating system not found" ja kieltäytyi käynnistymästä. Siippa suoritti jotain magiaa ja raportoi, että yksi kovalevyn raideista on failannut. Sitten piti pohtia, vienkö koneen takuuhuoltoon, jossa kestää X viikkoa, eikä työn laadusta ole takeita vai annanko siipan korjata varmasti huolella ja rakkaudella. Uusi kovalevy maksaa alle 100 euroa ja itse ostaessa voi periaattessa hankkia vähän paremman kuin huolto sinne laittaisi. Valitsin siipan korjauspalvelun, koska nörtiltä voi loppua happi ilman läppäriä.
Ensimmäinen huoltotoimenpide oli poistaa kaikki raidit ja sitten luoda ne uudestaan. Siinä touhussa tuhoutui kaikki data kovalevyltä sekä käyttöjärjestelmä. Onneks mun pari hassua dokkaria on google docsissa ja tuskin mä vanhoja kännykkäkuviakaan kauheesti kaipailen. Uudeksi käyttikseksi asennettiin Windows 8.1 ja nyt kone toimii taas moitteetta. Otan kuitenkin varoituksen todesta. Tuskin se kerran failannut kovo enää vuosikausia kestää, joten paras varautua henkisesti siihen, ettei tän läppärin varaan voi henkeään laskea ;)
Siipan mielipide oli, ettei tätä konetta olis saanutkaan viedä huoltoon, kun se kerta tällä tokeni. Että kyllähän nyt tän verran pitää ensin itse tehdä ja vasta sitten saa vielä huoltoon, jos ei toimi. Mä oon vähän eri mieltä. Eihän tommosia jekkuja kukaan normaali ihminen osaa tehdä. Vähän sama kuin sanois, ettei saa mennä lääkäriin vatsakivun kanssa ennen kuin on itse poistanut umpisuolen ja kokeillut, auttoiko se!

Olet mitä syöt...

Geisha-konvehti!

Selfiekuvaamisen sietämätön keveys (vai pelkkä sietämättömyys?)

Pikkujoulupaholainen

Ei tunnu missään

Yks Hoomoilanen juoksi äsken matolla ja ihmetteli, kun tuntui niin raskaalta. Eihän sitä nyt toissapäiväisiä tekemisiään enää voi muistaa, kun ei ole edes lihakset kipeenä. Voisko vaikka mavesta ja kyykyistä johtua pikku väsymys? Ainoastaan forkut on vähän jumissa siitä, kun nostin ilman remmejä, mutta muuten ei tunnu missään mitään. Ens sunnuntaina voi siis nostaa enemmän :)

Joskus nalkuttaminen kannattaa

Meillä on työpaikan taukohuoneessa ollut ihan liian pieni jääkappi. Kahvimaito loppui kesken päivittäin, kun sitä ei mahtunut laittamaan jääkaappiin riittävästi. Mä ruikutin asiasta kovaan ääneen kaikille ja lopulta löytyi yksi pomo, joka lupasi rahoituksen hankinnalle.
Perjantaina se tuli, "mun jääkaappi" :) ja tänään se oli kylmä ja käyttövalmis. Se on tuo vasemmanpuoleinen komea yksilö. Keskellä on vanha pikkukaappi ja oikealla tiskikone. Tollanen on meidän kerroksen kahvitilan varustus.

Yhteenvetoja

Yllättävän nopeasti tuo ankea marraskuu hujahti, vaikka olin reilun viikon kipeenäkin. Kerrankin tauti osasi tulla sellaseen väliin, ettei se pahemmin haitannut ja meni ohi inhimillisessä ajassa! Treenimäärä jäi tietty pienemmäksi kuin muina kuukausina: yhteensä 13 kertaa, joista 8 punttista ja yksi lenkki, kuntonyrkkeily, kahvakuula, vesijuoksu ja juoksumatolla juoksu. Mukavan paljon vaihtelua siis ja onhan toi kuitenkin 13 kertaa enemmän kuin kaikilla sohvaperunoilla ;)

Marraskuun lisäksi voisin vetää yhteen myös tämän viikonlopun. Eilen tein kevyen yläkropan treenin ja ilokseni voin kertoa, ettei olkapäissä ollut mitään epänormaaleja tuntemuksia :) Jiihaa!

Tein näitä 4*12 toistoa:
ylätalja 40kg
kulmasoutu kelt. laite 20kg
kapee pena 30kg
vatsat
hauiskääntö kp 10kg
Päälle vielä olkapään kuntoutusvemputuksia ja 20 minsaa juoksumatolla.

Tänään tein sit mavee ja kinttuja. Lämppärien jälkeen vedin 5*5 toistoa 70, 80, 90, 90 ja 80 kilolla, kaikki ilman remmejä. Viime viikolla käytin remmejä 90 kilon kanssa, mutta ne aiheutti ikävää veren pakkautumista käsiin ja kuivaan ihoon tuli ihan punaisia pisteitä, kun meinas puskea veri läpi ihosta. Näytti ihan siltä kuin mulla olis rutto - maverutto!
Takaisin tähän päivään. Kyykkäsin 5*5*60kg jalat leveällä. Voimanostossahan ei vaadita mitään ass to grass kyykkyä, mutta mä en saa edes polvia 90 asteen kulmaan, jos seison tälleen "tavallisesti". Nuhaisena tekniikkaohjeita surffaillessani huomasin melkein kaikkien voimanostajien seisovan todella leveässä asennossa. Kuinka ollakaan, leveä asento ratkaisi mun kyykkysyvyysongelman. Joskus kannattaa kerrata teoriaa, vaikka oliskin jo pitkään harrastanut :)

Mave ja kyykky vie melko paljon aikaa, joten niiden lisäksi en tehnyt tänään muuta kuin pari pientä liikettä kyljyksille ja sitten tulin kotiin siivoamaan noin niinku aerobiseksi. Paljon siedettävämpää tuo siivoaminen, kun sen ottaa liikuntana ;)

Sukulaiseläimiä

Kukapa uskoisi, että Katti ja Harakka on sukua? Vain avioliiton kautta, mutta kuitenkin!
Rouva Harakka on juuri avannut Harakapesä shopin Eerikinkadulle ja me käytiin tänään siellä vähän kuvaamassa. Tai siis siippa kuvasi ja mä koitin olla poissa tieltä, hain murkinaa ja etsin hukassa olevia tavaroita. Aika tehokkaasti linssisuojuksia saa hukkumaan 18 neliöön ;)

Jos teillä on sopivan pieniä lapsosia niin tukekaa pienyrittäjää - käykää ostoksilla!

Ei ollut mun kokoa saatavilla

Kameli on eläin

Olikohan se viime kesänä, kun oltiin Elämyskamelin kanssa sovittu vesijuoksutreffit tosi hyvissä ajoin etukäteen ja sitten kumpikin tunnusti harkinneensa muistutusviestin laittamista toiselle. Kumpikaan ei laittanut ja molemmat muisti tulla paikalle. Kyllä Katti ja Kameli muistaa - kaikille muille pitää laittaa enemmän tai vähemmän diskreetti muistutus. Tekstarissa "Huomenna nähdään, kivaa, jee!" lukee aika isolla rivien välissä "Muistathan!" Muistuttelu on mulle toinen luonto, koska Siipan huono muisti on maailmankuulu. Se on jakanut Google-kalenterinsa mulle, jotta mä voin muistuttaa sitä, jos sillä on jotain menoja.

Asiaan. Tänään oli vesijuoksutreffit Mäkelänrinteessä klo 18. Mä olin 2 minuuttia myöhässä, mutta Kameli ei ollutkaan vielä paikalla. Meillä on molemmilla tapana olla etuajassa, joten olin jo heti ihmeissäni. Klo 18:07 päätin, että tässä tapauksessa ei ole tarpeen odottaa akateemista varttia vaan voin jo soittaa ja kysyä. Ei tarvinnut kysyä, kun puhelimeen vastattiin "Apua, mä unohdin, anteeksi!" Kameli on eläin muistamaan kaiken. Miten se voi unohtaa? Tää on kyllä lopun alkua!

Tää oli niin posketon tapaus, että mua vaan nauratti. Muut vesijuoksijat piti mua varmaan ihan hulluna, kun kauhoin menemään hymyssä suin. Vaan enpä ehtinyt pelotella muita irvistykselläni kuin kymmenen minuuttia, sillä neuvokas Kameli karautti paikalle pirssillä! Sitten muut saikin kauhistella meidän juttuja munsarjakystista ja kiveskivuista, jos erehtyivät kuuntelemaan.

Mutta että Kameli unohti. Piirtäkää risti seinään. On tää kyllä vuoden tapaus!
On mulla kyllä tapahtumaköyhä elämä, kun Kamelin unohdus jaksaa näin paljon huvittaa!

Omaa lääkettä

Siippa on nyt viime aikoina puhunut paljon siitä, kuinka se aikoo olla karkkilakossa tai laihtua tai pudottaa rasvaprosenttia tai milloin mitäkin. Paljon puhetta, vähemmän tekoja ja turhaa itsekritiikkiä. Tunnustan täysin tehneeni itse samaa joskus enemmänkin ja nyt vasta oikein kunnolla ymmärrän, miten pöntöltä se kuulostaa puolison korviin. Mulle onkin iskenyt vastareaktio ja olen pyrkinyt pitämään kaikki painoon liittyvät mölyt mahassani. Vaikka mieluusti laihtuisin, en viitsi puhua siitä, enkä uhota tekeväni asioita, joita realistisesti en tule tekemään.

Miksei me tartuta toimeen, kun kerran molemmat tahtois laihtua? Meillä on perustavaa laatua oleva näkemysero laihdutuskeinoissa. Siipan mielestä oikea keino olis pienentää ruoka-annosten kokoja melko radikaalisti. Mun mielestä se ei toimi, koska nälkäisenä herkkuhimo räjähtää käsiin ja sen pois jääneen ruuan tilalle tulee syötyä jotain paljon epäterveellisempää ja vielä enemmän. Mun mielestä pitäis karsia pois turhia herkkuja ja panostaa kunnon ruokaan, joka pitää herkkuhimon loitolla. 

Tosiasiassa mä koitan toteuttaa tota omaa filosofiaani koko ajan. Painohan siinä ei pääse laskemaan, koska mun mielestä aika moni herkku on tarpeellinen, eikä suinkaan turha ;)

Asiasta supersankareihin. Kyllä muuten kannatti maata eilisilta sohvalla super-laiskan viittaan kääriytyneenä. Tänään oli tosi hyvä fiilis antaa kahvakuugelille kyytiä! Tein myös leuanvetoja sinisellä apukumpparilla ja olkapäät tuntui ihan normaaleilta - ehkä se vielä tästä :)

Vain viitta puuttuu

Mua väsyttää taas niin paljon, että jätin menemättä salille, vaikka siipalla on sulkisharkat. Istua pönötän mieluummin kotona tuijottamassa näyttöä apaattisena. Olisin mä pystynyt lähtemään, mutta päätin säästää voimia huomiseen kahvakuulailuun, koska se on kuitenkin kivempaa, kun saa tehdä kaverin kanssa :)
Vieläkin pohdin, teinkö oikean päätöksen. Olisko sittenkin pitänyt mennä vähän juoksemaan, jos se vaikka parantais ensi yön unia? Eikös liikunnalla pitäis jotain sellasia vaikutuksia olla? Ennen kuin siippa lähti, me molemmat sammuttiin sohvalle hetkeksi - niin pieneksi, ettei se juurikaan piristänyt. Huonolla tuurilla kuitenkin myöhäistää nukahtamista sitten illalla.

Mä en ole huomannut nukkuneeni sen vähempää kuin yleensäkään. Tai ainakin olen maannut sängyssä ihan tavallisen määrän tunteja. Ehkä olen vaan maannut enemmän hereillä tai nukkunut huonompaa unta. Tämmösiä kausia tulee aina joskus. Syynä voi olla liika pimeys tai valo, kuumuus tai kylmyys, huono ilma tai kutiseva iho jne. Jos syyn keksii niin sille voi joskus tehdä jotain, esim. rasvata ihoa, mutta pimeyteen ei ole muuta lääkettä kuin aika - neljä kuukautta kevääseen!

Pakko laittaa tännekin tämä Facebookin kautta löytynyt kahviyhteisön juttu:

Huippuhomma!

Huippuhomma-Katri lähti taistoon marrasmöllötystä vastaan Marrastreeni-projektilla, johon kuului toive uusien lajien kokeilusta. Mä tietysti heti tarjouduin opettamaan voimanostoa, kun kävi ilmi, että Katrille tämä loistava laji on aivan tuntematon ;) Tänään oli vihdoin hartaasti suunnitellun voimatreenin aika ja täältä voi lukea tarkemmin, miten homma eteni. Kiitos seurasta Katri!

Tuossa tuli melko paljon ajateltua voimanostoa lajina ja omaa suhdettani rautaan. Punttitreenissä se itse tekeminen ei ole sillä tavalla kivaa kuin esim. golfaaminen ja lenkkeily, joita voi harrastaa ihan sen tekemisen itsensä vuoksi, ilman tulostavoitteitakin. Punttitreenistä tekee kivaa se, että siinä näkee edistymistä ja tietää olevansa vahva. Myös treenikaverilla on iso merkitys, sillä raskaiden sarjojen väliaika on yksin tylsää.
Mulla on nyt aika paha motivaatio-ongelma, kun toi olkapää ei anna penkata eli en saa edistystä, enkä treenata poikien kanssa. Penkkipäivä on oikeestaan ollut se meidän yhteinen treenipäivä ja jalkatreenit mä oon vetänyt yksin, kun niitä pojat ei paljon tee. Siippa pelaa mieluummin sulkapalloa jalkansa tukkoon.
Ja sit oli vielä toi nuha, joka teki treeneihin tauon just, kun olin saanut hyvän nousujohteisen putken päälle kyykyn ja maven suhteen. Nyt tuntuu siltä kuin pitäis taas alottaa ihan alusta uudestaan. Kintut on kuin kaksi spagettia ja ne varmaan kipeytyykin hullun lailla taas ennen kuin tottuvat säännölliseen rääkkiin. Ja on pimeetä ja mua väsyttää koko ajan ja marrasmöllötys! Niih!

Nuori Pumpumkatti

Joulukorttitarvikkeita etsiessäni löysin kaapista vanhoja valokuvia. Tässä 19-vuotias Katti on lomalla Eilatissa ylppäreiden jälkeen kevättalvella 2000. Päässä on ne aidot ja oikeat Pumpumkattilasit, joista mun nikki on peräisin. Tuolla Eilatin reissulla pelattiin hotellin aulassa ampumapeliä ja siippa kommentoi jotain sen tyylistä, että "pum pum Katti ampuu ja sillä on päässä coolit Pumpumkattilasit" ja se nimi jäi elämään :)

Samalla filmillä oli myös tämä kuva, jossa mulla on sattumalta hyvin samantapainen karvoitus päässä kuin tälläkin hetkellä. Ympäri käydään yhteen tullaan siis. En koe muuttuneeni tai vanhentuneeni kovin pahasti - taisin olla jo silloin aika vanhan näköinen ;)

Comeback

Jännä miten sairasloman jälkeen on niin korkea kynnys lähteä taas salille. Hirveen nopeesti tottuu sellaseen elämänrytmiin, johon sali ei kuulu, eikä mahdu. Lisäksi vielä jännittää, miten siellä jaksaa ja pärjää. Aivan pöllöä sinänsä, koska itsehän mä päätän, mitä mä siellä teen ja voin vaan päättää tehdä kevyemmin.

Maanantaina olin vielä kotona niistämässä, mutta tiistaina olin jo vallan yllättävän hyvin työkuntoinen. Nuha parani yhtä nopeasti kuin alkoikin ja oikeestaan jo heti tiistaina olisin voinut tehdä vaikka mitä. Paitsi että sairaana jäi kaikki tekemättä, joten ilta kului Prismassa ja kotitöiden parissa. Keskiviikkona kävin kotona isänpäivävisiitillä, joka sekin jäi nuhan takia hoitamatta oikeana päivänään. Torstaina käytiin työporukalla syömässä espanjalaisessa Un Cerdo Ciego ravintolassa ja Savoyssa katsomassa ja kuuntelemassa ihan mielettömän hienoa flamencoa. Perjantaina pilkin sohvalla ja ajattelin kovasti, että nyt voisin mennä salille, jos en ole olis puoliunessa ;) En oikein arvosta sitä, miten tää pimeys sotkee mun unirytmiä!

Tänään siis vihdoin menin sinne salille ja tein todellakin kevyemmin, sillä ajatuksella, että pääasia nyt tehdä jotain ja saada taas treenirutiineista kiinni. Ehkä mulla oli tossa sellanen lyhyt kausi, että treenasin vähän liian paljon ja kovaa siihen nähden, että nyt on näin pimeetä ja väsynyttä. Mulla on kova hinku tehdä aina täydellä rähinällä, mutta eihän sellasta jaksa, vaikka kuinka haluais! Pitäis kai järkätä enemmän muita menoja niin, ettei ehtis salille ihan niin usein :D

Ravintolan koristepossuli

Mahtava idea!

Kuuma Katti

Eilen aamulla huonosti nukutun yön jälkeen arvoin, lähdenkö töihin vai jäänkö kipeenä kotiin. Siippa päätti mun puolesta, että en saa mennä tartuttamaan muita. Tää tautihan tuli meille siipan työkaverilta, joka oli töissä kipeenä.
Aamupäivästä istuin vielä reippaana nojatuolissa ja selasin nettiä, mutta aika pian siirryin sohvan kautta sänkyyn kolmen peiton alle hytisemään. 38,26 C oli päivän korkein lukema. Siinä vaiheessa en enää palellut, mutten vielä hikoillutkaan - olin vain kuin kuuma nakki sämpylässään.
Mulle ei läheskään aina nouse kuume. Tää on joku väärinpäin-tauti: kuumeen lisäksi on vähän yskää, muttei laisinkaan räkää, eikä sitä kurkkukipua, joka mulla on yleensä aina se pahin oire. Tai vielähän tässä ehtii, jos en olekaan vielä paranemaan päin, kuten optimistisesti tässä kuvittelen. Eiliseen kuumehorkkaan verratuna vointi on jo huimasti parempi nyt, kun mittari näyttää vain 37,1 C.

Ei ihan sata prosenttinen

Jännä havainto: Mun urheilemaan lähdön terveysvaatimus on eri ennen nuhaa ja nuhan jälkeen.
Siippa oli ma ja ti kotona nuhassa ja tänään mulla on sellanen vakavasti nuha-vaarassa oleva olo. En sanoisi olevani vielä kipeä, mutten ihan 100% tervekään. En halua lähteä urheilemaan, jos lepo vaikka pelastais pahemmalta taudilta. Sen sijaan, jos mulla olis tämmönen olo flunssan jälkeen, pitäisin itseäni jo niin terveenä, että menisin ainakin kevyesti jumppailemaan. Onkohan kaikilla noin? Onkohan se ihan perusteltuakin? Eli onko nuhan jälkeen ihan ok kuntoilla jo 95% terveenä, mutta ennen nuhaa ei?

80 kiloo ilman remmejä

Pyöräytin 5x5 mave-ohjelman sillä samalla laskurilla, jolla eilen laskin penkkipainoja. En löytänyt mistään tietoa viime kauden max tuloksesta, mutta se oli varmasti yli ton 110kg, jonka laitoin laskuriin. Ajattelin kuitenkin olla ahnehtimatta, kun 5 toistoa 110 kilolla kuulostaa ihan hyvältä saavutukselta tälle talvelle. Sitä paitsi on aika suuri vaara, etten mä malta tätä ohjelmaa noin tarkkaan noudattaa, kun tulee muita ideoita ;)
Tänään vetelin ekan viikon ohjeen mukaan ja aika sopivan kevyt/raskas setti oli näin alkuun. Alkuun, marraskuussa... Tunnen itseni aika optimistiksi, kun vielä marraskuun alussa olen vasta nostamassa painoja kohti talvikauden kovia treenejä. Mun kesälajit vaan on jatkuneet aika myöhään ja sit olen muutaman viikon aloitellut varovasti. Erityisen iloinen maininta vielä siitä, etten tarvinnut vetoremmejä ollenkaan - 80 kiloakin nousi näppivoimilla.

Repetitio mater studiorum

Kauhee ku viikonloput on pitkiä ilman golffia - ehtii tehdä vaikka mitä ja lisäksi vielä surffailla netissä kyllästymiseen asti! Eilen googletin penkkitekniikkaa ja tänään kävin viemässä kertauskurssin opit käytäntöön. Tein kapeeta penkkiä kevyesti tekniikkaan keskittyen ja tunsin kyllä olkapäässä heti, jos asento ei ollut täydellinen. Jännä ilmiö, miten 30 kilon pumppailu ylös-alas oli ihan helppoa, mutta vaikeeta ja raskasta oli pitää tekniikka kasassa alusta loppuun asti.

Mun olkapäävaivojen takana on selvästi pari tekijää:
En ole tehnyt penkkiä täydellisellä voimanostotekniikalla vaan vanha bodaustekniikka on käynyt välillä kummittelemassa mun suorituksissa.
Olen vienyt sarjat liian usein failureen tai jopa pakkotoistoille, bodaustyyliin, mitä ei voimatreenissä pitäis tehdä. Kokonaisuutena olen treenannut liian kovaa.
Interweebio on täynnänsä motivaatiokuvia, joissa hehkutetaan verta, hikeä ja kyyneliä, mutta mulle pitäis saada just päinvastaista matskua: Don't overdo it! 5 sets IS enough! Be strong, train smart!

Kokeilin tämmöstä 5x5 penkkiohjelman painolaskuria ja sain alla olevan ohjelman, kun laitoin nykyiseksi max tulokseksi reilun vuosi sitten nostamani 80kg.

Näyttää ihan älyttömältä mun silmiin. Ekat viikot tehdään hirmu kevyesti ja sit yhtäkkiä pitäis jaksaa vaikka mitä. Jos mun tän syksyn paras suoritus 70 kilolla oli 4 toistoa niin on aika vaikee uskoa, että 7 viikon kevyen treenailun jälkeen yhtäkkiä jaksaisinkin 5 toistoa. Ehkä tollanen kehitys vois toteutua jollekin aloittelija miehelle...
Oli miten oli, lupaan parantaa tapani ja treenata fiksummin, kunhan nää olkapäät sen taas sallii!

Kangistunut lenkkeilijä kaipaa valohoitoa

Kaamos koittaa kovasti kaataa Katti Meikäläisen sohvan pohjalle, mutta kaavoihin kangistumisen voima on valtava. Torstainakin lähdin lenkille, kun siippa lähti sulkapalloilemaan, koska niin mä vaan aina teen, enkä keksinyt mitään tekemistä yksin kotonakaan. Pitäiskö hankkia joku muukin harrastus kuin liikunta? Vai onks se vaan hyvä, ettei ole muita hommia kilpailemassa vapaa-ajasta?

Tää viikko oli vähän vähemmän väsynyt kuin edellinen, mutta kaamoksentäyteinen kuitenkin: kahvikupin yllä pilkkimistä, sohvalla lahnailua ja sängyssä virkeenä pyörimistä. Ajattelin toivoa Joulupukilta kirkasvalolamppua. Vai olisko järkevämpää marssia itse heti kauppaan?

Tänään päivä lähti mukavasti käyntiin, kun pääsin aamulenkille ja aurinkokin vähän kurkisteli. Mulle se on aamulenkki, kun lähden klo 11 :) Lenkin jällkeen käytiin lounaalla Bastvikin kartanossa Saunalahdessa ja herramunjee sinne on rakennettu mökki poikineen!!! Oonhan mä jotenkin passiivisesti tiennyt, että sinne rakennetaan, mutta sen näkeminen livenä oli pysäyttävää. Köröttelin siitä ohi bussilla ihan säännöllisesti silloin, kun asuin kotona Kauklahdessa, mutta silloin koko alue oli lähinnä metsää. Muistaakseni vuonna 2001 muutin pois kotoa ja sen jälkeen en ole tainnut Saunalahden ohi mennä... En ollut tajunnutkaan, että vaikka edelleen asun Espoossa, en enää kulje kaikkia samoja reittejä kuin ennen.
Ja se lounas ei ollut hintansa väärti. En suosittele.

Perjantai, rai, rai, rai!

Kaksin käsin juomassa?

Käytiin työpäivän jälkeen Chicosilla syömässä ja otettiin ihan alkoholipitoiset ruokajuomat. Villiä menoa :)
Tän hetkisen teema-ruokalistan kana-annokset on molemmat tosi hyviä, suosittelen. Olen jo ehtinyt koeponnistaa molemmat. Me taidetaan käydä aika usein ulkona syömässä ;)

Hieno ruokalista

Kuugelia kaamokseen

Elinen päivä eteni tämän biisin tahtiin:
Tuskaa, kovin suloista tuskaa, kyykkäys takana päin!
Onneks pyörän polkeminen on aika hellä tapa liikkua, joten sitä pystyin tekemään ihan kivasti. Mitään maksimisuorituksia en tietenkään itseltäni vaatinut. Tänään tuntuu siltä, että jalat saattaa tuon kevyen polkemisen ansiosta olla vähemmän kipeät kuin ne muuten olis...

Viime viikolla valittelin kahvipöydässä, että mun talviurheilusta puuttuu sosiaalisuutta, kun ei voi enää käydä stadikalla tai lenkillä kavereiden kanssa. Ihana Linda tarttui syöttiin ja ehdotti kahvakuulailua duunin salilla. (Propsit työpaikalle salin varustustasosta!) Tänään siis heiluteltiin kuugeleita Lindan opastuksella ja kivaa oli :)

Selvisin kyllä ihan kunnialla näine kinttuineni, mutta olishan se mukavampaa ja optimaalisempaa, jos olis ehtinyt palautua edellisestä kyykkytreenistä. Oli nimittäin melko kyykky-painotteista tuo kahvakuulahomma. Ens kerralla osaan varautua paremmin ;)

Varaslähtö

Kerrankin tuli kellojen siirto todella hyvään saumaan. Mulla oli viime viikolla vaikeuksia saada unen päästä kiinni - makoilin sängyssä hereillä pitkään. Siitä seurannut ylös nousemisen nihkeys kulminoitui perjantaina, kun tulin tajuihini kelloradion soitettua musiikkia kokonaisen tunnin! Eilenkin nukuttiin ja torkuttiin ja laiskoteltiin 1,5 tuntia kellon soiton jälkeen. Meillä on viikonloppuisinkin kello soimassa ysiltä, ettei unirytmi pääse kääntymään ihan keturalleen ja arkiaamut on vähän helpompia. Tänään päästiin ylös suht normaalisti, kiitos ylimääräisen tunnin :)

Pakkasesta johtuva kokovartalovitutus oli jo lähellä, mutta onneks kelit lämpeni taas. Sain kuitenkin vahvan motivaatiopotkun talviloman suhteen ja aloin selvittää reissuja. Vois olla korkea aika tsekata Thaimaa, kun ei ole vielä siellä käyty. Vaan eihän se riitä, että osaa valita kohteeksi Thaimaan - pitäis vielä osata valita Pattaya, Phuket tai Hua Hin. Mitä eroa niillä on? Matkaesitteet hehkuttaa kaikkia melko samalla tavalla ja kaikissa voi pelata golfia. Onko kellään tietoa tai kokemuksia Thaimaasta?

Ennen ja jälkeen

Ennen

Jälkeen

Kampaajan lisäksi ennen ja jälkeen koskee myös muuta kuvan parantelua. Ennen kuva on otettu itse kännykällä ilman meikkiä ja kuvankäsittelyä. Jälkeen kuvaan tuli vähän puuteria ja huulikiiltoa ja siippa kuvasi järkkärillä ja käsitteli (toivottavasti vain) kevyesti. 

Koirakolari

Tän illan lenkistä ei jäänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttumaan. Kolaroin koiran kanssa ja kuten arvata saattaa, meikäkatti jäi siinä törmäyksessä alakynteen. Pururadalla oli pariskunta lenkillä kahden koiran kanssa. Dogit oli vapaana ja niillä oli täysi vauhti täällä, jahtasivat toisiaan ja poukkoilivat hullun lailla joka suuntaan kiinnittämättä mitään huomiota meihin ihmisiin. Pariskunnan kehonkielestä päättelin, että he yrittivät rauhoitella koiriaan, kun mä tulin näkyviin, mutta eihän ne kesken riehunnan mitään kuulleet ;)
Ne oli oikein komeita koiria ja mä katselin niitä ihaillen, enkä osannut pelätä edes sen vertaa, että olisin varonut tai väistänyt, kun ne siinä juoksenteli. Joten niinhän siinä kävi, että yhtäkkiä koiraraketti kamppas mut ja lensin hölmistyneenä pitkin pituuttani keskelle pururataa!
En ole vielä ihan varma selvisinkö säihkähdyksellä. Oikessa kämmenessä ja vasemmassa polvessa on vain pari naarmua, mutta oikea nilkka on vähän kipeä. Vaikka siihen aluksi sattu aika paljon niin ei se onneks kunnolla nyrjähtänyt vaan pystyin kävelemään kotiin lähes normaalisti. Nyt haudon sitä pakastemaissilla ja toivon parasta.

Epäilen joutuneeni novascotiannoutajan kampittamaksi.
Kaverilla oli just tollanen erikoinen vaalea kirsu

Viritetyt vehkeet

Meidän salille on hiljattain tullut uusi hieno Queenax häkkyrä, jolla voi tehdä vaikka mitä toiminnallista treeniä. Mä en oikein osaa käyttää sitä muuhun kuin leuanvetoon. Onhan tuolla netissä videoita, mutten jaksa lähteä niitä selaamaan ja pohtimaan ja rakentelemaan omaa treenikokonaisuutta. Kiinnostais ehkä joskus ostaa joltain PT:ltä ohjelma, joka on suunniteltu juuri tätä häkkyrää ajatellen...

Laitos on niin korkea, etten mä ylety noihin yläpienoihin. En uskalla edes yrittää hypätä noin korkealle. Siksi mun tarvii virittää tollanen irtopulikka kahden roikkuvan pidikkeen varaan. Ne on siis ihan tarkoitettu siihen, että niitten varaan saa ton pulikan monelle eri korkeudelle. Sit vielä laitan siihen ton apukumpparin, koska useimmiten en halua/jaksa tehdä leukoja koko painollani vaan kevennettynä. Varsinainen välineviritys siis :)

Uudet releet

Uudet trikoot ja luuri, Galaxy Note 3. Tämmöset peilikuvat näyttäis onnistuvan paljon paremmin kuin vanhalla luurilla. Liikkuvaa kohdetta ei kuitenkaan saa kunnolla talteen hyvälläkään kännykameralla:

Uudet trikoot oli tosi hyvät jalassa ja hauskan näköiset. Mulla ei oo koskaan ennen ollut salilla tollasia kapealahkeisia vaan aina jotain jazzhousu-tyylistä. Nilkat näyttää tosi heiveröisilltä ja reidet todella lihaksikkailta :D

Eilen koko päivä meni kaupoilla pyöriessä ja siitä toipuessa, joten lenkkeily jäi väliin. Kävin sit tänään kävelylläkin ja samalla sain testattua Spotifyn ja Endomondon yhteiskäyttöä. Hyvin toimi, eikä akku pahemmin kulunut, vaikka sitä etukäteen pelkäsin. Mun iPod nimittäin on noin 7-vuotias ja aika heikossa hapessa, joten mieluusti päästän sen eläkkeelle nyt Galaxy S:n kanssa samaan aikaan. Nyt pitää ruveta kasaamaan treenisoittolistaa Spotifyhin!

Olkapää mokaa, reisiä rangaistaan

Lanseeraasin tuon uuden sanonnan tänään, kun olkapää sanoi taas, ettei se tahdo penkata. Toinen osuva sanonta on se siitä oravasta, jolla on käpy jäässä, you know. Koitan olla fiksu ja kuunnella olkapäätä niin herkällä korvalla, ettei se pääse tosissaan kipeytymään. Nyt siihen ei vielä varsinaisesti sattunut, mutta tuntui väärältä. Takaiskusta sisuuntuneena hyppäsin jalkaprässiin ja pumppasin 15 toiston sarjoja yhteensä 9 kappaletta, kun lasketaan lämppärit ja lopun kevennykset mukaan. 130 kilolla meni 5*15 toistoa, mutta se nyt ei teille paljon sano, kun ette tunne just meidän salin prässiä. Oli raskasta, mutta nyt jälkikäteen ihmettelen, kun ei tunnu missään. Ylihuomenna nähdään, tarviiko pytylle istuessa ottaa tukea lavuaarista, kuten viimeksi kyykkäilyn jälkeen ;)

Pulkassa

Se alkais olla golfkausi pulkassa. Haikeeta. Kesä on oikeesti ohi.
Aurinkoinen, yli 10 asteinen keli on vielä ihan hyvä pelata, mutta matalalla möllöttävä aurinko vaikeuttaa lentävän pallon näkemistä hirmusesti. Eilen pelattiin St. Laurence Golfin Kalkki-Petteri ja siellä oli vain kohtuudella lehtiä pelialueella, mutta tänään Keimolan Kirkalla oli lehtiä ihan peijoonisti joka paikassa ja pelin suurin haaste oli löytää pallot sieltä seasta! Pallojen etsiminen ja hukkuminen on golfin huonoimpia puolia. Jotenkin olin unohtanut koko lehtiongelman, vaikka se tulee joka vuosi. Eihän se ole enää sama peli kuin kesällä, kun griinilläkin on niin paljon lehtiä, ettei niitä vaan pysty siivoomaan pois putin tieltä. Vähän harmi, että vikaksi jäi vähän tyhmä kierros, mutta toisaalta ei sit ihan niin paljon harmita pakata mailoja talviteloille.

Mun kauden saldoksi tuli 33 täyttä kierrosta ja 2 puolikasta kierrosta. Noista vain 8,5 kierrosta oli omalla kotikentällä Nurmijärvellä ja loput 25,5 kierrosta vieraskentillä. Oli tosi hyvä veto ostaa Kultakortit, koska me on pelattu ihan kyllästymiseen asti Nurmijärvellä ja hirveen vähän missään muualla. Ei oo raaskittu maksaa green feetä, kun omalla kentällä saa pelata yhtiövastikkeella niin paljon kuin ehtii, eikä me kuitenkaan koskaan ton enempää ehditä pelata. Nyt siis maksettiin Kultakortista 150€ (yhtiövastikkeen päälle) ja pelattiin sillä 23 kierrosta eli sille tuli hintaa 6,52€ per kierros.

Muisteloja

Meillä oli töissä kuntotesti puolitoista vuotta sitten ja siinä oli lihaskunto-osuudessa liikkeinä:
naisten punnerrus, max toistot ilman aikarajaa
kyykky ilman lisäpainoa, max toistot minuutissa
istumaannousu, max toistot minuutissa

Näitä tuloksia kun vertaa pari päivää sitten listaamiini palomiesten vaatimuksiin niin voisin kuvitella, että istumaannousu 34 kertaa minuutissa onnistuisi, mutta kyykky 45 kilolla 23 kertaa minuutissa vaatis aika paljon treeniä. Lisäpainolla kyykkäämisen kun luulis olevan melkosen paljon hitaampaa kuin ilman ;)

Nörttibodarijargonia

 - Tää jauheliha menee suoraan mun reisilihaksiin, mä tunnen sen!
 - Ei se kyl näytä reisilihakselta...
 - Mulla on mahassa funktio, joka konvertoi sen.

Jalkatreenin jälkeinen päivä - tuo maaginen hetki, jolloin kaikki ravinto muuttuu suoraan lihakseksi <3

Ihmeellinen ilmiö

Kyykkäsin tänään ekaa kertaa pitkään aikaan* ja päätin aloittaa tosi varovasti. Lämmittelin vartin crossarilla ja pitkän sarjan pelkällä tangolla. Eka sarja 40 kilolla tuntui tosi helpolta ja kevyeltä ja lopetin sen 15 toiston jälkeen, vaikka olisin jaksanut enemmänkin. Ajattelin tehdä vielä kaksi samanlaista sarjaa lisää ja lopettaa siihen, ettei tulis kintut liian kipeiksi huomenna.

Vaan mitä kävi, kun tartuin tankoon seuraavan kerran? En päässyt edes alas asti, kun lihaksiin iski jäätävä kipu ja sellanen kohta-kramppaa tunne. Ei auttanut muu kuin ladata tanko takas telineeseen ja verrytellä kinttuja ihan hissukseen. Hetken himmailun jälkeen pystyin ihan hyvin tekemään mavea sillä samalla 40 kilolla sekä pari kyykkyä omalla painolla ja pelkällä tangolla. (Ajattelin kevyen kyykkäilyn poistavan maitohappoja tms. hyödyllistä.)

Mulle on ennenkin käynyt sama homma. Tauon jälkeen tein ekaa kertaa askelkyykkyjä lenkillä. Hyvän lämmittelyn jälkeen otin ihan kevyesti 10 kyykkyaskelta /jalka, eikä se tuntunut missään. Kävelin hetken ennen seuraavaa sarjaa, jota ei sitten koskaan tullutkaan, kun meinas kaikki paikat krampata niin huolella.

Onko toi joku yleinen ilmiö? Onko sillä nimi? Miksi noin tapahtuu?

* seliseli: golfin ja lenkkeilyn lisäksi ei olis palautumiskapasiteetti riittänyt kyykkäämiseen kesällä

Syksyn värejä golfkentällä

Tuolta lyötiin avaukset eilen...

Sitten odoteltiin griinin vapautumista ja siippa otti nokoset ;)

ja tonne griinille piti päästä.

Oli lämmin, tuli hiki. Kotimatkalla laulettiin kurkku suorana Vielä on kesää jäljellä :D

Wannabe firewoman?

Women don't usually dream of becoming firefighters and here's why: The physical fitness requirements are really hard for a woman. They are the same for men and women which is quite good because a firefighter must be able to perform the work regardless of gender.

Minimum requirements:
bench press 45kg 25 /minute
sit ups 34 /minute
chin ups 6
squat 45kg 23 /minute
performed in this order and with a 5 minute rest between excercises.

And then in a separate session
Cooper's test 2800m
swimming 200m /4min 45s

I've been thinking that passing the first part of the test could be a fun goal to train towards. It shouldn't be too hard because I have in the past two years:

Bench pressed 25*40kg and 20*50kg so 25*45kg doesn't sound too bad. The biggest unknown is the "/minute" - I have no clue if that will be a problem.

Done 6 chin ups, over a year ago. This summer I've been able to do 3 but with some serious training I should be able to get back to 6. I don't know if my form is good enough for them though.

Done 20 squats with 60kg but that definitely took longer than one minute ;) Another issue is squat depth - I can't squat very deep and I don't know if they'd accept that.

The sit ups are a big unknown because I never do regular sit ups. Must try that asap.

And then there's the part about doing them all with a 5 min rest between. That might require some training but I definitely think this test would be doable. 

The running would not be doable. I have run 2500m in the Cooper's test a few years ago when I weighed 10 kg less than now. But then I wouldn't have been able to lift the weights. And it was still 300 m from the required 2800m. Currently I'd run considerably less, between 2000 and 2200m. I don't know if I'd ever be able to train enough and loose enough weight to run the 2800m - even if I didn't try to keep up the weight lifting results at the same time.

The swimming doesn't sound too bad. I can swim breaststroke 2km in one hour which would mean 200m in 6 min. I'm a fair swimmer. It sounds like I should just learn the crawl stroke and get some practice and I could reach the required 4min 45s. Except that the swimming is done after the Cooper run which really wears you out and doesn't leave much energy in reserve ;)

Sources: http://yle.fi/uutiset/female_firefighting_first/6861885
http://yle.fi/uutiset/nainen_palomieheksi__kokeile_selviaisitko_kuntotestista/6674751

P.S. in English this once because I'm posting this as a comment to an English conversation in Facebook :)

Nyt mä sen tein

Pysähdyin kesken lenkin sanomaan yhdelle naiselle "Voi vitsit että on älyttömän sulonen koira!" koska se koira oli aivan poikkeuksellisen söbönen :) Se oli 4 kk vanha kleinspitzin pentu ja mä meinasin pakahtua cute overloadista. Aika pitkälti tän näköinen oli se kaveri ja Googlen kuvahaku löytää näitä lisää...

Mun lenkki oli tän näköinen

ja aika paljon yllätti toi, että menin 10 kilsaa tunti 19 minuuttiin. Toukokuussa hölkättiin Naisten kymppi tunti 17 minuuttiin - ei siis kävelty yhtään, mutta loppukiriä lukuunottamatta koko matka mentiin PPP-säännön mukaan. Tänään mä kävelin pitkiä pätkiä ja jopa pysähdyin hauvaa hämmästelemään, mutta juoksinkin sitten välillä kovemmin. Ehkä mun kunto on vähän noussut silti? Noita lenkkejä on niin paljon vaikeempi vertailla kuin penkkiä ja hauiskääntöjä! Siksipä lenkkeily on mun nautiskelu-laji ja punttis on mun tavoitteellinen laji :)

Pari huomiota

Enpä muista koskaan ennen ajatelleeni, että "kumpa tää maksais enemmän", mutta toi meidän sali on niin ruuhkainen ja halpa (199€/vuosi), että toivoisin niiden nostavan hintaa ja porukan vähenevän. Siellä ei pääse tekemään ollenkaan sen mukaan, mitä on suunnitellut vaan on pakko tehdä vähän sitä sun tätä sen mukaan, mihin mahtuu sekaan. Yks jamppa jutteli käyneensä siellä maanantaiaamuna ruuhkia välttääkseen, mutta moni muukin oli keksinyt saman ja sit oli jo taas ruuhkaa. Maanantaiaamuna!

Keskiviikkona penkin vapautumista odotellessani tein punnerruksia ja koin älynväläyksen: Punnertaessa mulla nousee hartiat kohti korvia! Se on mun suurin tekniikkapahe kaikissa liikkeissä ja lajeissa ja se on myös pahaksi mun herkästi hajoaville olkapäille. Mä oon ajatellut, että punnerrukset on olkapäille hellempiä kuin penkki ja tehnyt niitä, jos olkapäät vihoittelee, mutta näköjään niittenkin kanssa pitää olla varovainen. Ei pidä punnertaa niin finaaliin asti, että se käy raskaaksi ja hartiat nousee. On siinä kuitenkin se etu penkkiin verrattuna, että olkapäille tulee vähemmän venytystä ala-asennossa.

Viime sunnuntaina pojat teki penkkiä, mutta mun olkapää ei antanut myöten. Yläselän lihakset oli vielä vähän kipeinä viikolla tekemistäni treeneistä ja se kai vaikutti tekniikkaan sen verran, että olkapäähän sattui. Onneks tajusin lopettaa heti, ongelma poistui palautumisen myötä ja keskiviikkona pystyin taas penkkaamaan. Toi pisti monenlaisia ajatuksia pyörimään päässä: turhautumista, pelkoa, ketutusta, motivaatiokysymyksiä... Ärsyttää niin paljon, kun en pääse treenamaan täysiä vaan koko ajan pitää varoa, ettei paikat hajoa. Tekis mieli repästä ja vaihtaa kokonaan johonkin toiseen harrastukseen - jos vaan keksis jotain muuta yhtä näppärää ja mun lahjoille sopivaa!

Mä voitin? Mä voitin!

Tänään oli firman golf-kerhon kauden lopettajaiset ja 9 reiän kisa. Mä en todellakaan odottanut pystyväni pelaamaan normaalisti niin paksuissa vaatteissa, mitä tänään tarvittiin, muttä yllätin itseni. Ehkä se johtui siitä, etten yrittänyt liikaa, enkä varsinkaan yrittänyt kiertää vartaloa enempää kuin mihin oma liikkuvuus riittää ;)
Pelasin 9 reikää 44 lyönnillä (par 36) ja sain 18 pistettä eli pelasin tasan omaan händäriin. Tasoituksettomassa lyöntipelissä olin jaetulla ekalla sijalla yhden jampan kanssa ja pistebogissa oli kahdella jampalla sama tulos kuin mulla, mutta mä voitin pienemmällä händärillä. Sääntöjen mukaan tasapisteiden tullen pienimmällä händärillä pelaava voittaa. Kisa oli siis hurjan tiukka ja mulle paras palkinto on maine ja kunnia sekä se, että kerrankin nainen voitti :)
Sain palkinnoksi myös 2 pelilippua St. Laurence Golfiin Lohjalle. Ne on voimassa vain tän kauden loppuun, joten aika kiireesti pitää ne käyttää. Toivottavasti tulee vielä joku sateeton vapaa viikonloppu!

Kukin kykyjensä mukaan

Kaikissa varteenotettavissa treeniblogeissa on kuvamateriaalia pukuhuoneessa pullistelusta, joten mäkin yritin, kun olin näkevinäni olkapäässä jotain lihasta ja ojentajakin näkyi selvemmin kuin ennen... Taitaa kuitenkin tuo vatsamus maximus olla mun vahvin lihas - komeasti se pullistuu ;)

Aika höntiltä tuntuis kuvata näin turhia pätkiä joka viikko, joten eiköhän jätetä kuvaaminen niille, joilla on jotain kiinnostavampaa kuvattavaa.

Kerrastot kehiin

Hei, olen Katti ja olen endorfiiniholisti. En malttanut torkkua sohvalla siipan kainalossa edes koko A-Studiota, kun piti päästä lenkille :)
Yhden vaatetuskauden yli hypättiin kokonaan ja piti siirtyä suoraan kerrasto+tuulipuku-settiin. Myös pipo ja hanskat tuli tarpeeseen. Asun lämpö oli sopiva, mutta aika rajoittavalta ja puristavalta se tuntu.
Yllättävän kevyesti kulki ja luurikin jaksoi koko lenkin, joten tiedän kertoa sen olleen 6,45 km ja 47 min eli keskinopeus 8,16 km/h - oikein hyvä siihen nähden, miten ison osan matkasta kävelin. Ilmeisesti juoksin sit ihan hyvää vauhtia, eikä mun kävelykään mitään löntystelyä ole ;)

Syksy yllätti lenkkeilijän!

On muuten kylmä! Vaikka kalenterissa luki tänään "Lenkki", menin salille. En vaan jaksanut etsiä kylmän sään vaatteita ja arvuutella, mitkä niistä olis tänään sopiva setti. Jos ilma kylmenis silleen tasaseen, ehtis paremmin tottua uuteen lämpötilaan ja oppia pukeutumaan sopivasti. Että sellasta tasaista lämpötilan muutosta, jos sais pyytää, kiitos!
Kävin tosiaan salilla, mistä voitte päätellä, että flunssan oireita ei vielä tunnu. Eilinen räkäinen työkaveri oli tänään jo ihan normaali - eikös se flunssa tartu helpommin alkuvaiheessa ja huonommin sitten lopussa? Eli toivoa on. Siipalle on nyt kurkkukivun lisäksi ilmestynyt kuiva yskä, joka tietty levittää basiliskeja tehokkaasti joka suuntaan - ihan kuin niiltä muka muuten vois yhteisessä kodissa välttyä.
Viime viikolle tupsahtaneen kevyen viikon jäljiltä kaikki lihakset olis olleet treenikunnossa eli sain vapaasti valita, mitä halusin tänään tehdä. Päätin tehdä tärkeimmät ensin siltä varalta, jos se flunssa nyt iskee. (Tuskin iskee, kun olen näin hyvin henkisesti varautunut, enkä joutuis edes missamaan mitään erityistä sen takia.) Tein siis punnerruksia, ojentajia, olkapäitä ja vatsoja. Aika heikkoa oli meno tänään, mutta joskus pitää olla näitäkin, jotta se nappisuoritus sitten vuorollaan erottuis joukosta :)

I'm doomed

Luulin pääseväni töihin basilleja pakoon, mutta täälläkin on sairas mies viereisessä penkissä. Jos tarvii aivastaa ja niistää kolme kertaa 20 minuutin sisään niin ei ehkä kuuluis toimistolle...

Metsään meni

Tän päivän golfkierros peruttiin, kun siippa oli fiksu, eikä halunnut lähteä kurkkukipua uhmaten urheilemaan. Mä oon tietty huolissani, että tauti tarttuu muhunkin, mutta Omegawave komensi mars lenkille vaan, joten nyt olis ennenaikaista himmailla. Pistelin sitten golfkierroksen-omaiset kilsamäärät lenkkipolulla huomattavasti nopeampaan tempoon, 1,5 tunnissa. Olisin halunnut tietää tarkat kilsat, kun valitsin uuden reittiyhdistelmän ja raahasin kännykkääkin mukana. Vaan sepäs oli taas kaatunut neljä minsaa lähdöstä ja endomondo näytti mun edenneen kokonaista 450 metriä. Hitsi, kun en millään raaskis sijoittaa uuteen luuriin!

Kesällä lenkille lähteminen on helppoa, kun vaatteita ei tartte pohtia - mahdollisimman vähän, koska aina tulee kuitenkin kuuma. Vaan nyt syksyllä mä oon joskus niin solmussa asuvalinnan kanssa, että meinaa jäädä kokonaan lähtemättä! Vaikuttais siltä, että mulle oikea lenkkivaatestrategia on "pukeudu niin, että luulet jäätyväsi". Intuitio kun käskee mua pukeutumaan niin, että tarkenisin seistä vartin bussipysäkillä :D

Musta on aika mieletöntä, että täällä Suomen toiseksi suurimman kaupungin ilmeisesti suurimmassa asutuskeskuksessa voi milloin tahansa kipasta metsään lenkille. Eihän se toki mitään synkkää korpimetsää ole - siellä menee valaistu lenkkipolku/tie ja aika tarkkaan pitää navigoida, ettei vahingossa eksy ulos metsästä ;) mutta on se kuitenkin ihan selvästi metsää, syksyisen väristä ja raikkaan tuoksuista metsää.

Hyvät bileet

Tänä aamuna mua odotti olohuoneessa tämmönen näky:

ja tämmönen keittiössä:

Siippa oli kutsunut työkavereitaan vaimoineen meille syömään ja osanotto oli yllättävän runsas: 9 aikuista vierasta + 1 taapero. Piti ihan lainata tuoleja, että saatiin kaikki saman pöydän ääreen! Etukäteen jännitin kovasti, tuleeko nihkee tunnelma ja mitä mä sit teen, kun en ole mikään social butterfly, mutta onneks ei tullut ja kaikki meni hyvin :)

Liikunnan osalta tästä tulikin varsin kevyt viikko, kun juhlajärjestelyjen lisäksi yksi ilta meni hierojalla, enkä tänäänkään jaksanut lenkille enää siivoomisen jälkeen. Just tämmösten tilanteiden takia mä en halua mitään liian tarkkaan suunniteltua treeniohjelmaa. Joskus vaan jaksaa ja ehtii treenata paljon, kun taas toisinaan ei ehdi tai jaksa tehdä juuri mitään. Mulle sopii paljon paremmin sovittaa treenit elämän mukaan, eikä seurata orjallisesti ohjelmaa. Mitä siitäkin olis tullut, jos tällä viikolla olis ohjelmassa lukenut "kova viikko", kun normaalin viiden treenin sijaan saan kasaan vain kaksi (olettaen yhden treenin huomiselle)? Tai jos toissaviikolle olis määrätty "kevyt viikko" ja mä ihan sattumalta vetelin kuusi treeniä normaalin viiden sijasta!

Rusketusrajat parhaimmillaan

Keskikesällä mä käytin ahkerasti arskarasvaa käsissä ja jaloissa, mutta nyt parina viime viikonloppuna olen jättänyt läträämättä ja luottanut, ettei syyskuussa enää pala. Vaikkei palakaan niin rusketus silti lisääntyy. Itse asiassa jalkoihin aurinko osuu niin huonossa kulmassa, ettei ne rasvattuina tahdo edes ruskettua, mutta näin onnistuneen golfkesän lopulla kintuissa näkyy jo sukkien ja sortsien rajat. Valaistuksesta riippuen ne näkyy paremmin tai huonommin, mutta kyllä ne jo erottuu valokuvassakin:

Katti Matikaisen valkoiset käpälät ja piiitkät varpaat 

"Kunnon golfrusketukseen" kuuluis tietty valkoinen käsi, kun hanskaa pidetään vain toisessa kädessä. Mulla sen voi erottaa vai hyvällä mielikuvituksella, kun olen ollut ulkona muissakin puuhissa, esim. lenkillä, pyöräilemässä ja vesijuoksemassa. Niissäkään ei muuten missään jalkaterät saa aurinkoa.
T-paidan hiharajat ei ole mitenkään selkeät, koska eri paidoissa on eri pituisia hihoja, mutta ihan selvästi käsivarren yläosa on vaaleempi kuin alaosa. Lisäksi mulla on selässä hento painijanselkä-kuvio, joka on tullut hihattomista lenkkitopeista ja uimapuvusta. Raidallinen katti siis :)
Jonkun mielestä rusketusrajat voi olla nolot ja tyhmän näköset, mutta mulle ne on merkki siitä, että ulkona on oikeesti tehty jotain, eikä vaan maattu lahnana auringossa!

Sortsikelit, kertsisolit, ne vaan jatkuu!

Ja edelleen on kesä, terminen kesä :)
Aurinko kyllä laskee selvästi aikaisemmin ja golfkierros pitää ajoittaa tarkasti, jos haluaa pärjätä näin:

Tänään pelattiin Provoossa ja ennen kierrosta käytiin Brunbergin tehtaanmyymälässä. Ostettiin lakuja ja uusia tuttavuuksia: Kaneli Alkuja, jotka on ihan hillittömän herkkuja! Mä rakastan kanelia! Tryffeleitä ei ostettu. Jos kotona ei ole tryffeleitä, niitä ei voi syödä. Jos kotona on tryffeleitä, niitä ei voi olla syömättä ;)

Aitoja fitspiration kuvia

Kaikki fitness lifestylesta kiinnostuneet on jo varmaan lukeneet tän: http://reembody.me/2013/09/10/the-6-most-shockingly-irresponsible-fitspiration-photos/

En nyt lähde sitä sen enempää kommentoimaan kuin, että mua henk. koht. ei haittaa tollanen yliampuminen. Musta tuntuu, että kaikissa ohjeissa ammutaan yli, jotta tavallinen ihminen kokis painetta tehdä edes jotain. Esim. että joka päivä pitäis käyttää hammaslankaa - just joo, hyvä jos kerran viikossa saa aikaseks. Tai ettei pitäis syödä eineksiä, kun ne on hirveetä epäruokaa, mutta todellisuudessa on hyvä, jos edes pari kertaa viikossa ehtii laittaa kotona itse ruokaa alusta asti. Niin samaa sarjaa on sitten se, että treeniä ei saa lopettaa ennen kuin oksentaa eli käytännössä ei saa lopettaa heti, kun tuntuu vähän epämukavalta.

Mutta asiaan! Mitä piti sanomani oli se, että tein parista vanhasta kuvasta hienot fitspiration kuvat, joissa oikeasti ollaan strong, muttei skinny. Aito treenaava nainen :)